Minkälainen tausta on ihmisellä, joka pettää puolisoaan

Ööh, silloin kun tein tota, mulla oli toisen asteen koulutus. Avioeroperheestä kyllä. Yh-isä kasvatti.

Sitten kun löysin sen oikean, 18v sitten, niin en ole enää harrastanut. Koulutuskin tosin jo korkeakoulu.

Vai millaista taustaa tarkoitit?

Eroperheen lapsi, myöhemmin uusperhe, jossa aina huonommalla sijalla kuin toiset. Koulukiusattu, alkoholia kulunut reiluhkosti, pettämistä oman avioliiton aikana useita kertoja (vaimo hankala), uusperhe, joka päättyi taas pettämiseen, mutta nyt tuntuu siltä, että löytynyt se oikea nainen. Molempien lapset jo aikuisia.

Veikkaisin, ettei ole itsenäistynyt eikä joutunut tulemaan yksin toimeen. Parisuhteessa kun alkaa mennä huonommin, niin alkaajo etsiä uutta puolisoa siinä pelossa ettei joutus jäämään yksin.

M39

Ei ota vastuuta elämästään. Vaikka pettää, osaa puhua itsensä takaisin, syy huonoon oloon on aina muissa. Jatkuva haku päällä, tarve testata omaa markkina-arvoaan. Tavallaan ihailee vapautta, mutta pakko olla joku taustalla.

Taustat varmasti vaihtelevat. Yhteisenä nimittäjänä jokin sellainen, että syystä tai toisesta sallii itselleen äärimmäisen raukkamaisuuden ja henkisen väkivallan omaa puolisoa ja lapsia kohtaan. Tuntemallani pettäjällä tämä taipumus henkiseen väkivaltaan leimaa koko elämää muutenkin. Hän on sellainen epävarma ja estynyt ylijäämämies joka varmaan pohjimmiltaan kokee, että hän saa lyödä muita koska muut ovat aina olleet niin pajon onnellisempia ja parempia kuin hän.

Yksi tuttava mies mainitsi, että pettää aina. Kuulosti oudolta. Ei ilmeisesti kykene sitoutumaan keneenkään, vaan käyttää häikäilemättä hyväkseen naisia.

Semmonen, että omien vanhempien liitossa isä halusi seksiä äidin kanssa ja meni mielellään äidin kanssa kaikenlaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin arvostaen sielläkin vaimoaan. - Eiköhän tämä kerro kaiken.

Outo kysymys.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:02"]

Ei ota vastuuta elämästään. Vaikka pettää, osaa puhua itsensä takaisin, syy huonoon oloon on aina muissa. Jatkuva haku päällä, tarve testata omaa markkina-arvoaan. Tavallaan ihailee vapautta, mutta pakko olla joku taustalla.

[/quote]

Otin vastuuta sekä omasta, että yhteisestä elämästä. En jäänyt kiinni. Syy huonoon oloon ei ole aina muissa, mutta sieltä on helpompaa lähteä etsimään syyllistä (muutoshan on helpointa aloittaa itsestä). Haku ei ollut päällä, himot olivat. Ihailen vapautta. Tällä hetkellä en ole suhteessa enkä etsi suhdetta, ei ole mitään pakkoa.

-8

Tietämäni patologinen pettäjä (ja valehtelija) on kolmen lapsen ydinperheestä, jossa vanhemmat molemmat töissä ja edelleen yhdessä. Sisarukset normaaleja, mutta tämä keskimmäinen pettänyt aina ja kaikkia, ja sama peli jatkuu nyt vielä viiskymppisenä. Toinen sisarus menestynyt hyvin ja on miljonääri, toinen matalapalkka-ammatissa. Tämä pettäjä itse ei ole mikään kirjaviisas, mutta kouluttautunut ihan hyvin lukihäiriöstään huolimatta ja on verbaalisesti lahjakas, millä kyvyllään hurmaa naisia. Työyhteisö on miesvaltainen ja paljon reissutöitä, joten pettäminen käy kuin luonnostaan. Pettäminen jopa kuuluu työyhteisön kulttuuriin, ja työkaverit suojelevat tai ainakin vaikenevat.

Pettämiseen liittyy valehteleminen. Siteeksi mukana on aina totta. Uhreina herkkiä ja nättejä naisia, jotka ovat hänelle ehdottoman uskollisia. Mutta vain typerimmät itseään pettäjät voivat olla huomaamatta, mikä hän on miehiään. Osa naisista lopulta väsyy ja hyväksyy miehen pettämiseen, kun eivät voi hänestä luopua, vaan haluavat pitää edes pienen osan.

Repalinen lapsuus. Vanhemmat eronneet, tiukka kuri, seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaa. Olisi tarvinnut aikanaan apua, muttei saanut. Nyt loukkaa läheisiään pettämällä ja syyttämällä heitä huonosta elämästä.

