Kuinka kauan jaksaisit työpaikkassa missä huono ilmapiiri?

Vastaavassa tilanteessa olleena: ei mikään, ei edes hyvä palkka. Yksinkertaisesti liian ahdistavaa työskennellä tuollaisessa paikassa. Ala heti etsiä muita töitä.

Riippuu työtehtävästä täysin. Jos työ on itsenäistä, ei tarvitse olla tekemisissä mulkkujen kanssa, ja korvaus kohtuullinen, niin kestän kunnes parempaa ilmenee.

Vajaan vuoden kestin ja ihmettelen vieläkin että miksi. No kai se oli se hyvä palkka.

Elämällä on muutakin tarjottavaa. Pilaat arkesi ja myös vapaa ajan josta et pysty nauttimaan...miksi?

Puoli vuotta ehkä jaksoin.

En ole tilanteessa, jossa voisin valita työpaikkani, joten pakko olisi vaan kestää. Toisaalta minulle työyhteisö ei ole millään tavalla merkityksellinen asia, joten yrittäisin etäännyttää itseni kaikista hiekkalaatikkoleikeistä niin paljon kuin mahdollista.

Olen lähtenyt kävelemään 6 kk kuluttua, koeajan viimeisenä päivänä. Uusi työpaikka oli jo katsottuna. Palkasta, josta oli jo puhuttu haastattelussa, yritettiin tinkiä työsopimuksen allekirjoituksessa! Se oli jo tosi kummallista. En jaksa kovin paljon avata mutta työaikaa ei käytännössä ollut, eli ylitöistä ei maksettu ei rahana ei vapaana ja vapaa-aikakin olisi pitänyt omistaa firmalle, jota en omistanut. Pomo rakasti huutamista ihmisille, ihan naurettavista asioista. Minun mittani täyttyi, kun olin 4 kk töissä oltuani keuhkokuumeessa määrätty kotiin ja pomo tuli oven taakse tarkistamaan, että olen ihan ihan varmasti kipeä. Oli sen koeajan vuoksi pakko olla rauhallinen ja kohtelias, normaalisti olisin sanonut aika valitut sanat. Paranin ja pistin heti hakurattaan päälle, sain tutulta vinkin työpaikasta ja kävin haastattelussa, sain sen paikan. 

Siedän kyllä monenlaisia ihmisiä töissä ja tulen hankalienkin kanssa toimeen, mutta en oleta työkavereiden olevan ylimpiä ystäviä.  Jos on huono johtaminen ja pomo, niin silloin minä lähden. Johdon pitäisi tukea työntekoa, antaa oikeat työvälineet ja resurssit tehdä työtä ja pitää yllä hyvää työilmapiiriä eikä kohdella työntekijöitä kuin jotain älykääpiöitä.

Mä keskityn vain töihini ja jätän ilmapiirimittarit huomioimatta. Ei se sen vaikeempaa ole.

Ei kiinnosta ilmapiirit. Teen työtä ja saan palkan. Olen vittumainen, jos minulle ollaan ja päin vastoin.

Olen ollut vuosia työpaikoissa, joissa oli huono ilmapiiri. Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Nyt opiskelen vuosia paikassa, jossa on kammottava ilmapiiri.

Ihan turha kuvitella, että saataisiin työttömyyslukuja alaspäin, jos ei ala ilmapiirit muuttumaan. Saattaa muuten joku työpaikan ämmä saada vielä jonain päivänä nyrkistä tai vaikka tuolinjalasta.

Olen ollut elämän aikana noin 13 työporukassa ja kaikissa niissä oli melko hyvä ilmapiiri missä ei juoruttu.

Kaksi viimeistä meni pilalle juorujen vuoksi.

Ongelmat huomasin jo ensimmäisen kuukauden aikana. Ensimmäiset 6kk pohdin onko vika minussa vai työpaikassa. Totesin että työpaikassa. Hankkiuduin raskaaksi ja nyt olen lomalla lapsen kanssa etsien samalla uutta työpaikkaa. En todellakaan halua palata tuonne takaisin, mutta nykyisin vakkarityötä ei kannata jättää ennenkuin seuraava löytyy. Jos ei löydy niin teen uuden lapsen kun hermo seuraavaksi menee.

Ja siis haluan myös lapsia. En hanki heitä vain välttääkseni töitä, mutta silloin on hyvä hetki kun työt kaatuu päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha kuvitella, että saataisiin työttömyyslukuja alaspäin, jos ei ala ilmapiirit muuttumaan. Saattaa muuten joku työpaikan ämmä saada vielä jonain päivänä nyrkistä tai vaikka tuolinjalasta.

Kyllä se siitä kun porukka eläköityy. Nuorilla on mun mielestä terveemmät tavat rakentaa hyvää ilmapiiriä. Vanhemmat tuppaa muodostamaan kuppikuntia ja kiusaamaan muita.

Kestin kaksi vuotta, kunnes sain opiskelupaikan. Otin yhteyttä johtajan, ja kerroin mikä tilanne on ja samalla pyysin siirron toisen tiimin.

Kehotan kaikkia jolla on huono työilmapiiri vaihtamaan työpaikka.

Asiat eivät paranne keskustelemalla. Ja jos olet rohkea ja uskalat avata suusi varaudu, että sinut leimataan häiriöksi tai mielenterveys ongelmaiseksi.

Jaa-a. Ehkä hyvä palkka + muut edut ja jos siellä olisi edes yksi kollega. Mahdollisuus ainakin osittaiseen etätyöhön tai anoisin siirtoa. Ei sellaista kyräilevää ilmapiiriä ja kiusaamista jaksa  kun töissä vietetään niin iso osa elämästä.

Vielä 29 työpäivää on jaksettava, mikään mahti maailmassa ei saa jäämään. 

Vuosi tulee pian täyteen ja sitten loppuu. Kahvihuoneessa haukutaan ja röhötetään kuin siat, puhutaan pahaa ja kerrotaan se uusillekkin työntekijöille jotka lähtevät leikkiin mukaan. Olen pari kertaa avannut kahvihuoneen oven ja ovat puhuneet minusta, sairasta. Työntekijöitä lohdellaan eriarvoisesti, itse pyysin että saisin lähteä lääkärin hieman aiemmin, ei sopinut, toinen lähtee miten haluaa mutta tietysti salassa ja yrittää hallita koko aluettaan vaikka olemme samanarvoisia siellä. Itse en lähde tuohon mukaan, olen jo katsonut seuraavan työn. Työnjohtajat järjestää kaikkea niin että eliittiporukka saa kuulla kaiken ensin ja keräävät kermat kakun päältä joka asiassa.

15 vuotta sietänyt tätä kuraa... Saan sentään itsenäisesti tehdä töitä omassa huoneessa, mutta kyllähän noiden kollegoiden kanssa joutuu tekemisiin ajoittain. Joulukuussa vihdoin loppuu työt. Kollegat surkuttelee, mutta minulle tämä on suuri helpotus.