Lue keskustelun säännöt.
Miten lääkäristä haetaan apua henkisiin ongelmiin?
08.09.2015 |
Mulla on sellainen tilanne, että kävelen pitkin junanrataa, juon tosi paljon viinaa ja olen luovuttanut. Olen aloittanut koulutuksen toisensa jälkeen, mutta mitään en saa loppuun sosiaalisten pelkojen ja heikon ärsykekeston vuoksi. En yksinkertaisesti siedä ihmisiä enkä hälyä.
Kun tätä lopullista ratkaisua olen miettinyt, niin on sitten mieleen tullut, että jos sittenkin vielä yrittäisin uskaltaa mennä lääkäriin. Mutta mitä mä sille sanon? Kun ei huvita elää eikä huvita yrittää eikä usko riitä minkäänlaiseen toimintaan, niin auttaako se lääkärille meneminen mitään? Jotenkin koen olevani tosi kyvytön ottamaan apua vastaan toivon puutteen vuoksi. Jos olisi toivo, että asiat voivat parantua, niin sitten, mutta kun tätä paskaa on kestänyt jo yli kymmenen vuotta, eikä mikään ole yrityksestä huolimatta mennyt parempaan.
Kommentit (10)
Kannattaa kokeilla :) Lääkärin kautta pääset psykologille, siitä tarvittaessa psykiatrille/terapiaan. Usein ammattilaisen kanssa jutteleminen auttaa, saat erilaisen näkökulman asioihisi ja pääset kunnolla käymään niitä lävitse. Et ainakaan menetä mitään, jos yrität :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa aika terveyskeskukseen. Kerro, että koet toivottomuutta ja koet, ettei kukaan voi enää auttaa, mutta silti toivot apua.
Mene lääkäriin ja kerro nuo asiat hänelle tai näytä tuo kirjoittamasi teksti. Avun pyytäminen kannattaa, ei tarvitse yksin miettiä asioita. Saat ehkä lähetteen jollekin terapeutille ja sitä kautta uusia näkökulmia asioillesi.
T Psyk sh
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 22:55"]Varaa aika terveyskeskukseen.[/quote]
Varaudu myös siihen, että ajan saa vasta kuukausien päähän ja siihen, että lääkärin kanssa ei ole välttämättä yhteistä kieltä. Lääkäri voi olla suomea osaamaton ulkomaalainen. Sellaisen kanssa on tosi vaikea hoitaa henkistä puolta. Mulla oli italialainen psykiatri, joka suuttui mulle, kun ei ymmärtänyt, mitä yritin sanoa.
Muuta Poriin, vaikka 3km keskustasta. Ei hälyä, typeriä turisteja, ja silti kaikki niin lähellä. Väljää aluetta, nurmea riittää, lenkkipolkuja joita harva edes käyttää, rento meininki, jos haluat tappelua niin nakkikioski 4 yöllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista kuitenkin olla kärsivällinen. Avusta ei heti salamana ole mitään hyötyä.
Itse muistan sen tyhjyyden tunteen, kun pitkään taistelin uskallanko hakea vai en. Ja kun hain, niin ihan turhaa. Lääkkeitä kouraan ja "soita psykiatriselle sh:lle". Mutta pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa selvitetään se oma tilanne ja oma avun tarve.
Ole kärsivällinen. Laita seuraava check point vuoden päähän.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 23:17"]Lääkkeitä kouraan ja "soita psykiatriselle sh:lle". [/quote]
Mulla ei tuota soittamisen ongelmaa ole, kun en uskalla käyttää puhelinta. Sehän tässä juuri yksi pulma on, kun pelkään lääkäreitä ja viranomaisia ja papereita ja virallisia paikkoja ja tarvitsisin jonkun, joka tulis mun kanssa lääkäriin, mutta kun ei mulla oo ystäviä, niin mitenkäs sitä asiaa sitten hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko laittaa sähköpostia vaikka mielenterveystoimistoon ja kysyä sitä kautta apua? En tiedä onnistuuko miten.
Jos et mitään muuta keksi, niin mene vaikka kerrostalon katolle ja huuda hyppääväsi. Kyllä joku 112 puolestasi soittaa ja kipin kapin poliisit, ambulanssit ja palomiehet on sinua hakemassa.
Eikö ole ketään perheenjäsentä tai sukulaista, yhtään parempaa tuttavaa jolle voisit uskoutua? Ihmiset keskimäärin tahtovat auttaa. Jos et keksi ketään, seurakunnan diakonille kun hakeudut juttelemaan ja kerrot asiasi niin hän voisi lähteä kanssasi. Toivon että jaksat lääkäriin yksin tai jonkun kanssa. Siellä on ainoa toivosi, et sinä yksikseen pohtimalla parane. Olen itsekin toistuvasti vakavasti masentunut/masentuva. Elämä on hirveän rankkaa taas mutta minulla on onneksi hyviä jaksoja välissä. Olen kuitenkin tajuamassa että loppuelämäni on parhaimmillaan tätä - tai sitten hyvät jaksot loppuvat kokonaan. Masennus on hirveä sairaus. Lääkäri suhtautuu sinuun empaattisesti ja saat varmasti apua. Voimaa ja valoa sinulle! :)
Ja mihin lääkärille mä sitten menen? Olen pitkäaikaistyötön eikä mihinkään yksityiseen ole varaa.