Lapsi pelaa pleikkaa kaikki päivät koulun jälkeen - opettaja uhkasi tehdä lasun
Lapseni oli koulussa kertonut saavansa pelata pleikkaa joka päivä koulun jäljeen niin pitkään kuin haluaa (hävettää myöntää, mutta käytännössä totta) ja nyt meihin on oltu yhteydessä koulun taholta ja kyselty asiasta. Lapsi kuulemma vaikuttaa usein väsyneeltä ja levottomalta, mikä opettajan mukaan tukee lapsem kertomusta pelaamisestaan. Sanottiin suoraan, että jollei pelaamista aleta rajoittamaan vahvasti, koulu tekee lapsesta lasun. Kyseessä siis 8-vuotias poika. Olen yh ja joudun välillä jättämään lapsen illalla yksin kotiin pariksi tunniksi. En voi tietää, mitä sillä välin puuhaa ja jos kiellän pelaamisen, katsoo televisiota ja onko se sitten yhtään parempi, en tiedä…
Kommentit (68)
Minä pelasin paljon lapsena ,enkä harrastanut.
Olen kävelevä ihme,koska voin hyvin ja olen nykyään onnellinen aikuinen ja vanhempi ihanalle pojalle,jonka kanssa pelaaminen jatkuu.🤗😁
Suositukset tuon ikäiselle on alle 1 h tunti pelaamista per päivä. Kyllä opettaja tekee ihan oikein. lapsi on käytännössä heitteillä iltapäivän ajan jos ei ole muuta tekemistä kuin pelaaminen. Siinä kärsii terveyskin kokonaisvaltaisesti jos ei muuta tee. Se pelaaminen on ok jos harrastaa liikuntaa samassa suhteessa. Pelkkä pelaaminen romuttaa fyysisen ja psyykkisen terveyden ennen aikuisikää. Sitäpaitsi ne huippupelaajat treenaavat myös fyysisesti kovaa jos ette sitä tiedä. Pääkoppakaan ei pysy trimmissä jos fysiikka pettää.
Tutkimusten mukaan liikunta tukee myös koulumenestystä. Ja näin ammattilaisena olen ikävä kyllä huomannut että ne lapset joilla ei ole harrastuksia, ajautuvat jo varhain monenlaisiin ongelmiin. Siitä alkaa se syrjäytyminen. Eli edes yksi liikunnallinen harrastus (joka ei ole pelaaminen) auttaa.
T. Terkkari
Pojasta voi tulla ammattipelaaja niin kuin kaikista harrastelija- pianonsoittajista, lätkänharrastajista, balettitanssijoista, jne tulee alansa ammattilaisia ja tekevät sitä työkseen...
Ap voi ottaa pelikansalle töihinsämukaan niin lapsi ei voi sillä pelata. Lapsi voi sitten katsella tuolla ajalla vaikkapa dokumentteja taikka uutisia telkusta.
no laita tv lukkoon ja pelikoneisiin, kännyköihin ja melkein kaikkin pelikoneihin saa nykyään rajotukset tietystä käyttömäärästä päivästä tai ajasta, ei se niin vaikea ole jos nyt edes hiukan jaksaa nähdä vaivaa
Vierailija kirjoitti:
Minä pelasin paljon lapsena ,enkä harrastanut.
Olen kävelevä ihme,koska voin hyvin ja olen nykyään onnellinen aikuinen ja vanhempi ihanalle pojalle,jonka kanssa pelaaminen jatkuu.🤗😁
Eikös se pelaaminenkin ole harrastus?
Vierailija kirjoitti:
Suositukset tuon ikäiselle on alle 1 h tunti pelaamista per päivä. Kyllä opettaja tekee ihan oikein. lapsi on käytännössä heitteillä iltapäivän ajan jos ei ole muuta tekemistä kuin pelaaminen. Siinä kärsii terveyskin kokonaisvaltaisesti jos ei muuta tee. Se pelaaminen on ok jos harrastaa liikuntaa samassa suhteessa. Pelkkä pelaaminen romuttaa fyysisen ja psyykkisen terveyden ennen aikuisikää. Sitäpaitsi ne huippupelaajat treenaavat myös fyysisesti kovaa jos ette sitä tiedä. Pääkoppakaan ei pysy trimmissä jos fysiikka pettää.
Tutkimusten mukaan liikunta tukee myös koulumenestystä. Ja näin ammattilaisena olen ikävä kyllä huomannut että ne lapset joilla ei ole harrastuksia, ajautuvat jo varhain monenlaisiin ongelmiin. Siitä alkaa se syrjäytyminen. Eli edes yksi liikunnallinen harrastus (joka ei ole pelaaminen) auttaa.
