Henkinen paha olo avioliitossa

Varmaan ja kannattaisi panostaa parisuhteeseenne enemmän. Oletko huomioinut puolisoasi tarpeeksi? Kuunnellut mitä hälle kuuluu? Ja toisin päin.

Parisuhdeterapia voisi aittaa tilanteessasi. Itselläni on vieläkin pahempi tilanne, joten omassa tilanteessani tulee kysymykseen ero. Mutta teillä voi tilanne vielä korjaantua sillä, että korjaatte kommunikointia ja avoimuutta suhteessanne. Siihen voisi auttaa juuri ulkopuolisen apu.

Voisit aloittaa varaamalla ajan neuvolapsykologille jos on pieniä lapsia.

Voi kun tuli paha mieli ap:n puolesta. Kyllä kannattas koittaa sitä apua hakea ja saada mies pysähtymään että hei, ei oo oikeesti kenenkään etu jos eroon ajaudutaan, nyt pitää oikeasti pysähtyä tekemään tälle suhteelle ja asialle jotain ennenkuin on liian vaikeaa ja eroa on vaikea sit enää väistää.

Mää olisin itekin mielummin käyttänyt voimani suhteen hoitamiseen ku riitelyyn/eroprosessiin.... t mies

Ollaan käyty puhumassa ulkopuolisellekin mutta emme yhdessä. Ehdottanut olen mutta haluja lähteä puhumaan ei ole mieheni puolelta. Tilanne on ihan hirveä koska en pääse pois enää tästä olostani. Ero on ollut nyt päivittäin mielessä mutta siihenkin tarvitaan voimia ja paljon. Suurin kysymykseni onkin miten ihmisen seurassa jonka pitäisi olla se joka rakastaa voi tuntua tältä. Mietin monesti voiko olla kuitenkin niin ettei mieheni enää rakasta oikeasti. On vain tavan vuoksi siinä vielä. 

Kuinka kauan ootte olleet yhdessä?

Avioliitossa 12v 

Joku tiesi muuten sellaisesta Mennään eteenpäin-viikonlopusta (varoittelivat että voi olla jonoja päästä sinne), jossa ei tartte kait muille puhua kun omalle puolisolleen noin niinkun suunnilleen siis. Mutta kait jotain että tunteita käsiteltäis ja sillai vois helpottaa tilannetta. En oo kuullu kyllä tarkempia kertomuksia mutta tais itse asiassa olla 2-3 tuttua jotka tiesi tuosta.

Aviopuoliso tai parisuhdeleirejä on tarjolla joten sinne.

Ollaan nyt siis minä 37v ja mieheni 38v. Kaikki neuvot ovat tervetulleita ja jos jollain kokemusta tällaisesta olosta liitossa. Kukaan ei ikinä uskoisi millaista elämäni nyt on ja ollut jo pitkään. Olen tämän kaiken keskellä kuitenkin jaksanut esim. Harrastaa liikuntaa ja juoksulenkit ovatkin olleet pelastukseni. 

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 09:17"]

Hei, mitä tehdä enää. Olemme kaksilapsinen perhe ja koen valtavaa ahdistusta avioliitossani. Kun mieheni lähtee pois joskus kotoa niin voin hengittää ja olla normaalimpi taas.

Meillä on ollut ja minulla varsinkin paljon vaikeuksia viime vuosina. Nyt koen että vaikeudet ovat tulleet osaltaan siitä kuinka huonosti voin avioliitossani. Varsinkin sosiaaliset suhteeni ovat kärsineet tästä.

Tarvitsen ihmisiä ympärilleni mutta nykyään olen mieluummin yksin. Ennen olin iloinen ja nyt tuntuu että en pysty sitä olemaan mieheni seurassa.

Valehtelu mieheni puolelta on ollut kova pala minulle, koska itse en pysty siihen. Kärsin vaikka siitä että sanon miten asiat on kuin kiertelen totuutta. Auttakaa. Mitä tehdä kun voimat loppuu jo tähän oloon:(

[/quote]

Mitä se mies tekee? miksi on vaikea ns. hengittää kotona?

Mistä mies on valehdellut?

Sano miehelle että parisuhteessa pitää olla iloinen ja onnellinen kuin olisit kavereiden kanssa. Jos parisuhteessa ei ole ystävällisyyttä ja luottamusta eikä kivaa niin ei ole syytä asua yhdessä.

