Sinkun suru, jos suhde päättyykin ja yksinäisyys koittaa -mitä seuraavaksi?

Ratkaisusi on kalsarikännit! Muista myös tasoittavat.

Miksi sinä roikkusit tossa miehessä, jos et sitä edes rakasta? Sulla on voinu mennä monta hyvää puolisoehdokasta sivu suun, kun oot "kaveerannu" ton miehen kanssa. Vai väitätkö, ettei teillä ole ollu seksiä?

M39 

Ymmärrän oikein hyvin miestä, että hän tarvitsee sekä yksinoloa että omaa aikaa tehdä mitä haluaa. Kolmen vuoden aikana teistä olisi jo tullut pari, jos yhtään kipinää olisi ollut. Ymmärrän kirjoituksestasi, ettet sinäkään rakasta miestä, vaan olette toistenne kamuja, yksinäisyydenpoistajia. Miehellä on seuraa ja työtä lapsistaan. Hän tarvitsi eron jälkeen toisen naisen seuraa, mutta ei näköjään enää tarvi, joten olet hänen puolestaan vapaa lähtemään. Ehkä on jo valmis yrittämään uutta suhdetta -ei sinun kanssasi kuitenkaan. Miksi ihmeessä jäisit nurkkiin roikkumaan, kun toista ei kiinnosta. 

Tervetuloa yksinäisten sinkkujen maailmaaan, meitä on paljon! :)  Eräät meistä kasvavat niin itsenäisiksi, etteivät enää kaipaa parisuhdetta, eikä muitakaan sitovia suhteita. Eläminen on tärkeintä. 

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:09"]

Miksi sinä roikkusit tossa miehessä, jos et sitä edes rakasta? Sulla on voinu mennä monta hyvää puolisoehdokasta sivu suun, kun oot "kaveerannu" ton miehen kanssa. Vai väitätkö, ettei teillä ole ollu seksiä?

M39 

[/quote]

Tietysti meillä on myös seksisuhde. Muutenhan kyse olisi pelkästä ystävästä. Missä ne sivu suun menneet miehet sitten ovat piileskelleet? Silloin harvoin kun käyn ravintoloissa, siellä on suurin osa vähintään 10 vuotta nuorempia ja niin päissään, ettei edes keskustelusta tule mitään. En ole tanssiravintolatyyppiä, iskelmäbaarien tarjonnasta en tiedä. Aiemmin deittailin netin kautta, mutta se oli ajan hukkaa. Ensin jaaritellaan niitä näitä viikkokausia ja sitten kun tavataan, toinen on ihan erilainen kuin on antanut ymmärtää. Tai on pelkän seksin perässä. Tai sitten varattu. Siksi jätin nuo nettihommat jo ennen tämän mieskaverin tapaamista.

-ap

Minusta tuo ei ole enää "kalakaveruutta", vaan ihan oikeaa seurustelua, jos tapaatte joka toinen viikonloppu. Kai olet jo sen tajunnut, että seurustelette? Minulla oli nuorena sinkkuna tapailukaveri, saatettiin lähteä viikonloppulomalle tai yhdessä festareille. Pelin henki on selvä, eli silloin kun molemmille sopii ja muuna aikana saa tavata ketä huvittaa. 

Olet laittanut itsesi löysään hirteen ja nyt köysi katkesi. Läheisriippuvuuteen saa apua. 

Ensinnäkin, olet aika nuori, vaikka et itse sitä mieltä olisikaan. Voit aivan hyvin löytää rakkauden, monet paljon sinua vanhemmatkin ovat löytäneet.

Mielestäni miesystäväsi ilmaisi itseään vajavaisesti. Sinun kannattaa nyt käydä hänen kanssaan uusi keskustelu. Näin siitäkin huolimatta, että sinun ei missään tapauksessa kannata enää tapailla vain häntä, vaan sinun kannattaa myös etsiä sitä elämäsi miestä. Koska teidän suhde ei ole toisianne sitova, voit aivan hyvin tapailla muita ja siitä huolimatta nähdä myös tätä miesystävääsi silloin tällöin. Voit myös kertoa tälle miesystävällesi, että aloitat muiden miesten tapailut ja on reilua kertoa. Uskon, että tällainen järjestely sopii hänelle hyvin. Sitten kun olet löytänyt seurustelukumppanin, kerrot tälle miesystävällesi, että nyt sitten teidän täytyy lopettaa, jotta uusi suhde pääsisi kehittymään ja voisit olla uskollinen uudelle miehelle.

Näin siis, jos mies nyt ylipäätään haluaa jatkaa tapailua. Tuosta hänen puheestaan kun voi tehdä monia päätelmiä. Se saattaa merkitä myös sitä, ettei hän halua enää tapailua. 

Mutta tosiaan, olet vielä nuori. Maailmassa on paljon vapaita ikäisiä miehiä. Nettitreffit ovat yksi väylä tutustumiseen. Siellä on paljon ns. huonoja miehiä, kuten varattuja, mutta moni on löytänyt myös hyvän kumppanin sitä kautta. 

