Mikä sellaisia ihmisiä vaivaa, jotka toteavat ääneen toisten ”vikoja” ulkonäössä?
Vaikka nyt esimerkiksi sanovat, että sulla on iso nenä tai hörökorvat ta jotain vastaavaa. Eivät edes välttämättä ilkeyttään vaan ihan muuten vaan toteavat. Olen muutaman tällaisen tavannut, joilla on ollut tapana tehdä tätä.
Onko heillä jokin häiriö jossain empatiakyvyssä tai sosiaalisissa taidoissa, etteivät kykene ymmärtämään mahdollisesti iskevänsä toisen arkaan paikkaan? Vai ovatko oikeasti tietoisesti ilkeitä?
Kun muuten nämä tapaamani tyypit ovat vaikuttaneet ihan mukavilta mutta sitten tuo töksäyttely on kyllä todella outoa ollut todistaa… En voisi kuvitellakaan sanovani jollekin tuosta noin vaan, että sun suu on kyllä tosi leveä, tai vastaavaa.
Kommentit (52)
Naapurista on saanut kuulla kaikenlaista pahansuopaista ulkonäöstä, kuten: tekis jotain naamalleen, kun en ollut kovin laittautunut pihatöissäni. Tyttärensäkin kiipesi katolle vielä piikittelemään. Eivät ole edes itsekään mitään mallikelpoisia. Kaikkea se katkeruus ja ilkeys teettääkin. Mistähän tuollaisia ihmisiä sikiääkin.
Ei niillä ole elämässä ystäviä eikä heitä haluta illanviettoihin. Muut miettii jo valmiiksi että ai se saapuu tänään.
Pituudestani saavat ilmeisesti kaikki heittää kulunutta juttua. Mutta sitten jos minä sanon jollekkin että oletpas sinä lyhyt! Niin se on muka väärin.
Olipa kerran ''ystävä''. Kävin silloin tällöin hänen luonaan, ja usein sain kommentin jostakin naamassani olevasta asiasta. Oli se sitten näppy, ryppy tai silmien punoitus (olin itkenyt), meikki tai meikittömyys. Joskus laajeni käsittelemään hiuksia, vaatetusta (paheksunta kun oli kesätoppi helteellä)...
En itse keksinyt hänen naamastaan lausua mitään, niin olin huono suustani. No, varsinkin jos on jo luu kurkussa kun toinen on ihmetellyt jotakin naamaani liittyvää ja vaatinut minua tilille siitä että mikä se on ja mistä se on tullut.
Ei voi mitään, naamani poikii näitä läiskiä ja röhniä ihan omia aikojaan, aina en edes hoksaa peilistäkään katsoa ennen kylille lähtöä että mikähän siinä nyt tänään huutaa huomiota ja kommentteja. Nenä ja toinen poski ovat aina räiskyvän punaisena ihosairauden vuoksi. Voi hyvänen aika sentään!
Lopetin vierailut.
Jos ei voi sanoa mitään kivaa toisesta, niin parempi olla sanomatta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitun kuspäisyyden lisäksi olen kyllä sitä mieltä, että pieni osa näistä on ihan moukkamaisuutta ja ajattelemattomuutta. Esim. suvussani on ollut tällaisia, joille se on (omasta mielestään) normaalia käytöstä. Pitää vaan jättää omaan arvoonsa tuollaiset.
Ja tästä joukosta vielä pieni ripaus on niitä ihmisiä, joilla on haasteita sosiaalisten tilanteiden ja käytösnormien ymmärtämisen kanssa. Murto-osa tilanteista saattaa johtua esim. autisminkirjon häiriöistä, joissa ihminen ei aina aidosti tunnista mitä on soveliasta sanoa ääneen.
Meillä päin sukulaiset on oikein ylpeitä moukkamaisesta käytöksestään, sitä ylpeämpiä mitä pahemmalta ne sanat toisesta potentiaalisesti tuntuu 🙄 onneksi ei tarvitse nähdä kuin joskus ja hautajaisissa.
Jos kaunis sanoo, niin pitäisi ottaa kohteliaisuutena! Hän on rehellinen ja ajattelee miten sinutkin saataisiin kauniiksi poistamalla häiritsevät piirteet!
