Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos olet ammattilainen, koulutuksen saanut. Osaatko vastata kaikkeen mitä ihmiset sinulta kysyvät alaasi liittyen?
26.03.2022 |
Itseäni hävettää todella paljon kun ihmiset tulevat kysymään alaani liittyviä asioita.
Saatan osata ja tietää mitä teen mutta en välttämättä osaa selittää henkilölle, joka jo lähtökohtaisesti haluaa häntä tyydyttävän vastauksen.
En myöskään aidosti tiedä kaikkea. Esimerkiksi jo pelkästään kokin työssä on satoja reseptejä, erilaista tekniikkaa ja hurjasti eri työvälineitä, joita tulisi hallita käytön lisäksi huoltaa. Osaan ja olen oppinut kyllä paljon mutta en minä uusinta uutta tiedä tai kaikkea työhön liittyvää, jos ei ole itsellä tullut vastaan.
En minä osaa vastata kaikkiin kysymyksiin reseptiikasta, yleensä ravintolassa muutenkin tehdään omalla tavallaan asiat. Voin jotain vinkkejä heittää ja kannustaa maustamaan rohkeasti mutta harvemmin osaan vastata itse kysymykseen täydentävästi. Sitten tulee myös väittelyjä kypsyysasteista ja tekotavoista, jokainen haluaa tehdä omalla tavallaan ja se on ainoa oikea.
Sitten toisella alalla, joku taas tulee kysymään. Huoh...
"kyllähän sinun tämä tulisi tietää" ja taas ihmiset kertovat yhdestä tietystä asiasta, tiedostaan asiaa kohtaan ja minut lytätään, katsotaan pitkään.
Inhoan tätä. En osaa kaikkea mutta teen työni hyvin. Otan oppia jatkuvasti ja keskityn moneen asiaan kerralla.
Ärsyttää, että minun ammatillisuutta kyseenalaisestaan. Toisaalta myös ajattelen, että olen oikeasti todella surkea vaikka ei se niinkään kai voi olla työhistoriani perusteella.
Tuntuu, vain usein riittämättömältä kun joku ulkopuolinen tulee kyseenalaistamaan tai arvostelemaan minua työntekijänä jossain ammatissa. Enää en haluaisi vastata mitään.
Miten muilla?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai osaan vastata. Se onkin sitten seuraava kysymys että onko vastaus oikein.
Minulla on yliopistotutkinto ja sen lisäksi olen suorittanut useita lyhyempiä koulutuksia. Mitä enemmän opiskelen, sitä paremmin tiedän, että on paljon asioita, mitä en tiedä omalta alaltakaan.
En todellakaan osaa. Kukaan ei voi nykyään osata kaikkea omalta alaltaan ja osa opista tulee vaan kokemuksen kautta, mikään koulu ei todella anna kaikkia välineitä työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, onneksi tämä siis on kai yleistä enkä olekaan se tietämätön tohelo.
Minua itseäni vain ärsyttää jatkuvasti todistella omaa riittävyyttä tai osaamista..
Yritän kyllä tosiaan parhaani ja se ei vain kaikille riitä. Pitäisi osata ja tietää enemmän, että olisi edes ansainnut paikkansa alansa riveissä.
Nykyään vain kiertelen ja kaartelen kysymyksiä..
Joku haluaa toteuttaa kotona jotain samaa kuin mitä itse teen töissä niin sanon, että töissä on aivan eri asia tehdä tiettyä asiaa kuin kotona. En osaa vastata muuta.
Töissä sitten saatan saada paljon kehuja ja minuun uskotaan. Sitten joku pösilö tulee ja haluaa haastaa, kertoa oman mielipiteen ja saada minut tuntemaan oloni huonoksi.
Tällaisina hetkinä tuntuu, että tekisi mieli elää elämää täysin yksin kun en jaksa ihmisen vaatimustasoa ja kapeakatseisuutta.
Samalla myös hävettää, kuinka typerä olen, siltä ainakin tuntuu.
