Lapsettomat, tunnetteko elämäntilanteenne nyt hyväksi?
Ottaen huomioon tämän ajan epävarman tilanteen ja suunnan mihin on menty ja mennään, oletteko iloisia ettei teillä ole lapsia (ette ole halunneet tehdä tai ei ole jostain muusta syystä tullut)? Tässä tarkoitan elämäntilannetta nimenomaan lapsettomuuden kannalta. Itse olen kyllä lapsettomuuteni suhteen iloinen, koen helpommaksi selvitä itse ja kenties mahdollisuuksien mukaan auttaa muitakin.
Mies
Kommentit (10)
Kieltämättä olen iloinen että minulla ei ole lapsia tässä maailmantilanteessa. Sekoaisin varmaan stressistä kun ajattelen tilannetta että sota leviäisi Suomeen. Jos olisi pieni lapsi, niin huoli siitä olisi kamala, varsinkin kun on lukenut kauhu-uutisia siitä miten lapsia on kaapattu, jouduttu laittamaan matkaan itsekseen jne. Nyt jos sota syttyisi, voisin jäädä tänne tekemään osani maanpuolustuksen suhteen (olen terveydenhuoltoalalla, joten koen velvollisuudekseni jäädä tilanteen tullessa päälle olemaan osa huoltojoukkoja) ilman että samalla pitäisi pelätä että pääseekö lapseni turvaan tai tuleeko hänestä orpo jos kuolen jne.
Jos olisi vähän isompia lapsia, olisi kamalaa joutua keskustelemaan heidän kanssaan tästä maailmantilanteesta ja yrittää varjella heitä näkemästä jotain ikätasolle sopimatonta ja ahdistavaa netistä.
Olen siis vapaaehtoisesti lapseton, mutta silti kykenen kuvittelemaan miten huoli lasten puolesta vetäisi sata-nolla ohitse huolen omasta puolestani.
Olen aina ajatellut, että maailmassa on niin kamalia ihmisiä, etten voisi tuoda tänne uutta viatonta ihmistä. Tunne on kyllä korostunut nyt sodan aikana, kun konkretisoituu ettei ihminen viisastu vaikka teknologia kehittyy. Ydinuhka tai laaja kemiallinen sodankäynti tuntuu vääjäämättöltä, kun hulluille annetaan valtaa ja aseita ja katsellaan sivusta touhua.
En tunne tilannettani hyväksi, mutta olen siis kiitollinen etten lapsia ole tehnyt.
N38
Koska en lapsia halua, olen tuntenut elämäntilanteeni aina hyväksi ilman lapsia, en pelkästään nyt.
En ole sen iloisempi kuin muissakaan tilanteissa, kun en halua lapsia missään tilanteessa.
Äärettömän iloinen, kuten aina tähänkin asti. Ei vain siksi, millainen maailmantilanne nyt sattuu olemaan.
En halua hevostakaan enkä silti löydä itseäni miettimästä että olenko onnellinen nyt kun ole hevosta halunnut.
Koen hyväksi. Olisin kyllä voinut aikoinani adoptoida lapsia mutten yksin saanut, omia en tehnyt koska perinnöllinen sairaus (päätin olla ottamatta sitä riskiä että lapseni sairastuisi). Nykymaailma on osoittanut valintani oikeaksi.
Lapseni ovat aikuisia, ja olen oikein iloinen että he ovat olemassa. Ei maailman turvallisuustilanteen horjuminen sitä muuta. He ovat aikuisia omillaan toimeen tulevia nuoria terveitä ihmisiä, joten osaavat kyllä itse hoitaa asiansa, ei minun äitinä tarvitse.
En eedes mieti tommosii, kun en ole koskaan niitä lapsia halunnut. Olen siis tyytyväinen elämääni. On mies ja hän ei myöskään halua lapsia.