Tiedän tapapettäjän, jonka tausta seuraavanlainen: Terveydenhoitoalalla työskennellyt äiti, isästä en nyt kerro, pettäjällä itsellään yliopisto-opintoja. Tämä pettäjä vaikuttaa kunnollisuuden perikuvalta, huolehtii perheestään ja itsestään. 

Ja totuus persoonasta: patologinen valehtelija, täysin itsekeskeinen ajattelussaan, vaikka perheen ylläpito onnistuu, mutta sehän tavallaan kuuluu hänen pakettiinsa.

Paljon naisia jo usean vuosikymmenen ajalta. 

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:11"]

Outo kysymys.

[/quote]

Enpä tiedä. Epävarma ihminen hakee toisen taustoista selityksiä toiminnalle tai sitten yrittää taustojen perusteella ennustaa toisen tulevaa toimintaa?

-8

Monenlainen. Voi olla ihan kuka vaan. Riippuu tietysti puhutaanko patologisesta pettäjästä - silloin tausta ja syyt ihan eri kuin kertaluontoisilla.

Kertaluontoinen. Yhtä monta tarinaa kun pettäjääkin. Joskus ihan vaan alunperin väärä puoliso. Ja joskus se itsekkyys. Kaikkea siltä ja väliltä sekä vähän laidoiltakin.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:02"]

Ei ota vastuuta elämästään. Vaikka pettää, osaa puhua itsensä takaisin, syy huonoon oloon on aina muissa. Jatkuva haku päällä, tarve testata omaa markkina-arvoaan. Tavallaan ihailee vapautta, mutta pakko olla joku taustalla.

[/quote]Tuo

Kertokaa lisää kokemuksia! Mielenkiintoista! Uskon nimittäin, että kasvatus ja varhaislapsuus ratkaisee pitkälti, miten ihminen toimii kaikkein läheisimmässä suhteessa. Mitä tiedätte pettäjän lapsuudesta?

Mikä hemmetin tarve aloittajalla on lokeroida ihmisiä? Tuskin kaikilla pettäjillä ja eroajilla on samanlainen tausta. Kukin tekee omat ratkaisunsa miten parhaaksi näkee. Kukaan toinen ei ole oikea henkilö tuomitsemaan, ellei kyse ole rikoksesta.

Lapsuuden ydinperhe edelleen koossa, ja onnellinen lapsuus, joskin hieman niukka lamasta johtuen. Korkeakoulututkinto, vakituinen työpaikka, 15 vuoden parisuhde, yksi lapsi, mielenkiintoisia harrastuksia, seksiä tarpeeksi kotona. Eli kaikki enemmän kuin hyvin. Sitten vain tuli elämään ihminen joka vei jalat alta. Vaihtanut en ole, mutta pettänyt kyllä.

Itsestäni voin kertoa, että itsetuntemukseni ja itsetuntoni oli heikko. Siksi sitouduin hyvin nuorena suhteeseen ja tehtiin lapsi. Kauaa en ollut onnellinen, mutta minulla ei ollut välineitä käsitellä asiaa eikä rohkeutta tehdä muutoksia elämääni. En myöskään ollenkaan ymmärtänyt, että parisuhde on kumppanuutta ja tiimityötä, jonka eteen pitää päivittäin tehdä jotain. Oletin, että onnellinen suhde syntyy automaattisesti ilman työtä, ja koska suhteeni ei ollut onnellinen, syytin siitä puolisoani.

Minun tapauksessani pettäminen johtui siis kypsymättömyydestä - sekä kognitiivisesta että emotionaalisesta. Lapsuudenkodissa en ollut saanut kunnon kasvatusta, ei ohjattu huomioimaan toisia. Vanhemmat vain suuttuivat, jos jokin meni pieleen, mutta koskaan ei etukäteen ohjeistettu. Jälkikäteen vaan moitittiin. Näitä puutteita olen nyt vuosikymmeniä yrittänyt aikuisiällä paikata, ja korjaustyö on edelleen kesken. Tapapettäjä en ole - sen sentään ensimmäisen liiton kariutumisesta opin, että jatkossa pitää ajoissa tunnistaa vaaran merkit ja ellen kykene jatkamaan sitoutumista, on pakko kyetä edes rehellisyyteen - ajoissa.

Lapsuuden perheessä oli pettämistä isän taholta. Muutenkin paljon riitoja ja ongelmia joita jouduin nuorempana lapsena kestämään ja välillä selvittelemäänkin. 

Petin nuorempana nykyistä miestäni. Olen läksyni nyt toiovttavasti oppinut ja en halua enää pettää. Mutta varmaksihan tuollaista ei voi sanoa.