Parisuhde ei ole omistussuhde eikä vittuilusuhde. Jos ette nauti toistenne seurasta vaan on paha olo niin parempi asua erikseen. Lapsille olette kuitenkin aina isä ja äiti.

T. M46

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 09:40"]

Avioliitossa 12v 

[/quote]

Ensihuuma haihtuu 5v jälkeen. Tutkittu juttu että tapahtuu ihan hormonaaliset muutokset että rakastumisen tunteet muuttuvat enempi kaveruudeksi ja kiintymykseksi. Rakkaus ja yhdessäolo muuttuvat kaikilla.

Kuuntele tämä YLE Areenalta:

http://areena.yle.fi/1-1979783

Aamu-tv:n vieraana Rantala puhui rakkaudesta biologian näkökulmasta. Miksi rakastumme? Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, kehen rakastumme? Miksi rakkaus loppuu?

T. M46

Jätä se sika. Jos ei ole kivaa niin ainoa keino on lähteä. Jos sittenkään ei ole niin sitten on sinussa vika ja elämä pilalla. 

Omaa henkistä kasvua kuulostaa olevan. Tai voisi olla? Osta olla erillinen siinä suhteessa. Ei tarvi miellyttää, mutta pitäis tukea ja ottaa oma tila haltuun. Pelot tekee , ettei uskalla  kehittyä ja kasvaa siinä missä on.

jos on alkoholia. Tai etenkin väkivaltaa, niin sitten pois vaan. Eri teille. Muuten vois uskaltaa kasvaa.ja masennus tulee, kännäämistä omassa elämässä taka-alalle. Tervettä itsekkyyttä voi opetella.

pikkulapsiaika on usein rankka. Helpottaa, kun menevät kouluun. Voimia.

Mieheni voi jättää vastaamatta kun yritän puhua. Olla vain hiljaa tai sitten lopuksi sanoa ilkeästi niin että paha olo siitä tulee. En saa irti mitään, välillä koen puhuvani vain yksin itselleni. Valehtelu arjen asioissa. Toivottavasti vain siinä. Sitäkin pelkään nykyään. Mietin nykyään kaikkea. Onko hän rehellinen minulle missään enää.

Rakastatko sinä itse miestäsi enää? Se ahdistus voi tulla siitäkin. Varsinkin jos koet, että sinun on helpompi olla kun mies on muualla. 

Minä olen se joka halaa ja pussaa. Menee viereen. Tarvitsen läheisyyttä mutta olen tottunut siihen että minä menen ja halaan. En voisi tehdä niin jos en rakastaisi. Nyt on tullut pelko siitä voinko enää kun ahdistaa tämä kaikki liikaa jo.

Molemmat väsyneitä? Epäilet miehen rakkautta ja samalla omaasi. Ei se säkenöintiä ole aina. Voilöytää uusia aaltoja ja syvyyksiä...se vaatii tutustumista uusiin puoliin..itsestä ja toisesta. Oko kahdestaan joskus vaik leffaan tai lasten kanssa jokin juttu. Omaa aikaa yhdessä olisi hyvä järjestää. Suhde muuttuu. Ha sen voisi antaa muuttua. Voitte löytää uusia juttuja. Kuulostaa siltä, että pelkäät kehittymistä. Ja muutosta. Uskalla antaa muutoksen tulla se voi syventää itsetuntoa ja suhdetta. Vaikka olisi pahoja fiiliksiä, niin ei ne ole aina.

onko teillä molemmilla omia harrastuksia? Etsi myös aikuisten kanssa yhteinen harrastus...esim. jokin höntsäpeli tai kädentaidot tm, mistä tykkäät.

kaikki asiat elämässä ei ole se suhde mieheen. Voi molemmat muuttua ja silti suhde pysyy...sekin muuttuu. Ole utelias siinä hyvässä mikä sinulla on. Ero ja sen ajattelu on usein pakopaikka. Ei sekään paha ole. Voisit kuitenkin laittaa energiaasi rakentavampaakin ajatuksiin. Mitä sinulla ja teillä on hyvin? Mihin mielessäsi aikoinaan rakastuit? Hänellekin voi olla vaikeaa uusiutua. Masennusta molemmilla?

voisitteko jutella?

Älä kerjää vastakaikua liian pitkään. Joskus on vaan parempi luovuttaa. 

Hakekaa vertaistukea. Olen ollut leireillä ja huomannut, että monella on ollut niitä suuri apu.
Menkää johinkin sellaiseen, jossa on lastenhoito.