Lue keskustelun säännöt.
Monia ihmetyttää miksi eivät kelpaa suhteeseen, ei ole kavereita jne
24.03.2022 |
Ovat kuitenkin omasta mielestään mukavia, kohteliaita, ulkonäkö ok jne.
Mutta se syy ihan ihan täysin selvä. Nämä ihmiset ovat hyvin ujoja, hiljaisia, vakavia, estoisia. Työhteisössä he ovat niitä, jotka tulee kahvihuoneeseen mukaan, mutta istuvat seurassa tuppisuina. Palaverissa kun joku kysyy heiltä jotain, menevät lukkoon.
Siellä sisällä saattaa olla todella mukava ja ihana ihminen, mutta tuo kuori estää tehokkaasti sosiaalisen elämän.
Kommentit (35)
Mua yritetään usein aggressiivisesti parittaa näille. Joku wingmäni siinä kyljessä joka hoitaa kaiken puhumisen ja sit mun pitäis kiinnostua siitä hänen vieressään monttu auki toljottavasta tyypistä joka ei edes moikkaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten ovat niin hankalia ja epämiellyttäviä luonteita, että ei kukaan normaali jaksa. Jankutetaan tosielämässäkin kun oltaisiin keskustelupalstaa häiriköimässä eikä ymmärretä, kun ketään ei enää seura kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ovat niin hankalia ja epämiellyttäviä luonteita, että ei kukaan normaali jaksa. Jankutetaan tosielämässäkin kun oltaisiin keskustelupalstaa häiriköimässä eikä ymmärretä, kun ketään ei enää seura kiinnosta.
Oletko sellainen omasta mielestäsi?
Yritän parhaillaan päästä eroon parista tyypistä, jotka nälvivät minua kaverittomaksi, pyrkivät jatkuvasti seuraan, tuijottavat, stalkkaavat ja seuraavat. Valittavat hiljaisuuttani. Käyttävät omat puheenvuoronsa minusta ja muista ihmisistä mylvimiseen. Ilmeisesti ei auta muu kuin soittaa poliisille seuraavaksi.
No kyllä mä ainakin tiedän kuvailemasilaisia jotka ovat parisuhteessa. Ja taas sosiaalisia ikisinkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ovat niin hankalia ja epämiellyttäviä luonteita, että ei kukaan normaali jaksa. Jankutetaan tosielämässäkin kun oltaisiin keskustelupalstaa häiriköimässä eikä ymmärretä, kun ketään ei enää seura kiinnosta.
Tämähän se. Työskentelen ihmisten kanssa eikä yhtään ihmetytä miksi joidenkin seura ei voisi vähempää kiinnostaa ketään parisuhdemielessä. Ollaan ilkeitä, umpimielisiä, ylimielisiä, arvostelevia, negatiivisia valittajia ja arvomaailma aivan kamala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ovat niin hankalia ja epämiellyttäviä luonteita, että ei kukaan normaali jaksa. Jankutetaan tosielämässäkin kun oltaisiin keskustelupalstaa häiriköimässä eikä ymmärretä, kun ketään ei enää seura kiinnosta.
Tämähän se. Työskentelen ihmisten kanssa eikä yhtään ihmetytä miksi joidenkin seura ei voisi vähempää kiinnostaa ketään parisuhdemielessä. Ollaan ilkeitä, umpimielisiä, ylimielisiä, arvostelevia, negatiivisia valittajia ja arvomaailma aivan kamala.
Kokemukseni mukaan tuollaiset ovat poikkeuksetta parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan allekirjoita. Sosiaalisilla on kyllä yleensä kavereita, mutta ne saattaa olla sellaisia hyvän-päivän-tuttuja. Ja esim. itse naisena koen, että olen vähän "liikaa" parisuhteeseen. Siis liian voimakas persoona ja liian paljon huomion keskipisteenä sosiaalisissa tilanteissa. Minun havaintojeni perusteella miehet päin vastoin haluavat niitä hiljaisia, mielipiteettömiä ja nöyriä naisia parisuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mua yritetään usein aggressiivisesti parittaa näille. Joku wingmäni siinä kyljessä joka hoitaa kaiken puhumisen ja sit mun pitäis kiinnostua siitä hänen vieressään monttu auki toljottavasta tyypistä joka ei edes moikkaa takaisin.
