Miksi aina onnitellaan vauvavuodesta selviämisestä? Muuttuuko elämä jotenkin 1 v synttäreiden jälkeen oikeasti helpommaksi?

En ymmärrä tuota tapaa, en ole edes kuullu siitä. Ei ennen ollut selviämistoivotuksia jos lapsi täyttää vuosia. 

Meidän poika oli helppo vauva verrattuna taaperoikään. Vauvana oli kyllä valvomisia, mutta ei ollut niin paha väsymys kuin nyt.

Nyt 1 v 8 kk ei usko mitään, kiipeilee kaikkialle, heittää kaikki tavarat mihin yltää alas kiipeä kaupassa rattaista pois (vaikka on valjaat) ja juoksee hirveää vauhtia karkuun (myös ulkona).. jne. muuta mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei se helpotu, mutta ekan vuoden jälkeen shokki ja järkytys menee ohi, pettymykseen on ehtinyt alistua. Siis ne, jotka "ovat selvinneet vauvavuodesta" ja jatkavat yhdessä.

Ai siis ei mulla tuommosta parisuhdenäkökulmaa tähän ole ollenkaan, olen ihan toivotusti yh. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika oli helppo vauva verrattuna taaperoikään. Vauvana oli kyllä valvomisia, mutta ei ollut niin paha väsymys kuin nyt.

Nyt 1 v 8 kk ei usko mitään, kiipeilee kaikkialle, heittää kaikki tavarat mihin yltää alas kiipeä kaupassa rattaista pois (vaikka on valjaat) ja juoksee hirveää vauhtia karkuun (myös ulkona).. jne. muuta mukavaa.

Kannattaa hankkia irtovaljaat missä on kiinnitys selän puolella, eli lapsi ei saa niitä itse pois päältään. Samoja valjaita voi käyttää sekä rattaissa että kävelyvaljaina.

Meillä alkoi helpottaa 1-vuotiaana, enemmän sitten joskus 3-vuotiaana. Suurin tekijä oli varmaankin imetyksen loppuminen, jonka jälkeen isä otti enemmän vastuuta hoidosta ja äidillä koitti helpommat ajat (+yöt parani).

Aikuisten lasten äitinä sanoisin että se vauvavuosi oli kaikista helpoin osio.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten äitinä sanoisin että se vauvavuosi oli kaikista helpoin osio.

Yksi helpoimmista, toteaa toinen aikuisen, nepsyn äiti.

Kahden aikuisen 25v ja 19v lapsen äitinä sanon myös, että ihan helpointa aikaa oli sen alle 1-vuotiaan kanssa.  

Muuttuu. Pystyt kommunikoimaan lapsesi kanssa paremmin, kun lapsi oppii puhumaan. Ne jutut ovat aivan ihania. Tiedoksi vaan.🤗

Mä tykkään enemmän taaperon sekoiluista kuin vauva-ajasta. Saa juoksennella ympäriinsä, pitää hauskaa, nauraa, keskustella ja saa kuitenkin käydä töissä kun taapero päiväkodissa. Vauva-aikana jatkuvaa huolta, päivittäistä sotkua (maidot, kakat, oksennukset), huutamista illat ja lyhyet yöt ja aivot jotenki itselläki sulanut.

Taidan pidättäytyä vain yhdessä lapsessa että ei tarvitse uudelleen kokea noita aikoja ja saa nauttia esikoisen taaperoajasta.

Ota tästä nyt sitten selvää.

Vierailija kirjoitti:

Ota tästä nyt sitten selvää.

Tämä on täysin selvää. Kuten raskaanaoleviakin, onnitellaan, sillä onnea tullaan tarvitsemaan.

Refluksivauvan äitinä sanon, että mikään ei tuntunut raskaalta enää vauvavaiheen valvomisiin verrattuna. Liikkumaan oppinut vauva/taapero oli aivan ihana vaihe, koska lapsi ei enää huutanut tauotta ympäri vuorokauden vaan jutusteli ja naureskeli. Astmasta johtunut vuoden korvatulehdus- ja flunssakierrekin yksivuotiaana oli kevyttä kamaa ensimmäisten kuukausien unettomuuskidutukseen verrattuna.

Toisaalta kaverin vauva nukkui oikeasti sen vauvakirjoissa mainostetun 16-20 tuntia vuorokaudessa ja makoili lopun aikaa tyytyväisenä jossain matolla niin että koko lasta ei edes huomannut suurimman osan ajasta. Kai nyt siihen verrattuna mikä tahansa säännöllisesti elon merkkejä antava olento tuntuu raskaammalta.

Vierailija kirjoitti:

Refluksivauvan äitinä sanon, että mikään ei tuntunut raskaalta enää vauvavaiheen valvomisiin verrattuna. Liikkumaan oppinut vauva/taapero oli aivan ihana vaihe, koska lapsi ei enää huutanut tauotta ympäri vuorokauden vaan jutusteli ja naureskeli. Astmasta johtunut vuoden korvatulehdus- ja flunssakierrekin yksivuotiaana oli kevyttä kamaa ensimmäisten kuukausien unettomuuskidutukseen verrattuna.

Toisaalta kaverin vauva nukkui oikeasti sen vauvakirjoissa mainostetun 16-20 tuntia vuorokaudessa ja makoili lopun aikaa tyytyväisenä jossain matolla niin että koko lasta ei edes huomannut suurimman osan ajasta. Kai nyt siihen verrattuna mikä tahansa säännöllisesti elon merkkejä antava olento tuntuu raskaammalta.

Mun vauva on enemmän kans tuota mallia kuin sulla, en itse asiassa tunne ketään, jolla olis ollut näin äänekäs ja vilkas vauva kuin omani. 4 kk meni melko lailla unetta aluksi. Veikkaan, että meillä on jo aika rentoa ja helppoa siinä vaiheessa, kun muille selviää, ettei heillä makaakaan siellä kehdossa baby born -nukke. Ap

Minulla on neljä lasta ja tähän saakka rankinta on ollut ehdottomasti teini-ikä. Kaikki muu on ollut jotenkin selkeää ja toistoa toiston perään. Mutta teini-ikä on ollut yhtä järkytystä ja yöunien menettämistä, vaikkei kukaan ole fyysisesti valvottanut. Ei varmasti kaikilla mene näin, mutta meillä pätee se vanha sanalasku: ”Pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot murheet”. Ja vanhimmalla lapsella oli ADHD, joten ei ollut edes maailman helpoin taapero. Mutta se oli silti lastenleikkiä verrattuna teini-iän kokeiluihin.