AP
En osaa kaikkea, vaikka paljon tiedänkin ja vasta työn mukana oppii rutiinit.
Googlaan tai kysyn kollegoilta jos joku jää epäselväksi.
Olisi kamalaa olla kävelevä Ensyklopedia :)
Lentäjätkin toistavat 1oo kertaa tietyt toiminnot, että siitä tulee rutiinia.
Lääkärit selaavat kuvakirjastoaan etsiessään diagnoosia iho-oireisiin ja pyytävät vielä kollegalta/kollegoilta konsultaatiota. Että semmosta, sekaan vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan. Vastaukseni alkavat aika usein, että ihan kiinni siitä, mitä katsantokantaa halutaan edustaa. Aika harvasta asiasta on 100% yksimielisyyttä.
En osaa. Iso ongelma on se, että en ihan oikeasti muista kaikkia asioita, joita esim. yliopistossa on opetettu, kun en tarvitse niitä käytännön työssäni. Välillä kysytään sellaisia juttuja, jotka varmaan pitäisi tällä koulutuksella tietää, mutta suoraan sanottuna en nyt muista että miten se menikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen (lähes) jokaista asiantuntijaa, jolla ei ole kuin ehdottoman oikeita vastauksia ja kieltävät kaikkien muiden vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien olemaasa olon mahdollisuuden.
Mutta voi olla, että näin todetessani puollustelene osaksi omaa käyttäytymistäni; mitä enemmän olen opiskellut ja luullakseni myös oppinut ja omaksunut yksinkertaistaen "oman alani" tietoja ja tapoja ja käytänteitä, niin sitä harvemmin voin enää pitää jotain asiaa täysin mustavalkosiena.
Voin tai pystyun antamaan vain suurempia (tai pienempiä) todennäköisyyksiä. Totta kai pyrin siihen että osaisin selkeä ja ymmärrettävä silloinkin kun en voi antaa joko- tai vastausta tai muutoi ehdotonta vastausta. Koska näiden todennköisyyksien peruteella on sitten päätettävä miten edetään.
Tiedostan, että varmasti en aina tässä pyrkimyksessä aina onnistu; ainakaan kaikkien heidän mielestä, joiden mielestä on aina parempi vaieta niistä asioita, jotka eivät tue suoraan sitä, mitä sanoo/ esittää vaan pitäisi vain sanoa että asia on näin tai noin. - Mutta jos näin tekisin aina (harva asia kun on täysin ehdoton), niin tuntisin, että valehtelsin.
Sinkkumies
En todellakaan.
Alalla ollut 15 vuotta, useampi alan tutkinto alla korkeakoulua ja yliopistoa myöten.
Joka ikinen päivä tulee esiin asioita, joita en tiedä.
Ammattilaisen erottaa siitä, että hän osaa oppia uusia asioita ja omaksua ne osaamisensa kanssa nopeasti ja kehittää ratkaisun siltä pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan tiedä. Olen kääntäjä, ja osa tuntuu kuvittelevan että olen kävelevä sanakirja. Sitten ihmettelevät kovasti, kun en osaa suoralta kädeltä sanoa mikä on vaikka ”laukkanahikas” toisella kielellä… vaikka siis en tunne sieniä ollenkaan, enkä käännä mitään sieniin tai edes luontoon liittyvää. Ja ovat jotenkin niin hämmentyneitä siitä, että kaikille sanoille ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastinetta, joka toimii kaikissa asiayhteyksissä.
Vierailija kirjoitti:
En osaa. Iso ongelma on se, että en ihan oikeasti muista kaikkia asioita, joita esim. yliopistossa on opetettu, kun en tarvitse niitä käytännön työssäni. Välillä kysytään sellaisia juttuja, jotka varmaan pitäisi tällä koulutuksella tietää, mutta suoraan sanottuna en nyt muista että miten se menikään.
Itselleni on ollut vapauttavaa kun olen tajunnut sen, että on oikeastaan aika armollista, ettei kaikkea aina pysty muistamaan.