Pahimmillaan olen nähnyt teinipoikia joiden tuollainen "wingmäni" on niiden äiti. Siis jotkut äidit yrittää jopa painostavasti mainostaa niiden teinipoikiaan teinitytöille. Mutta ne pojat itse eivät ole siinä kuviossa ensinkään vapaaehtoisesti mukana, vaan päinvastoin yrittävät vain piiloutua ja päästä pakoon äitiään. Tyrannihelikopteriäitejä.
Lopputulos tuollaisessa toiminnassa on tietysti täysin päinvastainen: se äiti saa kaikki tytöt pakenemaan, äiti estää poikansa kaikki mahikset minkäänlaisiin normaaleihin ihmissuhteisiin. Antimainontaa, pojan elämän maanista sabotoimista.
Kun naiset saavat lapsia he menettävät järkensä. Paitsi tietysti jos niiden naisten tavoite oikeasti on ihan vain pilata lastensa elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen poikaystäväni oli tuollainen. Vahti myös etten itse sanoisi mitään ja valitti sitten kotona miten olin taas ollut nolo ja hän koki sanomisistani myötähäpeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua yritetään usein aggressiivisesti parittaa näille. Joku wingmäni siinä kyljessä joka hoitaa kaiken puhumisen ja sit mun pitäis kiinnostua siitä hänen vieressään monttu auki toljottavasta tyypistä joka ei edes moikkaa takaisin.
Pahimmillaan olen nähnyt teinipoikia joiden tuollainen "wingmäni" on niiden äiti. Siis jotkut äidit yrittää jopa painostavasti mainostaa niiden teinipoikiaan teinitytöille. Mutta ne pojat itse eivät ole siinä kuviossa ensinkään vapaaehtoisesti mukana, vaan päinvastoin yrittävät vain piiloutua ja päästä pakoon äitiään. Tyrannihelikopteriäitejä.
Lopputulos tuollaisessa toiminnassa on tietysti täysin päinvastainen: se äiti saa kaikki tytöt pakenemaan, äiti estää poikansa kaikki mahikset minkäänlaisiin normaaleihin ihmissuhteisiin. Antimainontaa, pojan elämän maanista sabotoimista.
Kun naiset saavat lapsia he menettävät järkensä. Paitsi tietysti jos niiden naisten tavoite oikeasti on ihan vain pilata lastensa elämä.
PS. Ai niin. Ei tarvitse ihmetellä miksi nuo tuollaiset teinipojat ovat "estyneitä". Pelokkaina hiljaa syvällä piilossa kuorensa sisällä.
Ei estyneisyys johdu ihmisestä itsestään vaan hänen ympärillään olevista painostavista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihan allekirjoita. Sosiaalisilla on kyllä yleensä kavereita, mutta ne saattaa olla sellaisia hyvän-päivän-tuttuja. Ja esim. itse naisena koen, että olen vähän "liikaa" parisuhteeseen. Siis liian voimakas persoona ja liian paljon huomion keskipisteenä sosiaalisissa tilanteissa. Minun havaintojeni perusteella miehet päin vastoin haluavat niitä hiljaisia, mielipiteettömiä ja nöyriä naisia parisuhteisiin.
Minun yksi kaveri on tuollainen ja hän on löytänyt sopivan kumppanin hillitystä ja rauhallisesta miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ovat niin hankalia ja epämiellyttäviä luonteita, että ei kukaan normaali jaksa. Jankutetaan tosielämässäkin kun oltaisiin keskustelupalstaa häiriköimässä eikä ymmärretä, kun ketään ei enää seura kiinnosta.
Mun veli on tällainen. On mielestään mukava ihminen ja pitää itseään jonain unelmakumppanina naisille kun on olevinaan niin reilu ja hyvä tyyppi.
Oikeasti hän on järkyttävä vastarannan kiiski jolla on pakottava tarve väitellä ja päteä ihan kaikesta. On myös sellainen oman elämänsä ikuinen uhri, jolla asiat on aina kaikkia muita huonommin, itsestä riippumattomista syistä tietenkin. Vika on aina muualla. Valittaa myös asioista jatkuvasti. Todella raskasta ja kuormittavaa seuraa. Pitää olla jonkinlainen masokisti jos haluaa sellaisen kivireen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ovat niin hankalia ja epämiellyttäviä luonteita, että ei kukaan normaali jaksa. Jankutetaan tosielämässäkin kun oltaisiin keskustelupalstaa häiriköimässä eikä ymmärretä, kun ketään ei enää seura kiinnosta.
