Lue keskustelun säännöt.
Äiti valehtelee - pitääkö elää mukana?
26.03.2022 |
Saatan olla paikalla, kun hän kertoo tapahtumia ”ystävilleen”, mutta kertoo ne kaunistellen itselleen tai suoranaisia valheita. Käyttää ihan tavallisista tilanteista kertoessaan reilusti värikynää.
Äidilläni on vahvat mielipiteet ja pitää omiaan aina oikeina. Hänen ystävänsä mm. pitävät isääni ihan häntäheikkinä ja avuttomana, säälittävänä tapauksena. Eron jälkeen äiti on keksinyt toisen todellisuuden, joka alkaa vasta valjeta minullekin. En kuitenkaan kehtaa tilanteissa sanoa, ettei asia ole tapahtunut lainkaan, kuten äitini väittää. Olen siis ollut tilanteissa paikalla. Tuntuu, että elän jossain tarinassa mukana.
Mitä olette itse tilanteessa tehneet? Voiko kyseessä olla sairaus?
Kommentit (38)
No en eläisi mukana, jos olen eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten on ihan sama jos joku jauhaa paskaa mutta toisten mustamaalaamiseen kyllä itse puuttuisin. Jo on kuvottava ämmä tuo sinun äitisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään sanottaisiin, että äitisi narratiivi on eri kuin sinun narratiivi.
Mistä tämä hölmö sana narratiivi on putkahtanut käyttöön?
Ylen jälkiviisaissa yksi hokee narratiivia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan noin tekevät. Kuuntelin 20v tytärtäni ja ystäviään noin 10 min ajan ja hymyilytti, miten paljon liitoittelua saivat sanomisiinsa. Miksi yli 50v ei saisi toimia samoin?
Onko omien kokemusten suurenteleminen ja asioiden vääristely jotenkin nuorten naisten hyväksytty ominaisuus vai mistä alapeukut? Samalla tavalla ne nuoretkin värittävät tapahtumia, jättävät jotain kertomatta ja lisäävät omaa kokemustaan faktoihin eikä kukaan pidä sitä mielisairautena tai dementian merkkinä. Se on vain osoitus siitä, että heille toinen todellisuus on sallittu, mutta kun yli 50v tekee samoin, se on väärin?
Joo sori ap ei ole vastausta sulle. Täällä sama tilanne. Jään seuraamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään sanottaisiin, että äitisi narratiivi on eri kuin sinun narratiivi.
Mistä tämä hölmö sana narratiivi on putkahtanut käyttöön?
Kansanomaisesti ilmaistuna hienompi ja akateemisempi käsite tarinalle ja kertomukselle.
Oma äitini on tuollainen. Puhui perättömiä kolmekymppisenä ja puhuu edelleen, yli 70-v. Ihmettelen, miten kuulijat uskovat vuosikymmenestä toiseen että tälle ihmiselle sattuu ja tapahtuu toinen toistaan ihmeellisempiä juttuja.
Äiti esiintyy omien tarinoidensa sankarina ja ongelmanratkaisijana, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta voittajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummo teki samaa. Hän asui yksin maatalossa ja oli selvää, että mielikuvituksella oli suuri osa hänen seikkailuissaan. En tiedä, itse koin sen viihdyttäväksi. Ajattelin myös, että mummo saa elämäänsä väriä, kun sepittää tarinoitaan. Mustamaalasi myös vaariani (jota en koskaan ehtinyt tavata), mutta kaikki suhtautuivat siihen samalla asenteella kuin mummon muihinkin tarinoihin. Ei tuossa suurta harmia minusta tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään sanottaisiin, että äitisi narratiivi on eri kuin sinun narratiivi.
Mistä tämä hölmö sana narratiivi on putkahtanut käyttöön?
Ylen jälkiviisaissa yksi hokee narratiivia.
Narratiivi tarkoittaa kertomusta. Narrator on kertoja. Sana Narrator tosiaankin putkahti yleiseksi kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Otsikkona oli jatkuvasti: "Lännen narratiivi on eri kuin Venäjän narratiivi". Miksi ei voitu sanoa vain, että Venäjä valehtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et kehtaa sanoa, niin poistu vaikka paikalta. Hiljaa kuuntelemalla hyväksyt äitisi toiminnan.
Äitiäsi tuskin saat muutettua, mutta saat toimittua niin, että että ei tarvitse potea syyllisyyttä ja miettiä omaa toimintaasi.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä sanoisin, että minulla on ihan erit muistikuvat isästä.
No kai puolisolla ja lapsella onkin - toiselle kumppani, toiselle isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on samanlainen. Koska hänellä ei omaa elämää hän keskittyy valehtelemaan minun asioistani, jotta pääsee elvistelemään niille harvoille joiden kanssa on tekemisissä. Tähän olen tietysti puuttunut että ei kertoisi asioitani muille, varsinkin kun ne on valheellisia. Muut saa minusta tosi ylimielisen kuvan, mitä hän ei itse tajua. Tai sitten hän haluaakin niin! Valehtelee myös ihan kummallisissa tilanteissa missä ei olisi tarvetta valehdella. On kyllä muutenkin narsistinen ihminen.
