Lue keskustelun säännöt.
Koukussa rakastumisen tunteeseen
27.03.2022 |
Tällä selitetään se kun hyppii nopeasti ihmisestä toiseen. Minä en ymmärrä, oli se mullekin iso isku päin pläsiä kun ero tuli ja rakkaus yhtäkkiä lopahti ja yritinkin hakea ns. laasaria paetakseni sitä tuskaa, mutta koska kyseessä ei ollut se ihminen jonka kanssa niitä tunteita alunperin koin, niin en minä niitä pystynyt tämän ihmisen kanssa kokemaan. Ei auttanut muu, kuin kärsiä se menetyksen tuska läpi yksin. Miten nää riippuvaiset oikein tekee sen, riittääkö siinä muka tosiaan ihan kuka vaan? Olenko minä jotenkin epänormaali?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Vai meniskö ennemmin niin, että kun rakkauden alkuhuuma lopahtaa, niin sitten etsitään uusi.
Eikö laastaria hakeva osapuoli ole kuitenkin yleensä se, joka tulee yllättäen jätetyksi siinä kuumimpien tunteiden myllätessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen on arvokas tunne. Ei siihen "koukussa olemisessa" ole mitään pahaa.
Tätä minäkin vähän ihmettelen, että mistä aina löydetään sellainen ihminen, johon pystytään rakastumaan. Ei sitä niin helppo ole löytää. Minä rakastuin viimeksi 90-luvulla.
Minä en myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka hyppii nopeasti ihmisestä toiseen.. Mutta uskon että siinä on kyse huonosta itsetunnosta jonka kohottamiseen tarvitaan toista ihmistä, ja tottakai siitä ettei osata olla yksin ja kohdata sitä surua ja kipua erosta.
Omasta erostani on nyt 8kk ja vaikka ensiksi yritin deittailla, niin ei se tuntunut omalta ja muutenkin tuli tunne, että vedin puoleeni vääränlaisia miehiä - miehiä jotka aisti sen, että olin herkässä tilassa ja helposti manipuloitavissa. Ajattelin, että alan deittailemaan ja katselemaan vasta kun vuosi on mennyt erosta tai vasta sitten, kun se tuntuu oikealta. Vielä se ei siltä tunnu.
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka hyppii nopeasti ihmisestä toiseen.. Mutta uskon että siinä on kyse huonosta itsetunnosta jonka kohottamiseen tarvitaan toista ihmistä, ja tottakai siitä ettei osata olla yksin ja kohdata sitä surua ja kipua erosta.
Omasta erostani on nyt 8kk ja vaikka ensiksi yritin deittailla, niin ei se tuntunut omalta ja muutenkin tuli tunne, että vedin puoleeni vääränlaisia miehiä - miehiä jotka aisti sen, että olin herkässä tilassa ja helposti manipuloitavissa. Ajattelin, että alan deittailemaan ja katselemaan vasta kun vuosi on mennyt erosta tai vasta sitten, kun se tuntuu oikealta. Vielä se ei siltä tunnu.
Erilaisuuden ymmärtäminen on vaikea taiteenlaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukasta kukkaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka hyppii nopeasti ihmisestä toiseen.. Mutta uskon että siinä on kyse huonosta itsetunnosta jonka kohottamiseen tarvitaan toista ihmistä, ja tottakai siitä ettei osata olla yksin ja kohdata sitä surua ja kipua erosta.
Omasta erostani on nyt 8kk ja vaikka ensiksi yritin deittailla, niin ei se tuntunut omalta ja muutenkin tuli tunne, että vedin puoleeni vääränlaisia miehiä - miehiä jotka aisti sen, että olin herkässä tilassa ja helposti manipuloitavissa. Ajattelin, että alan deittailemaan ja katselemaan vasta kun vuosi on mennyt erosta tai vasta sitten, kun se tuntuu oikealta. Vielä se ei siltä tunnu.
Erilaisuuden ymmärtäminen on vaikea taiteenlaji.
Ei se sitä ole, vaan enemmänkin en ymmärrä sitä, että ihmiset hyppäävät näihin laastarisuhteisiin.. Suhteisiin, joilla usein ei ole mitään tulevaisuutta. He vain käyttävät uutta ihastusta hyväksi päästäkseen entisestä ylitse ja kohottaakseen itsetuntoa. Siinä kärsii vain se toinen osapuoli. En vain voi ymmärtää sellaista itsekkyyttä, että toisen kustannuksella tehdään tälläistä.
Vierailija kirjoitti:
Kukasta kukkaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka hyppii nopeasti ihmisestä toiseen.. Mutta uskon että siinä on kyse huonosta itsetunnosta jonka kohottamiseen tarvitaan toista ihmistä, ja tottakai siitä ettei osata olla yksin ja kohdata sitä surua ja kipua erosta.