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:09"]

Miksi sinä roikkusit tossa miehessä, jos et sitä edes rakasta? Sulla on voinu mennä monta hyvää puolisoehdokasta sivu suun, kun oot "kaveerannu" ton miehen kanssa. Vai väitätkö, ettei teillä ole ollu seksiä?

M39 

[/quote]

Tietysti meillä on myös seksisuhde. Muutenhan kyse olisi pelkästä ystävästä. Missä ne sivu suun menneet miehet sitten ovat piileskelleet? Silloin harvoin kun käyn ravintoloissa, siellä on suurin osa vähintään 10 vuotta nuorempia ja niin päissään, ettei edes keskustelusta tule mitään. En ole tanssiravintolatyyppiä, iskelmäbaarien tarjonnasta en tiedä. Aiemmin deittailin netin kautta, mutta se oli ajan hukkaa. Ensin jaaritellaan niitä näitä viikkokausia ja sitten kun tavataan, toinen on ihan erilainen kuin on antanut ymmärtää. Tai on pelkän seksin perässä. Tai sitten varattu. Siksi jätin nuo nettihommat jo ennen tämän mieskaverin tapaamista.

-ap

[/quote]

Jos meinaat sen kumppanin löytää niin sinun pitää suudella ainakin sata sammakkoa ja antaa niitä mahdollisuuksia. Yhtäläisesti sitä toista jännittää ettei osaa heti olla oma itsensä. Ja mitä pahaa on pelkässä seksissä?! Et sinäkään mikään neitsyt maria ole.  Eikä se tarkoita, että on humalassa ravintolassa on sitä seuraavakin päivänä. Mitä väliä ikä erollakaan enään nykyään on. Tutustu iskelämäbaarin tarjontaa tai muuten sinun ei auta kuin kiutella yksinäsi.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:48"]

Olet laittanut itsesi löysään hirteen ja nyt köysi katkesi. Läheisriippuvuuteen saa apua. 

[/quote] 

 Entäs kun ihmisellä on puoliso ja 3 lasta? Onko läheisriippuvainen tapaus? Ne lapset siinä vieläpä 24/7. Hoitoon vaan ja irti läheisriippuvuudesta? Aika harva pystyy elämään täysin sinkkuna koko aikuisikäänsä. Onko ihmistä edes tarkoitettu elämään ihan yksin? Tai mökkeilemään ihan yksin? Minusta ei, mutta olenkin perhekeskeinen. Eikä ole aavistustakaan, mistä 38 v. nainen löytää elämänkumppanin, joka haluaa myös lapsia. 

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:00"]

 mistä 38 v. nainen löytää elämänkumppanin, joka haluaa myös lapsia. 

[/quote]

Nyt ollaan kyllä jännän äärellä. :D 

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:48"]

Olet laittanut itsesi löysään hirteen ja nyt köysi katkesi. Läheisriippuvuuteen saa apua. 

[/quote] 

 Entäs kun ihmisellä on puoliso ja 3 lasta? Onko läheisriippuvainen tapaus? Ne lapset siinä vieläpä 24/7. Hoitoon vaan ja irti läheisriippuvuudesta? Aika harva pystyy elämään täysin sinkkuna koko aikuisikäänsä. Onko ihmistä edes tarkoitettu elämään ihan yksin? Tai mökkeilemään ihan yksin? Minusta ei, mutta olenkin perhekeskeinen. Eikä ole aavistustakaan, mistä 38 v. nainen löytää elämänkumppanin, joka haluaa myös lapsia. 

[/quote]

Käy lainaamassa kirjastosta pari naistenlehteä. Kyllä niistä vinkkejä löytyy!

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:36"]

Minusta tuo ei ole enää "kalakaveruutta", vaan ihan oikeaa seurustelua, jos tapaatte joka toinen viikonloppu. Kai olet jo sen tajunnut, että seurustelette? Minulla oli nuorena sinkkuna tapailukaveri, saatettiin lähteä viikonloppulomalle tai yhdessä festareille. Pelin henki on selvä, eli silloin kun molemmille sopii ja muuna aikana saa tavata ketä huvittaa. 

[/quote]

Ei olla sovittu seurustelusta. Puhumalla määriteltiin aikoinaan tämä suhde sellaiseksi, että tavataan kun huvittaa, mutta yhteen ei muuteta, eikä yhteistä kotia perusteta. Tuo "kalakaveri"-termi taidettiin napata Katri Helenalta. Kaksi aikuista voi minun mielestäni tapailla ilman vakavampaa sitoutumista. Elämään jää kyllä iso, tyhjä kolo, jos ei ole enää yhteisiä viikonloppuja kesämökillä. Ulkomaan lomillekin pitäisi löytää uusi kaveri. Hienoja hetkiä on koettu!

-ap

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:07"]

Ratkaisusi on kalsarikännit! Muista myös tasoittavat.

[/quote]

Niin ja soitan sitten päissäni miehelle ja itken, että älä hylkää... Mieluummin ei.