T. Terkkari
Mitä jos mikään harrastus ei kiinnosta? On kokeiltu jalkapallo, jääkiekko, ringette, baletti,voimistelu, tanssi nyt 9 v tytölle. Ei pärjää missään ja on aina porukan huonoksi eikä ole kiinnostunut. Uinnista tykkää muttel osaa uida kun oli koronan takia 2 v hallit kiinni eikä ole kesämökkiä missä uida kesäisin. Yhdessä käydään uimassa.
Eli mitä tekee lapsi jos ei urheilussa pärjää?
Vierailija kirjoitti:
Minä pelasin paljon lapsena ,enkä harrastanut.
Olen kävelevä ihme,koska voin hyvin ja olen nykyään onnellinen aikuinen ja vanhempi ihanalle pojalle,jonka kanssa pelaaminen jatkuu.🤗😁
Poikani pelasi lapsena, nuorena- paljon . Ihan hyvin pärjäävä ihminen hänestä tuli siitä huolimatta. Hänen lapsuudessaan ei 90-luvulla ei kännykkä vielä ollut käden jatke.
Mietin myös, että eikö lapsella ole kavereita, kun sanoit ettei niitä ip toiminnassa enää 14.30 ole. Siis eikö hän tapaa kavereita muualla kuin siellä? Miettisin myös onko ne omat menot niin tärkeitä, että lapsi pitää jättää vielä töiden jälkeen yksin kotiin muutamaksi tunniksi.
Meillä kyllä huomaa, jos on pelailtu liikaa, poika muuttuu levottomaksi. Mutta meillä käy juurikin noin, nettiyhteys katkeaa päiviksi, puhelin ja konsolin ohjaimet lähtevät äidin mukana töihin, jollei muuten uskota. Toki poika harrastaa joukkueurheilua 3 krt viikossa 1,5-2 h kerrallaan ja käy kerran viikossa parkourissa. Mutta lisäksi vapaa-ajalla käy kavereiden kanssa luistelemassa, hiihtämässä, nyt on kaivettu pyörät ja potkulaudat esille, kentät kun sulavat niin pallot sitten seuraavaksi käyttöön, futista, korista, mitä milloinkin. Ja frisbeet, se on ainakin täälläpäin alakouluikäisille tosi iso juttu. Ongelma ennemminkin on saada ne takaisin kotiin illalla, kun viihtyvät niin hyvin ulkona. Miten olisi Pokémon? Pelaamista toki sekin, mutta siinä tulee ulkoiltua ja liikuttua samalla. Ulkoilu ja liikkuminen myös tekevät hyvää niin ruokahalulle kuin sille, että iltaisin nukahtaa helposti ja nukkuu hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suositukset tuon ikäiselle on alle 1 h tunti pelaamista per päivä. Kyllä opettaja tekee ihan oikein. lapsi on käytännössä heitteillä iltapäivän ajan jos ei ole muuta tekemistä kuin pelaaminen. Siinä kärsii terveyskin kokonaisvaltaisesti jos ei muuta tee. Se pelaaminen on ok jos harrastaa liikuntaa samassa suhteessa. Pelkkä pelaaminen romuttaa fyysisen ja psyykkisen terveyden ennen aikuisikää. Sitäpaitsi ne huippupelaajat treenaavat myös fyysisesti kovaa jos ette sitä tiedä. Pääkoppakaan ei pysy trimmissä jos fysiikka pettää.
Tutkimusten mukaan liikunta tukee myös koulumenestystä. Ja näin ammattilaisena olen ikävä kyllä huomannut että ne lapset joilla ei ole harrastuksia, ajautuvat jo varhain monenlaisiin ongelmiin. Siitä alkaa se syrjäytyminen. Eli edes yksi liikunnallinen harrastus (joka ei ole pelaaminen) auttaa.
T. Terkkari
Mitä jos mikään harrastus ei kiinnosta? On kokeiltu jalkapallo, jääkiekko, ringette, baletti,voimistelu, tanssi nyt 9 v tytölle. Ei pärjää missään ja on aina porukan huonoksi eikä ole kiinnostunut. Uinnista tykkää muttel osaa uida kun oli koronan takia 2 v hallit kiinni eikä ole kesämökkiä missä uida kesäisin. Yhdessä käydään uimassa.
Eli mitä tekee lapsi jos ei urheilussa pärjää?