Mun veli on tällainen. On mielestään mukava ihminen ja pitää itseään jonain unelmakumppanina naisille kun on olevinaan niin reilu ja hyvä tyyppi.
Oikeasti hän on järkyttävä vastarannan kiiski jolla on pakottava tarve väitellä ja päteä ihan kaikesta. On myös sellainen oman elämänsä ikuinen uhri, jolla asiat on aina kaikkia muita huonommin, itsestä riippumattomista syistä tietenkin. Vika on aina muualla. Valittaa myös asioista jatkuvasti. Todella raskasta ja kuormittavaa seuraa. Pitää olla jonkinlainen masokisti jos haluaa sellaisen kivireen elämäänsä.
Hah, mulla kans on tällainen veli. Nyt hänellä on maailman hiljaisin tyttöystävä, joka vaan kiltisti kuuntelee, kun toinen paasaa omia näkemyksiään. Olen kyllä miettinyt (toivonut), että ehkä tuo veli käyttäytyy noin vain lapsuudenperheensä seurassa ja mahdollisesti vieraammille osaa käyttäytyä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan allekirjoita. Sosiaalisilla on kyllä yleensä kavereita, mutta ne saattaa olla sellaisia hyvän-päivän-tuttuja. Ja esim. itse naisena koen, että olen vähän "liikaa" parisuhteeseen. Siis liian voimakas persoona ja liian paljon huomion keskipisteenä sosiaalisissa tilanteissa. Minun havaintojeni perusteella miehet päin vastoin haluavat niitä hiljaisia, mielipiteettömiä ja nöyriä naisia parisuhteisiin.
Minun yksi kaveri on tuollainen ja hän on löytänyt sopivan kumppanin hillitystä ja rauhallisesta miehestä.
Pitäisi varmaan itsekin kiinnostua sitten itseni vastakohdista (samaan tapaan kuin ne sosiaaliset miehet hakeutuu hiljaisempien naisten seuraan). Olen kuitenkin aika nopeatempoinen, joten se rauhallisuus hermostuttaa ja kiinnostun usein vain toisista sosiaalisista. Elämä on ja nyt olen sinkku. (olen se, kelle vastasit)
Työyhteisössä monikin ihminen voi näyttäytyä tuppisuuna, joka menee lukkoon, kun jotain kysytään. Vapaa-ajalla heistä voi paljastua ihan toisenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten ovat niin hankalia ja epämiellyttäviä luonteita, että ei kukaan normaali jaksa. Jankutetaan tosielämässäkin kun oltaisiin keskustelupalstaa häiriköimässä eikä ymmärretä, kun ketään ei enää seura kiinnosta.
Päiväkodissa ja ala-asteella minua usein kutsuttiin jankuttajaksi. Sittemmin on auttanut se, että on voinut itse valita seuransa vapaammin ja tietyn tyyppiset ihmiset ovat päätyneet tiettyihin jatko-opintoihin ja töihin jne.
Viimeinen sana piti aina antaa toiselle, vaikka vänkäys olisi ollut tasoa juupas-eipäs. Jos sanoin "juupas" niin jankutin, jos toinen sanoi "eipäs" hän vain korjasi minua.
Kerran yritin korjata, että olemme oikeasti maapallon päällä emmekä sisällä. Toinen keskeytti minut aina ennen kuin ehdin perustella ja huusi vain päälle että "ÄLÄ JANKUTA. ME OLEMME MAAPALLON SISÄLLÄ!!! OO HILJAA!!!!"
Mä olen melkoinen tuppisuu koska työni on sellaista ettei siinä tarvi paljon puhua ja vapaa-ajalla ainoat puheet on kaupan kassalla ja satunnaisesti kaverieni/sukulaisteni kanssa juttelen.
Joskus saattaa mennä koko viikonloppu niin etten puhu sanaakaan kenellekkään.
Olen koko aikuisikäni ollu sinkku mutta en minä siitä valita vaan elämä on varsin hyvää näin.
En oikeastaan edes jaksaisi olla sellaisten ihmisten seurassa kovinkaan pitkään ketkä puhuu paljon.
M31
Yritän väkisin keksiä aina puhuttavaa, niin että olen mahdollisimman paljon äänessä vaikkei ole mitään sanottavaa:
"Ensi viikollakin on tiistai."
"Onpa tämä pöytä pyöreä."
"Kutittaa kainalosta."