-ap

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 13:48"]Olet laittanut itsesi löysään hirteen ja nyt köysi katkesi. Läheisriippuvuuteen saa apua. 
[/quote]

Parisudetta kaipaa SINKKU on lähesriippuvainen? Eihän sellaista olekaan, parisuhderiippuvaiset ovat aina suhteessa.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 12:53"]

Olen perheetön ja arkisin töissä. Olen ollut "kalakaverina" mukavalle miehelle nyt kolme vuotta. Hänellä on yhteishuoltajuus, ja alakouluikäiset lapset asuvat hänen luonaan joka toinen viikko. Lapsia en ole edes tavannut. Ollaan vietetty kalakaverin kanssa yhdessä joka toinen viikonloppu. Tehdään ruokaa, katsotaan urheilua, ollaan mökillä yms. Kerran vuodessa on tehty matka ulkomaille lomalla. Heti kun tavattiin, mies sanoi, ettei etsi mitään vakavaa, haluaa kaverin yksinäisyyttä lievittämään, mutta ei yhteistä arkea tai kotia. Minulle se sopi erittäin hyvin, koska en ole mieheen rakastunut. Hän ei myöskään halua lisää lapsia ja minä taas olen odotellut sitä tosirakkautta, joka haluaisi minut vaimokseen ja yhteisiä lapsia. Olen nyt 38-vuotias, joten ei sitä rakkautta taida löytyä.

Miesystävä sanoi yllättäen, kun viimeksi oltiin mökillä ja kerättiin marjoja, että hän kokee suhteen liian sitovaksi ! Hän kokee, että on velvollinen tapaamaan minua joka toinen viikonloppu, eikä siksi ehdi tehdä mitään omia juttuja. Hän on lastensa kanssa viikon (pe-pe) ja sitten heti meillä on yhteistä aikaa ja maanantaina taas töihin jne. Minä kysyin, kuinka usein hän sitten itse haluaisi tavata, mutta hän ei vastannut siihen. Mutisi itsekseen, että laivallakaan ei ole käynyt risteilyllä 15 vuoteen. Minusta tuntuu, että hän ei halua enää tapailla, muttei sano suoraan.

Olen melko herkkä, ja olenkin tätä itkenyt joka ilta itsekseni. Jos tämä ihmissuhde nyt katkeaa, minun elämääni jää työ, pari liikuntaharrastusta ja hiljaiset viikonloput. Minulla on pari ystävää, joita tapaan joskus viikonloppuisin, mutta heillä on perheet ja perhe-elämä, eli tapaamiset ovat muutaman tunnin teatteri-, kahvittelu- ja shoppailureissuja. Lapsuudenkodissa käyn kerran kuukaudessa, autan siivoamisessa tai kuten viimeksi, mehutin viinimarjat. Miten muut sinkut viettävät aikaa? Onko yksinäistä? Onkohan minulla toivoa löytää puoliso ja saada vielä perhe vai menikö se juna teidän mielestänne jo? Vai pitäisikö kuitenkin yrittää roikkua tuossa miehessä kiinni, ehdottaa vaikka, että tavataan yhtenä viikonloppuna kuussa...

[/quote]

Itse en varmaan viitsisi roikkua on off suhteessa vuosikausia. Ottaisin asian esille ja kysyisin joko tai. Paljon kait se riippuu siitä, onko aitoa rakkautta.

Ilmeisesti olisi korkea aika hankkia muutakin sisältöä elämään kuin mies...

Kuule, jätä se ja ota loikka tuntemattomaan! Yleensä semmonen rohkeus palkitaan tavalla tai toisella. Tuttu ja turvallinen on niin vaikeeta jättää, mutta ties mikä sua odottaa seuraavan oven takana! :)

Siltä varalta, että nettideittailuun vielä joskus ryhdyt, niin unohda kaikki viikkokausien paskanjauhannat. Pari viestiä ja treffeille jos yhtään tuntuu et tyyppi ois tapaamisen arvoinen. Jos ei lähde niin unohda. En mäkään sieltä miestä löytänyt, mutta eipä tarvinnut jaaritella viestitolkulla kun kemiat kuitenkin selviää vasta tapaamisella.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 16:45"]Ilmeisesti olisi korkea aika hankkia muutakin sisältöä elämään kuin mies...
[/quote]

Jos on miehen seurassa joka toinen viikonloppu, niin kaipa elämässä ON muutakin sisältöä kuin mies. Vai kuinka harvoin pitää olla tekemisissä, jos ei ole riippuvainen miehestä? Onks susta ok tavata kerran kuussa vai yhtenä iltana viikossa vai kuinka?

Kalastusta, metsästystä, vähän eläinten hoitamista, koiran kanssa ulkoilua, grillaamista, savusaunan lämmitystä ja uimista, sienestystä, marjastusta, pyörälenkkejä, vaelluksia, veneilyä, kaikenlaista rakentelua, palstan viljelyä .. näin aluksi.

T: Mies