Omasta erostani on nyt 8kk ja vaikka ensiksi yritin deittailla, niin ei se tuntunut omalta ja muutenkin tuli tunne, että vedin puoleeni vääränlaisia miehiä - miehiä jotka aisti sen, että olin herkässä tilassa ja helposti manipuloitavissa. Ajattelin, että alan deittailemaan ja katselemaan vasta kun vuosi on mennyt erosta tai vasta sitten, kun se tuntuu oikealta. Vielä se ei siltä tunnu.
Erilaisuuden ymmärtäminen on vaikea taiteenlaji.
Ei se sitä ole, vaan enemmänkin en ymmärrä sitä, että ihmiset hyppäävät näihin laastarisuhteisiin.. Suhteisiin, joilla usein ei ole mitään tulevaisuutta. He vain käyttävät uutta ihastusta hyväksi päästäkseen entisestä ylitse ja kohottaakseen itsetuntoa. Siinä kärsii vain se toinen osapuoli. En vain voi ymmärtää sellaista itsekkyyttä, että toisen kustannuksella tehdään tälläistä.
Eli et ymmärrä, että joku tuntee ja toimii eri lailla kuin sinä? Uusi suhde ei edes ole laastari vaan eronnut on voinut käsitellä asiaa jo pitkään mielessään ennen lopullista päätöstä. Silloin on paljon nopeammin valmis uuteen suhteseen. Eivätkä kaikki ihmiset muutenkaan ole pitkään murehtijoita vaan menevät elämässään eteenpäin.
Mikä tämän ymmärtämisessä on niin vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohti uusia seikkailuja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukasta kukkaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka hyppii nopeasti ihmisestä toiseen.. Mutta uskon että siinä on kyse huonosta itsetunnosta jonka kohottamiseen tarvitaan toista ihmistä, ja tottakai siitä ettei osata olla yksin ja kohdata sitä surua ja kipua erosta.
Omasta erostani on nyt 8kk ja vaikka ensiksi yritin deittailla, niin ei se tuntunut omalta ja muutenkin tuli tunne, että vedin puoleeni vääränlaisia miehiä - miehiä jotka aisti sen, että olin herkässä tilassa ja helposti manipuloitavissa. Ajattelin, että alan deittailemaan ja katselemaan vasta kun vuosi on mennyt erosta tai vasta sitten, kun se tuntuu oikealta. Vielä se ei siltä tunnu.
Erilaisuuden ymmärtäminen on vaikea taiteenlaji.
Ei se sitä ole, vaan enemmänkin en ymmärrä sitä, että ihmiset hyppäävät näihin laastarisuhteisiin.. Suhteisiin, joilla usein ei ole mitään tulevaisuutta. He vain käyttävät uutta ihastusta hyväksi päästäkseen entisestä ylitse ja kohottaakseen itsetuntoa. Siinä kärsii vain se toinen osapuoli. En vain voi ymmärtää sellaista itsekkyyttä, että toisen kustannuksella tehdään tälläistä.
Eli et ymmärrä, että joku tuntee ja toimii eri lailla kuin sinä? Uusi suhde ei edes ole laastari vaan eronnut on voinut käsitellä asiaa jo pitkään mielessään ennen lopullista päätöstä. Silloin on paljon nopeammin valmis uuteen suhteseen. Eivätkä kaikki ihmiset muutenkaan ole pitkään murehtijoita vaan menevät elämässään eteenpäin.
Mikä tämän ymmärtämisessä on niin vaikeaa?
Henkilö, joka pysyy suhteessa samalla kun pohtii eroa pidemmän aikaa, eikä kerro kumppanille tästä kertoo itsekkäästä ihmisestä. Ei muuta omaa mielipidettäni tälläisistä ihmisistä. Ja varsinkin jos suhde on ollut kuitenkin jotakuinkin ok, niin mielestäni kuulostaa oudolta että heti riennetään seurustelemaan uuden kanssa. Harvoin siinä ennättää ihminen edes kehittää itseäänsä ja ymmärtämään mikä aikaisemmassa suhteessa oikeasti meni pieleen, löytämään itsensä itsenäisenä henkilönä jne.. Eikä jättäjä hirveästi ajattele entisen kumppanin tunteitakaan. Tuodaan vain vanhan suhteen "matkalaukut" mukana siihen uuteen suhteeseen ja eihän ne sitten pitkällä tähtäimellä ole kestäviä.
Mutta kyllä, totta on etten ymmärrä itsekkäitä ihmisiä.
Laastarisuhde on aina laastarisuhde jos se alkaa pian eron jälkeen, ihan sama onko jättäjä vai ei.
Vai meniskö ennemmin niin, että kun rakkauden alkuhuuma lopahtaa, niin sitten etsitään uusi.