Sinä, joka selvisit suuresta vaikeudesta, josta luulit ettet selviäisi - kuinka kokemus muutti sinun luonnettasi ja elämänkatsomustasi?

Teinin vakava sairaus, joka vei koko perheen syvälle. Voin sanoa että olen siihen asti selvinnyt elämässä suht helpolla ja kun sitten koko elämä kääntyy nurin, niin kyllä se muuttaa.

Ennen kärsin ns. huijarisyndroomasta ja miellyttämisen tarpeesta työpaikalla. Tein ihan älyttömästi töitä ja perhe oli ihan toissijainen. Nyt arvot ovat oikeinpäin, en tee enää töitä perheen kustannuksella enkä jaksa stressata mitä muut ajattelevat.

Olin myös jatkuvasti tyytymätön ulkonäkööni. Aina joku laihdutuskuuri päällä. Nyt en voisi vähempää välittää, painoa on kertynyt niin ostan vain isompia vaatteita. Tiedän, että terveyden kannalta olisi hyvä saada vyötäröltä painoa vähennettyä, mutta nyt ei ole voimia siihen.

Nautin tavallisesta arjesta ihan mielettömästi! Ennen vuoden kohokohtia olivat pari reissua, nyt jokainen viikonloppu on ihanaa.

-Vanhempien avioero ja molempien alkoholismi

-masennus ja ahdistuneisuushäiriö

-keskenmeno vkolla 12

-seksuaalinen trauma lapsena/nuorena

-kiusatuksi tuleminen koulussa

-erittäin paha työuupumus ja usean kuukauden sairausloma, toipuminen kesti useita vuosia

Olen työelämässä ja perheenäiti. Onneksi puolisoksi on sattunut henkilö joka on tukenut vaikeuksissa ja jaksanut välillä kummankin puolesta.

Lapsuuteni on ollut traumaattinen. Ja se on aiheuttanut yhtä jos toista hankaluutta, työkyvyttömyyttä, vakavaa masennusta jne. Kaikista hirveintä elämässä on ollut oman lapsen itsetuhoisuus ja vakava masennus. Oman lapsen tuska tavallaan mitätöi sen oman tuskan. En voinut kuvitellakaan tällaista tunnetta olevan. Lapsuuttani en ole ajatellut koskaan vahvistavana kokemuksena, se ainoastaan hajotti. Mutta se mitä olen käynyt läpi oman lapsen kanssa, on vahvistanut koska nyt minulla on voimavaroja ottaa tilanne vastaan. Perustukset on ikään kuin kunnossa. Edelleen pienet asiat ärsyttää toisinaan, se on luonnollista. Toisaalta olen oppinut nauttimaan myös pienistä asioista, sellaisista, jotka ennen tuntui tylsältä. Suurin yllätys on varmaan se, etten tiedä mistä ihmeestä olen löytänyt niin paljon voimavaroja hakea loputtomasti apua ja tukea lastani.

Avioero josta saan syyttää vain itseäni. Viisi vuotta takana ja nimenomaan elämä pelkkää selviytymistä. Suoritan asiat mekaanisesti ja lopun aikaa itsesyytökset ja kamalat asiat pyörii päässä. Olen eristäytynyt ihmisistä ja masentunut. Olen vihainen ja katkera itselleni ja elämälle enkä jaksa uskoa että asia muuttuu. Avun saaminen on vaikeaa eikä ole voimia tehdä sen eteen mitään.

Olen vahvempi kuin ennen enkä muserru pienistä asioista. En jaksa enää välittää turhista asioista ja asioista, joille en voi mitään. On tullut rennompi asenne elämään.

Up

Olen kärsinyt vakavista mielenterveysongelmista 5-vuotiaasta saakka. Opintojen aikainen parisuhde vei itsevarmuutta ja päihteiden käyttö heikensi suorituksia. Oli lisäksi mielenterveysongelmia. Siinä vaiheessa, kun aloin tehdä töitä ja asioita, joista pidän, sain itsevarmuutta.

Useita peräkkäisiä isoja menetyksiä, vakava sairastuminen, jouduin melkein tehollekin,, kahden läheisen yllättävä kuolema ja pari muuta juttua. Olen selvinnyt, mutta en samana ihmisenä. En oikein enää jaksa muita ihmisiä, en muiden murheita kuunnella mutta en myöskään tyhjänpäiväistä löpinää, siksi olen eristäytynyt muista. Oma sietokyky ongelmille ja huonolle käytökselle on ihan nollassa.

Lapsuuden traumat, mm. insesti. Luulin, että kukaan ei koskaan rakastaisi minua.

Olen oppinut ymmärtämään itseäni, rakastamaan itseäni, jonka myötä luotan mieheni rakkauteen.

Ihmettelen aina tätä suurta avioerojen määrää. Ensin rakennetaan, saadaan lapsia. Sitten hajotetaan ja hankitaan ongelmia

myös lapsille ja ties miten monta sukupolvea eteenpäin. Talous romuna. Ihmissuhteet romuna. Miksi..

Olen oppinut luovuttamisen tärkeyden.

Taistelin aivan liian pitkään eräässä hyvinkin kompleksisessa tilanteessa.

Vasta kun annoin itselleni luvan luovuttaa, alkoi uusi vaihe.

Luovuttaminen on oleellinen "stategiakeino" elämän taistelussa.

Alapää meni pilalle synnytyksessä.. korjauskelvottomaksi.