Pikku pojan kiveksen korjausleikkaus.
Onko kellään tuosta kokemuksia. Meidän 3½v. poika joutuu ko. toimenpiteeseen huomenna ja äitiä hirvittää jo valmiiksi. Saatiin äsken peruutuspaikka pojalle joten on hieman pöllömystynyt olo. Onko lapsi miten toipunut leikkausesta ja millainen toimenpide muuten oli? Olitteko koko ajan lapsen kanssa sairaalassa siis myös yön? Onko kellekkään käynyt niin että ei olekkaan tarvinnut leikata vaan on huomattu kiveksen laskutuneen juuri ennen leikkausta? Mies kun oli pojan kanssa kontrollissa olivat kuulema sanoneet että kun esilääkitys on annettu tutkivat vielä tilanteen että tarviiko leikata. Ja tietysti toivon että juuri näin kävisi ja leikkausta ei tarvitsisi tehdä. Pieni leikkaus kuulema mutta silti tuntuu pelottavalta.
Kommentit (5)
Olen edellisen kanssa täysin samaa mieltä, että peruutusaika on paras mahdollinen. Säästää teitä kaikkia. Itse olen kokenut leikkauksen odotusajan aina tosi vaikeana. Meillä toiselta pojalta leikattu nivustyrä, vaikea hypospadia ja kives. Kivesleikkaus oli hypospadiaan nähden pikku viilto, mutta toki sitäkin jännitin tosi paljon ja ei leikkaukset koskaan mukavia ole. Muista kysyä myös tarkasti jälkihoidosta. Varmaan ei voi rajusti leikkiä toimenpiteen jälkeen, ei kiipeillä, kaatuilla yms.
Toimenpiteestä sen verran, että meillä jouduttiin leikkaamaan vain toinen kives. Se oli jo kerran laskeutunut, mutta tyräleikkaus vaikutti niin, että kives nousi takaisin ylös. Poika meni aamulla sairaalaan ja illalla päästiin jo kotiin. Oltaisiin päästy jo aikaisemmin, mutta ei saatu poikaa juomaan ja pissan piti tulla ennen kotiutusta. Poika oli pari päivää kipeä leikkauksen jälkeen ja senkin jälkeen varottiin paljon. Odottelimme kahvilassa siihen saakka, kun poika pääsi heräämöstä.
Kovasti voimia ja tsemppiä!
olemaan osastolla vaikka poika heti leikkauksen jälkeen jo söi ja pissasi hyvin. Haava hieman nivusessa vuoti ja poika oli tosi kipeä joten antoivat kipulääkettä tipan kautta. Eilen aamulla siis leikattiin ja oli kyllä jännät pari tuntia kun odottelin pääsyä heräämöön. Esilääke sai pojan hihittelemän ja puhumaan höpöjä eikä hän ollut moksiskaan kun joutui äidistäeroon leikkaussalin ovella. Salissakin oli kuulema ollut reipas. Heräämössä sitten pojalle iski paniikki ja yritti väkisin ylös, kiskoi tippaletkua irti ja huusi kamalasti. Siinä mulla itsellä tuli kanssa jonkinlainen paniikkihäiriö tms. ja oli pakko vetää hetki henkeä. Lopulta poitsu rauhoittui ja heräsi kunnolla. Osastolla sitten kulutettiin aikaa lukemaööa satuja (luin 5h putkeen) kun ei saanut eilen nousta ylös mikä oli aika rankkaa pojan vesselille joka on varsin vilkas. Yö meni hyvin ja aamulla jo oli ihan oma itsensä. Kipulääkettä oli saanut ennen nukkumaan menoa joten oli aika kipeä kun aloin kotivaatteita pukemaan ja poika vaan valitti ettei voi seistä eikä kävellä. Sai sitten vielä kipulääkettä kotimatkalle jonka alettua vaikuttaa on ollut reipas ja kävellyt ja touhuillut. Pojalla leikattiin molemmat kivekset ja koska toinen oli tiukassa jouduttiin tekemään kaksi viiltoa. Toinen nivuseen ja toinen kivespussiin. Nyt pitäisi sitten välttää rajuja leikkej, hyppimistä, pyöräilyä yms. pari viikkoa. Voipi olla aika kova vahtiminen mutta onneksi pahin on nyt ohi.
Toipuminenkin vie aikansa, mutta onneksi pääsitte peruutusajalla. Muuten niin kova stressi odottaessa ja pelkää, ettei sairastu yms. Kyllä ne aina jännittää lapsia ja vanhempia, ei kuitenkaan mitään jokapäiväisiä juttuja. Onneksi pahin on takana.
Varottelen vielä kaatumisista yms. venymisistä. Meitä ainakin varoitti kirurgi tosi paljon, että on jouduttu uusimaankin leikkauksia. Meillä itse käytännössä vahdin pojan joka askelta ja hermostuttiin molemmat siihen " symbioosiin" . Mut kun varomisaika on ohi, mikä vapauttava tunne... Meillä jouduttiin ottamaan toiselle kaksosveljekselle mummu hoitajaksi, kun riidat ja painit aika rajuja.
Tsemppiä toipilasaikaan ja voimia sinulle!
nyt pariin viikkoon ja muutenkin pidän pojan aika lähellä koko ajan. Meilläkin on pikkuveli jonka kanssa tuota riehumista meinaa herkästi syntyä joten ei ihan helpolla pääse. Tänään pienempi vetäisi isomman sohvalta alas voltilla ja jo hetken pelkäsin etä kävi haavoille huonosti. Kamalan hankalaa kun ei tuo pieni vielä tahdo ymmärtää ettei veikka voi nyt samalla lailla temmeltää kuin normaalisti. Vaan eiköhän se tästä. Meillekkin kirurgi varoitteli rajuista leikeistä ja puolen vuoden päästä on sitten kontrolli. Tosin sanoi että aika harvoin noita leikkauksia joudutaan uusimaan joten toivossa ja varovaisuudessa on nyt hyvä elää.
Hei!
molemmilta pojiltani on leikattu laskeutumaton kives (se siis ilmeisesti teidänkin pojallanne, eikö?). Toiselta leikattiin molemmat ja joutui olemaan yön yli osastolla (kiinnikkeet olivat tiukat), toiselta vain toinen ja oli leikkauksellisesti helpompi ja pääsi samana päivänä kotiin. Molemmat toipuivat todella nopeasti.
Minusta tuo kuulostaa oikein hyvältä, että pääsette peruutuspaikalle - ei tarvitse äidin/vanhempien jännittää etukäteen viikkotolkulla (koska pienen ija isommankinhmisen meno leikkaukseen tahtoo jännittää) ja toisaalta ei sitten tarvitse jännittää sitäkään, pitääkö leikkaus perua esim. flunssan takia (meillä molemmilla kävi juuri noin).
Rauhallisesti vain. Leikkauksen tarkoitus on kuitenkin estää myöhemmät ongelmat!
s.