Totta kai ulkoamuistamsiellakin on paikkansa ja tehtvänsä esimerkiksi vieraiden kielten olisi hyvin vaikeaa käyttää (, kuten puhua tai kirjoittaa), jollei muistaisi osaksi ulkoa. Mutta toisaalta moni muu asia muuttuu ja saa uuden tai ainakin täydentyy sisällöltaan ajan kuluessa.
Kyllä minäkin olen uskoakseni voinut oppia yhtä ja toista suorittamieni opintojeni myötä mutta aivan varmasti nykyisin osa näistä asioita on jo vanhentuneita ja menettäneet osaksi merkityksensä.
Olennaisempaa itselleni onkin yhä useammin ei asian välittömästi muistaminen, vaan se, että tiedän tai kun kuvittelen tietäväni sen, mistä minun kannattaisi todennäköisesti lähteä etsimään vastausta ja ratkaisua.
Uskovainen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä päivänä kun kuvittelen osaavani alaltani kaiken, on parasta hakeutua hoitoon.
No en.
Itsekin häpeän mutta yritän parhaani.
Vierailija kirjoitti:
No en.
Itsekin häpeän mutta yritän parhaani.
En ymmärrä miksi häpeät, jos kuitenkin yrität parhaasi. - Ei kukaan voi vaatia ja edellyttää enempää. Ja aina ei myöskään tarvitse jaksaa ja kyetä. Meillä jokaisella tulisi olla oikeus olla myös ainakin joskus heikko ja jaksamaton.
Jos tai kun ajattelen sitä miksi itselleni on tärkeää voida toisinaan myös "vain" uskoa, niin se rakentuu aiankin osaksi sen varaan, että oma elämäni ja eläminen ja ympärillän oleva elämä on ja on ollut toisnaan kaoottista, että olisin varmasti jo aikaa sitten musertunut jos en olsi välillä voinut "vain" uskoa ja jaksaa toivoa.
Uskominen on luonut minulle lohtua ja toiveikkuutta paremmasta. Edesmennyytä TP Koivistoa mukaillen; ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin"
Tiedän toki, että on asioita, jolloin on varmasti parasta tietää ja olla mahdollisimman varma siitä miten tulee toimia mutta elämä(ni) ei kuitenkaan ole aina niin mustavalkosita, vaan siihen mahtuu paljon myös eri (harmaan) sävyjä ja vivahteita.
Uskovainen mies
Vau! Hienoja vastauksia!
Kiitos todella näistä.
Olen äikänope ja suomen kielen maisteri. Jos minulta kysytään, miten yläkoululaisille voisi opettaa jonkin opetussuunnitelmaan kuuluvan asian, minulta kyllä tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä. Mutta sen sijaan tuo suomen kieli eli pääaineeni on sitten semmoinen aihe, ettei siitä yksi ihminen voi tietää kuin raapaisun.
Opintoihini kuului esimerkiksi yksi kurssi suomen murteista. En todellakaan sen pohjalta voisi vastata monenkaan kysymykseen. Tuota kurssia piti ihminen, joka oli väitellyt aiheesta ja omistanut koko vuosikymmenien uransa sen tutkimiselle.
Koulutukseni kyllä antaa minulle työkalut tarpeen mukaan tutkia erilaisia kielen ilmiöitä. Se on ehkä enemmänkin se juttu, ei niinkään se, että tietäisi valmiiksi kaiken.
Olen historiantutkija ja minulta kysellään aina kaikenlaista tyyliin "Mitä tapahtui vuonna 1033..." Ei ole mitään käsitystä, en tutki sen ajan historiaa.
Alue: Aihe vapaa
En todellakaan. Ammattitaitoa on juuri se, että tajuaa oman alansa laaja-alaisuuden.
Oma ammattini on sellainen, että alan ulkopuoliselle on lähes mahdotonta edes selittää, mitä ammattinimikkeeni tarkoittaa. Sille ei ole suomenkielistä vastinetta.