Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina onnitellaan vauvavuodesta selviämisestä? Muuttuuko elämä jotenkin 1 v synttäreiden jälkeen oikeasti helpommaksi?
Kommentit (35)
Luulisi, että saattaisi muuttua raskaammaksi, kun lapsesta tulee itsesuojeluvaistoton liikkumiskykyinen taapero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäänne ajalta, jolloin lapsista suurin osa menehtyi ensimmäisen vuoden aikana? Lapselle saatettiin antaa nimikin vasta täytettyään vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Jäänne ajalta, jolloin lapsista suurin osa menehtyi ensimmäisen vuoden aikana? Lapselle saatettiin antaa nimikin vasta täytettyään vuoden.
Joo okei, ehkä meillä sit menee vielä ihan ok. Hengissä kuitenkin kaikki, lapsi 8 kk.
Meillä lapsi alkoi kiipeilemään joka paikkaan vuoden ikäisenä. (kirjahyllyyn, keittiön kaapistoihin jne.) Silloin olin kyllä helisemässä.
Minä luulin, että juhlia järjestetään, jotta elämä tuntuisi kivemmalta. Ehkä olin väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokaas nyt kokeneet: Kumpi on rankempaa: Alun unihässäkät vai taaperon sekoilut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanokaas nyt kokeneet: Kumpi on rankempaa: Alun unihässäkät vai taaperon sekoilut?
Vasta kuusivuotiaana helpottaa vähän.
Vierailija kirjoitti:
Sanokaas nyt kokeneet: Kumpi on rankempaa: Alun unihässäkät vai taaperon sekoilut?
Meillä ei ollut mitään unihässäköitä joten taaperoaika alussa oli haastava, mutta siihenkin tottui aika nopeasti. (ja tämä kertaa neljä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei se helpotu, mutta ekan vuoden jälkeen shokki ja järkytys menee ohi, pettymykseen on ehtinyt alistua. Siis ne, jotka "ovat selvinneet vauvavuodesta" ja jatkavat yhdessä.
Ei muutu, taaperot on nimenomaan rasittavia ja vauvat ihania.
Vauvavuosi: ihanaa
1-2v: rasittavaa, mutta miehet usein ihan tykkäävät just tämän ikäisistä joten isä voi ottaa enemmän koppia tässä vaiheessa
2-3v: rasittavahkoa, mutta jo vähän helpompaa
+3v: helpottaa selvästi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanokaas nyt kokeneet: Kumpi on rankempaa: Alun unihässäkät vai taaperon sekoilut?
"Alun unihässäkät" kesti meillä 3 vuotta. Eli taaperon sekoilut ilman vanhempien unta oli niin raskasta, että sisaruksia ei syntynyt enää.
Vuoden iässä on meidän kolmella kyllä helpottanut, kun yöt ovat menneet paremmin ja vähän tasapainoa on tullut. Rankin vaihe liikkumisen kannalta on ollut noin 8-12 kk, kun vauva nousee koko ajan seisomaan, mutta saattaa mätkähtää siitä alas ihan yhtäkkiä. Toki se sohvalla kiipeily on aika rasittavaa ja pikkutavaroiden vahtuminen jatkui 1,5 v ikään asti erittäin aktiivisesti. Nuorin on 2,5v nyt ja tää vaihe on jo selvästi helpompaa, kun puhuu ja viihtyy itsestäänkin paremmin, toki välillä uhmaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei se helpotu, mutta ekan vuoden jälkeen shokki ja järkytys menee ohi, pettymykseen on ehtinyt alistua. Siis ne, jotka "ovat selvinneet vauvavuodesta" ja jatkavat yhdessä.
Tuntuu kuin puolet ellei enemmänkin eroaisi lapsen ollessa pieni. Itsekin melkein kuuluin heihin.
Vierailija kirjoitti:
Sanokaas nyt kokeneet: Kumpi on rankempaa: Alun unihässäkät vai taaperon sekoilut?
Riippuu tietysti lapsesta.
Meillä ei ole ollut ikinä unihässäköitä, joten ainoastaan taaperon sekoilut on olleet rasittavia.
Toisaalta niissä on myös oma koomisuutensa.
Ei! Ellei nyt vauva ole ole ollut katastrofaalisen huono nukkuja, ikävuodet 1 ja 2 on paljon raskaampia. Se on edelleen pikkulapsi, joka ei enää nuku pitkiä päiväunia ja jota pitää vahtia herkeämättä.
Helpottaa hieman kun lapsi täyttää 8 v ja hieman enemmän sitten kun muuttaa kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Sanokaas nyt kokeneet: Kumpi on rankempaa: Alun unihässäkät vai taaperon sekoilut?
Taaperon sekoilut ihan ehdottomasti. Terveisin kolmen äiti
En oo kuullut ketään onniteltavan vauvavuoden loppumisesta.
Riippuu varmaan lapsesta, meillä alkoi helpottaa jo ennen 1v synttäreitä. Mutta voisi kuvitella että mitä vanhemmaksi kasvaa nii sitä helpompaa, toki omat juttunsa on joka ikävaiheessa..