Minäkin arvioin naisten ulkonäköä jatkuvasti. Itseäni häiritsee oudon epäsymmetriset naama eli toinen puoli voi olla ihan hyvä, mutta toiselta puolen sitten kamala! Sehän on kuin kaksinaamainen ihminen, rumempi ja kauniimpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt muutamiin vanhoihin, n. 80-kymppisiin naisiin, jotka surutta vatvovat toisten ihmisten lihomiset ja puhuvat tuttujen ja ventovieraidenkin möhömahoista. Eräskin nainen tökkäsi sukulaisensa mahaa,että onpa sullakin maha kasvanut. Kaikista ihmisistä, esim. poliitikoista ruotivat ulkonäön ja eritoten painon. Olen tosiaan miettinyt, mistä johtuu ja eräällekin kyllä sanonut, etten tykkää, että lasten kuullen puhutaan ilkeästi kenenkään ulkonäöstä tai painosta.
Minun isoäiti on juuri tällainen, joka kommentoi usein omaansa sekä muiden painoa kuin se olisi arkinen asia, mistä kasuaalisti kommentoida. En oleta hänen täysin ymmärtävän ikänsä huomioiden, mutta minulla on syömishäiriö ja hän tietää sen. Silti yleensä kun tapaamme, on ensimmäinen kommentti jotenkin liitoksissa painooni. "Oletpa sinä saanut painoa sitten kun viimeksi nähtiin" tai "Oletpa sinä hoikassa kunnossa, näytät niin hyvältä".
Isoäitini on siis muuten ihana ja herttainen ihminen. En oikein tiedä, miksi tekee tuota. Onko vain ajattelematon. Vai eikö ymmärrä, että tuollaiset asiat on parempi jättää sanomatta, että niillä voi tosissaan loukata toista. Vaikea uskoa hänestä, että tahallaan olisi ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lienevät kiusaajia. Purkavat omaa pahaa oloaan sekä epävarmuuttaan muihin. Joko täysin sen tiedostaen tai sitten vähemmän sen tiedostaen.
Tapailin tällaista miestä ja hän kertoi minulle olleensa koulukiusattu. Jälkikäteen olen kyseenalaistanut tämän ja epäillyt, että onkin ollut itse se kiusaaja. Hän ei siis ihan suoraan möläyttänyt, mutta sillä tavalla, että pointti tuli selväksi. Oli selvästi bongaillut virheitäni (joista itse olen paremmin kuin hyvin tietoinen) eikä voinut olla niistä vihjaamatta. Muun muassa tuijotti rintojani (jotka ovat pienikokoiset) ja totesi, että naisilla on yleensä isommat rinnat kuin miehillä. Tämä siis vain yksi esimerkki. Kertoi minulle myös yhdestä eksänsä ulkonäkövirheestä. Ei jäänyt epäselväksi, miksi tämä herra on sinkku.
Pahinta on kun vanhat miehet haukkuu nuoria tyttöjä. Mun oma esimieheni (yli 50v) sanoi ääneen että nuorten naisten paksut ankkahuulet on kamalat. Olin että siis mitä, mitähän minun tuohon kuuluisi sanoa? Onko tämä joku purkaus vai kuuluuko tähän sanoa jotain. Olin hiljaa. Aika ikävä välikohtaus oli kyllä. Olen kolmekymppinen eikä minulla ole paksuja huulia (valitettavasti) mutta mietin oliko tämä silti jokin hyökkäys minua kohtaan? Hän on kyllä muutenkin töksäyttelevä ihminen eikä aina mieti mitä sanoo. Mulle tuli heti mieleen yksi sana: naisviha.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on kun vanhat miehet haukkuu nuoria tyttöjä. Mun oma esimieheni (yli 50v) sanoi ääneen että nuorten naisten paksut ankkahuulet on kamalat. Olin että siis mitä, mitähän minun tuohon kuuluisi sanoa? Onko tämä joku purkaus vai kuuluuko tähän sanoa jotain. Olin hiljaa. Aika ikävä välikohtaus oli kyllä. Olen kolmekymppinen eikä minulla ole paksuja huulia (valitettavasti) mutta mietin oliko tämä silti jokin hyökkäys minua kohtaan? Hän on kyllä muutenkin töksäyttelevä ihminen eikä aina mieti mitä sanoo. Mulle tuli heti mieleen yksi sana: naisviha.
Minulla oli sellainen kaveri, joka kommentoi ulkonäköäni ikävään sävyyn parikin kertaa. Hirvittää, että kyseisellä miehellä on tytär, ala-asteikäinen. Toivon vain, ettei hänen kuullen puhu muista ihmisistä halventavasti, saati omasta tyttärestään. :(
Ja tästä joukosta vielä pieni ripaus on niitä ihmisiä, joilla on haasteita sosiaalisten tilanteiden ja käytösnormien ymmärtämisen kanssa. Murto-osa tilanteista saattaa johtua esim. autisminkirjon häiriöistä, joissa ihminen ei aina aidosti tunnista mitä on soveliasta sanoa ääneen.