Lue keskustelun säännöt.
En uskalla hakea apua raivokohtauksiini
11.09.2015 |
Taas tekisi mieli hakata paskaksi kaikki kodin irtaimisto. Seinään löin jo nyrkillä täysiä ja nyt on rystyset auki. Onneksi vituttaa jo niin paljon, että kohta varmaan taju lähtee. Tekisi mieli huutaa niin lujaa, kuin ikinä lähtee ja niin kauan, ettei enää pysty muodostamaan mitään ääntä. Ei tämä voi mitään PMS olla, kun menkatkin on jo alkaneet. Ei voi kuin hokea epätoivoisesti voi vittua itsekseen, välillä kirota niin että sylki lentää ja välillä itkeä pillittää. Jos menen tästä lääkärille puhumaan, niin hulluksihan minut leimataan tai ehkä narkkariksi tai määrätään pakkohoitoon. Mua ei enää koskaan sen jälkeen oteta todesta lääkärillä asioidessani.
Kommentit (30)
Pystyisiks kertoa esim. jollekin kenelle raivoat tuosta ongelmastasi? Jollekin perheenjäsenelle?
Kerro toiselle kohtauksen aikana että nyt pelottaa tai tuntuu ettei rakasteta tai ei huomata?
http://www.terve.fi/terveyden-abc/raivopuuskasyndrooma-intermittent-explosive-disorder
Voimia! Sä selviit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mietipä nyt tuota asiaa kunnolla. Saat järkyttäviä raivokohtauksia ja et uskalla hakea apua, koska pelkäät sitten leimautuvasi hulluksi!? Avun hakeminen on nimenomaan se oikea keino reagoida, jos apua tuntuu tarvitsevan. On niin naiivia ajatella näitä leimautumisia yms. Mikäli ei hae apua, ongelmat yleensä pahenevat, koska henkiset vaikeudet eivät yleensä itsestään taianomaisesti katoa. Voi käydä niin, että lopulta olet vaaraksi itsellesi ja ehkä muilllekin. Onko sinulla lapsia, jotka myös sinun lähelläsi kärsivät tästä ongelmasta? Hae ihmeessä apua, ei kukaan tuollaista jaksa eikä tarvitsekaan jaksaa!! Avun hakeminen on rohkea ja kunnioitettava teko, älä kuvittele muuta mielessäsi.
Aivojen serotoniinit voi olla sekaisin?!
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 14:32"]
No ei ole miestä eikä lapsia ja jos olisikin osaan kyllä puhua vaivastani. Kurkunkehrä/kilpirauhanen on kyllä joskus ollut kipeä ja sitä tutkittiin ja verikokeet otettiin, mutta ei kuulemma mitään ongelmaa missään. Olen 26-vuotias. En ole mielestäni masentunutkaan, en koe minkäänlaista toivottomuutta näitä raivotiloja lukuunottamatta. Ap
[/quote]
Minullakin oli arvot viiterajoissa, mutta sain eräältä yksityiseltä endokrinologilta lääkkeet. Mitään haittaa niistä ei ole, mutta hyötyä on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten, vaikka sulla on tuollaisia tunteita? Mikä on tämän asian haitta-aste? Tunteet kuuluu elämään. Anna olla!
Oothan lopettanut alkoholin jne kokonaan. tai siis jos ees käytät. Pilvestäkin kai voi tulla raivokohtauksia ja psykottisia tiloja.
Kantsii hakee apua ennen kuin sun läheisilläs palaa käämit. kyllä sua autetaan ja joku päivä kohtaukset on pelkkä paha muisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samanlaista että suutun jokaisesta.en oo väkivaltanen onneksi vaan huudan
No toisilla on enemmän "voimaa" kuin toisilla, sillon parempi vaan antaa tulla vaikka huonekaluihin. Osta nyrkkeilysäkki mieluummin kyl. Se on tervettä päästellä höryjä