Syrjintä ja koulukiusattavaksi joutuminen aikuisena

On. Ei yhtä karmea kokemus tosin kuin lapsena. Yliopistossa voi onneksi opiskella itsenäisesti tai ainakin avaamatta itseään sen enempää. Suosittelen jos olet vähänkään epävarma asemastasi nokkimisjärjestyksessä.

Mulla kans ei niin karmea kuin lapsena jolloin olin koko kouluaikani koulukiusattu (pienin) 

en olisi uskonut sen jatkuvan vielä ammattikorkeassa :/ 

Itselläni on mt-ongelmia ala- ja yläasteaikaisesta koulukiusaamisesta. Olin vihdoin alkanut ns. "eheytyä" ja "parantua" näistä kokemuksista. Olin käsitellyt asiaa YTHS:n psykiatrin kanssa ja syönyt lääkkeitä jonkin aikaa. 

Iskin oikein kultasuoneen kun sain nyt opintojen loppuvaiheessa monien hakijoiden joukosta oman alan määräaikaisen trainee-paikan, jolla sain oman työkokemusta. :) Ja kuinkas kävikään. Jouduin työpaikallani kollegani kiusaamaksi. Kollegan kiusaaminen oli naamioitu hyvin, hän teki sen todella epäsuorasti, edes tiimimme esimies ei huomannut tätä ja pystyin rivien välistä lukemaan että esimies puolusteli puheessaan tätä vakituista työntekijää jos kerroin että koen kiusaamista. 

Kokemus oli kaiken kaikkiaan hirveä, olin juuri saavuttanut elämässäni tasapainon ja pystyin toimimaan työelämässä ilman paniikki- tai ahdistuskohtauksia. Itkin työpaikallani monesti vessassa ja lopulta jouduin sairauslomallekin, onneksi työsuhde päättyi, mutta pelko työelämää kohtaan jäi. En tiedä miten minusta saa vielä työkykyistä vaikka paperilla sellainen olenkin.

Jokaisessa työpaikassa. Kyseessä päiväkotiala. Olen ystävällinen ja kiltti, naurettavaa.

Se onkin hyvä olla jonkinlainen toimintasuunnitelma, eli olettaa jo valmiiksi että tällaista usein esiintyy, enemmän tai vähemmän, ja tietää aina mikä on seuraava porrasaskelma. Näitä voi miettiä myös toisten kanssa. Sekin, että jos valittaa pomolle kiusaamisesta, niin ehkä se kannattaa tehdä sähköpostitse, niin jää itsellekin dokua. Sitten on mistä ottaa, jos tarvitsee viedä asia eteenpäin, koska kiusaamiseen on lain mukaan puututtava. Voi ilmaista itseään jopa viileän asiallisesti eikä hallitsematonta tunnetta purskahdellen, varsinkin kun kirjoittaa.

itse olen huomannut, että pitää tosiaan taktikoida näissä tilanteissa. en itse sitä osaa, mutta teoreettisesti tiedän että tällainen voi toimia:

-älä näytä tunteita (ärtymystä, pelkoa)

-pyydä kiusaajaa toistamaan sanansa (ole itse rauhallinen).

-sano vaikka "aijaa, olet sitä mieltä" ihan kylmän rauhallisesti, kun toinen vittuilee

ei siis kannata hyökätä, vaan lempeästi ohjata piikit takaisin kiusaajaan itseensä

uskomatonta että tämmönen keskustelu sattu tänne just nyt...

mä oon itse sosiaalialaa opiskelemassa ja koen koulukiusaamista aikuisryhmässä jossa todella kaikki ollaan aikuisia. Minua syrjitään en pääse ryhmätöissä kertomaan omaa mielipidettäni minua ei kuunnella, minua ei oteta kunnolla ryhmiin mukaan. Pari tehtäviä joudun tekemään yksin...

esim. saatiin keskusteltavaksi jokin asia pienessä ryhmässä ja kerroin oman mielipiteeni muut ryhmäläiset käänsivät nenänsä nyrpälleen ja toiseen suuntaan minusta..minun mielipidettä ei kuunneltu lainkaan kun joku toinen sanoi minun mielipiteeni asiasta voi kun hän sai kehuja muilta ryhmältä...minun mielipidettä ei ollut olemassakaan. Vaikka saman asian sanoin juuri minuuttia aijemmin. .

Toi syrjintä on kamalaaa...koin sitä jo peruskoulussa että aijempaa ammattia lukiessani en olisi uskonut että melkein 10v myöhemmin tämä sama jatkuu...olen ilmeisesti erilainen kuin toiset vaikka koen olevani ihan samalainen. 

Itse sairastin hengenvaarallisen anoreksian ulkonäköön kohdistuvan 12v koulukiusauksen takia, oon ollut muutamia vuosia toipunut ja lähdin unelma ammattiani lukemaan niin koen syrjintää todella pahaa sellaista. Lisäksi nämä syrjivät ihmiset eivät välttämättä tiedä tekevänsä sitä tai sitten tietävät. Eivät kyllä mistään voi tietää että olen ollut sairas. Sosiaali alalla vieläpä miten pärjäät kaikkien ihmisten kanssa jos jo koulu aikana syrjit...

just otin yhteyttä koulun "aikuisiin " jospa asia alaksi aueta..

ikuiset traumathan koulukiusaus jättää...mä oon vielä erittäin herkkä näiden edellisten koulukiusaus kokemusteni takia..

minä olen myös kokenut työpaikka kiusaamista kaupungin toimesta...mielipiteen ilmaisemisen oikeus oli siinä paikassa kiellettyä...missä venäjälläkö me asutaan? mun työtehtävät oli siirretty eri paikkaan ja annettiin töitä just siitä aijemmasta paikasta jota vihasin niin sit kun sanoin että ei tää paikka oo mun juttu - potkut...vaikka mun työpiste oli siirretty muualle...vakkari työntekijät aiheuttivat tämän koska hehän saa tehdä mitä vaan saamatta potkuja vaikka puhua peetä vara ihmisistä...

kiva koulu kampanja sais olla kaikissa kouluissa

Olen ollut kiusattu ala-asteelta lähtien, kaikissa kouluissa ja työpaikoissa, eikä mikään muilta saamistani vinkeistä auttanut - kyllähän se on jäljet jättänyt. Lähinnä kyseessä on ollut porukasta ulos jättäminen, selän takana juoruilu, uusien työtehtävien opastamatta jättäminen, ja yleisen tiedonkulun ulkopuolelle jättäminen työpaikoilla muutenkin. Olin pitkään sairaslomalla. Olen muuttanut hiljattain uudelle paikkakunnalle ja käyn nyt terapiassa. Olen palaamassa pienin askelin työelämään, ja toivon todella saavani työskennellä rauhassa kiusaajilta. Käsittämätöntä toimintaa kiusaajilta, ja vaikka itse tiedostaa, että vika on kiusaajissa, niin koville se ottaa. Tsemppiä ap!