AP kommentoi. Kiitos ajatuksista ja tuesta! Nuorempana ajattelin, että olen itse vain tylsä ja tavallinen, ehkä vähän tyhmäkin, koska minulle ei tapahdu asioita eikä minulla ole vahvoja mielipiteitä. Nyt olen siis tajunnut, että se onkin äitini esittämä rooli. Hän tapaa aina mielenkiintoisia ihmisiä, onnistuu asioissa ja saa kaiken kuulostamaan siltä kuin hänen arkipäiväiset tapahtumansa olisivat ihmeellisiä. En tiedä onko se tahallista, mutta hän painaa sillä muita alaspäin. Kyllä tähän narratiivi osuu mielestäni erittäin hyvin!
Ahdistavaa vain on, kun äitini kertoo esim. minun asioistani samaan tyyliin ja haluaisin kertoa, ettei se nyt ihan niin mennyt, mutten halua nolata äitiäni. Epäilen, ettei hän tosiaankaan näe totuutta kuten minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan noin tekevät. Kuuntelin 20v tytärtäni ja ystäviään noin 10 min ajan ja hymyilytti, miten paljon liitoittelua saivat sanomisiinsa. Miksi yli 50v ei saisi toimia samoin?
Onko omien kokemusten suurenteleminen ja asioiden vääristely jotenkin nuorten naisten hyväksytty ominaisuus vai mistä alapeukut? Samalla tavalla ne nuoretkin värittävät tapahtumia, jättävät jotain kertomatta ja lisäävät omaa kokemustaan faktoihin eikä kukaan pidä sitä mielisairautena tai dementian merkkinä. Se on vain osoitus siitä, että heille toinen todellisuus on sallittu, mutta kun yli 50v tekee samoin, se on väärin?
50 v. pitäisi olla realistinen käsitys omasta itsestään, eikä syytellä muita tai kertoa värittyneitä tarinoita omien valintojensa tueksi.
En pidä minkään ikäisistä valehtelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan noin tekevät. Kuuntelin 20v tytärtäni ja ystäviään noin 10 min ajan ja hymyilytti, miten paljon liitoittelua saivat sanomisiinsa. Miksi yli 50v ei saisi toimia samoin?
Onko omien kokemusten suurenteleminen ja asioiden vääristely jotenkin nuorten naisten hyväksytty ominaisuus vai mistä alapeukut? Samalla tavalla ne nuoretkin värittävät tapahtumia, jättävät jotain kertomatta ja lisäävät omaa kokemustaan faktoihin eikä kukaan pidä sitä mielisairautena tai dementian merkkinä. Se on vain osoitus siitä, että heille toinen todellisuus on sallittu, mutta kun yli 50v tekee samoin, se on väärin?
50 v. pitäisi olla realistinen käsitys omasta itsestään, eikä syytellä muita tai kertoa värittyneitä tarinoita omien valintojensa tueksi.
En pidä minkään ikäisistä valehtelijoita.
Mietin juuri myös sitä, että valehteleeko äiti isästänikin, koska ei halua kenenkään pohtivan hänen omaa osuuttaan asioissa. Hän siis antaa valmiin vastauksen ennen kuin muut kyseenalaistavat. Ymmärtääkö tällainen ihminen itse toimintansa eli onko se harkittua? AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan noin tekevät. Kuuntelin 20v tytärtäni ja ystäviään noin 10 min ajan ja hymyilytti, miten paljon liitoittelua saivat sanomisiinsa. Miksi yli 50v ei saisi toimia samoin?
Onko omien kokemusten suurenteleminen ja asioiden vääristely jotenkin nuorten naisten hyväksytty ominaisuus vai mistä alapeukut? Samalla tavalla ne nuoretkin värittävät tapahtumia, jättävät jotain kertomatta ja lisäävät omaa kokemustaan faktoihin eikä kukaan pidä sitä mielisairautena tai dementian merkkinä. Se on vain osoitus siitä, että heille toinen todellisuus on sallittu, mutta kun yli 50v tekee samoin, se on väärin?
50 v. pitäisi olla realistinen käsitys omasta itsestään, eikä syytellä muita tai kertoa värittyneitä tarinoita omien valintojensa tueksi.
En pidä minkään ikäisistä valehtelijoita.Mietin juuri myös sitä, että valehteleeko äiti isästänikin, koska ei halua kenenkään pohtivan hänen omaa osuuttaan asioissa. Hän siis antaa valmiin vastauksen ennen kuin muut kyseenalaistavat. Ymmärtääkö tällainen ihminen itse toimintansa eli onko se harkittua? AP
Äitini on manipuloiva ja käyttää tarinoitaan päästäkseen haluttuun lopputulokseen. Myötätuntoa en pysty tuntemaan enää yhtään. Kaikki pyörii hänen ja hänen tunne-elämänsä ympärillä.
Kyllä tuon on pakko olla joku autismikirjon häiriö / narsismi.
Patologiset valehtelijat eivät kuulemma edes joskus hämmenny, vaikka totuus paljastuu. Ei heille ole niin väliä näköjään mitä muut ajattelevat, eivät ymmärrä miten noloa se on.
Kertomus kuulostaa paljon paremmalta.