Riippuu vähän siitä, minkä tyyppinen tyttö on, tyttömäinen, joka tykkää näpertelystä? Pitääkö harrastuksen olla liikuntaa? Voisiko se olla vaikka piirtämistä, käsitöitä, kokkailua/leipomista, lukemista? Tai kavereiden kanssa ulkona olemista, pyöräilyä, keppihevostelua tai muuta vähemmän urheilullista liikkumista?
Eihän tuossa aloituksessa ole pointti se pelaaminen. Vaan lapsi on koulussa rauhaton, väsynyt, keskittymisongelmainen, häiriökäyttäytyvä. Opettaja on jo pitkään yrittänyt selvittää mistä poikkeava käytös johtuu, ja on nyt päässyt loppupäätelmään. Ap:lle on varmasti jo kerrottu, että lapsi ei pärjää normaaliopetuksessa, ja että jos tilanne ei parane, niin ryhdyttävä toimenpiteisiin.
Niiden kynnyksellä nyt ollaan, kun ap ei ole uskonut, että opettaja on ihan tosissaan siinä, että lapsen käytös on ongelmallista.
Onko ope Vanhapiika? Mikä sen ongelma on? Fiksut seuraa aikaansa ja keskustelee uusimmista peleistä.
Useinhan opet karkaa kahvihuoneeseen tuntikausiksi juoruamaan huoli perheistä, mikä on tooosi huolestuttavaa.
Myrkyllistä, sanoisin.
En itsekään viihdy ihmisten seurassa liian pitkään joten liikkuminen senmukaista.
Koulussa jäin yleensä sisälle kun murkkujen toiminta älämölöä.
Siis vartin rauha... Phuuh.
Menepä sanomaan näille ammattihuolestujille jotain ja paskaa tulee niskaan.
Minun lapseni ovat aina saaneet pelata täysin rajattomasti. Koulu ei tiedä siitä, eikä koulua ole se kiinnostanut, koska lapseni saavat kokeista kymppejä, he noudattavat opettajan ohjeita, he noudattavat koulun sääntöjä, he ovat aktiivisia silloin, kun sitä tarvitaan, ja he osaavat rauhoittua ja keskittyä silloin, kun sen aika on.
Oisko niin, että Ap:n kunnassa saa apua esim. neuroepätyypillisille lapsille helpoiten lastensuojelun kautta? En siis tiedä yhtään. Elättelen vain toivoa, että siitä lasusta olisi jotain oikeaa hyötyäkin...
Vierailija kirjoitti:
Onpa vmäinen opettaja.
Voimaantuneisuuden perikuva isolla älykellolla ja steiner-koulun haaveilla.
Erikoista opettajalta lasulla uhkailu, minusta hänen pitäisi tehdä se jo sen perusteella, mitä lapsi on kertonut. Pelaaminen on hyvä harrastus, mutta kahdeksanvuotias on vielä todella pieni ja aivojen kehitys täysin kesken. Ei tee hyvää tuonikäiselle pelata isoa osaa päivästä.
Vierailija kirjoitti:
Niin meilläkin joutuu 8 v olemaan yksin 14.30- 18 joka päivä ja olen yh. Ip kerho menee kiinni 15 ja 14.30 keräillään jo tavarat kasaan siel ja kehotetaan poistumaan, kavereita ei enää ole siellä silloin. Lapsi pelaa ja katsoo telkkaria siihen asti kun tulen. Minkäs tälle voi.
Juu, ei ihmiset oikein edes ymmärrä kuinka vaikeaa se on olla yksin lasten kanssa… eipä sitä oikeen voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, jos oot töissä niin lapset on omillaan ja jos oot lasten kanssa niin heippa työelämä.
Tottakai ihanteellisessa maailmassa olisin kotona ottamassa lapsiani vastaan koulusta, auttamassa läksyissä ja ohjaamassa kehittäviin ja terveellisiin puuhiin.
Mitä jos mikään harrastus ei kiinnosta? On kokeiltu jalkapallo, jääkiekko, ringette, baletti,voimistelu, tanssi nyt 9 v tytölle. Ei pärjää missään ja on aina porukan huonoksi eikä ole kiinnostunut. Uinnista tykkää muttel osaa uida kun oli koronan takia 2 v hallit kiinni eikä ole kesämökkiä missä uida kesäisin. Yhdessä käydään uimassa.
Eli mitä tekee lapsi jos ei urheilussa pärjää?[/quote] Huomaan,että on kokeiltu ahkerasti joukkuejuttuja. Kaikki eivät pidä porukka liikunnasta.
Ok, sama kuin ap olet.