Lue keskustelun säännöt.
Elokuva joka on tuntunut vähintään yhtä hyvältä uusintakatsomisella?
04.09.2015 |
Onko niitä? Yleensä olen vain pettynyt, jos olen katsonut jonkun leffan toistamiseen. Nykyään en juurikaan jaksa tehdä sitä.
Kommentit (92)
Mulla semmoisia leffoja ovat ainakin Blade Runner, Piirtäjän sopimus ja Matador (Pedro Almodovarin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Howard Sternin intiimit osat
Erin Brockowicz
Sound of Music
the Doors
Piukat paikat
Mies ja alaston ase kaikki
en muista nyt enempää
Pirates Of The Caribian. Ja nimenomaan ykkösosa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ace ventura-lemmikkidekkari (1 ja 2), kaikki shrekit ja uuno turhapurot. Tuli ekana mieleen... ois varmaan monia muitakin jos rupeis oikeen muisteleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taru sormusten herrasta trilogia, varsinkin ensimmäinen osa. Katson ne vähintään kerran vuodessa.
Trainspotting
Tuntematon sotilas (Laineen ainakin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tappava ase ja Rocky IV. Molemmat tulleet tällä viikolla telkkarista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen leffafriikki ja yleensä leffa joko kolahtaa heti tai sitten ei koskaan. Tähän mustavalkoisuuteen on yksi poikkeus: Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja. Se ei ollut minusta ensikatsannolla mitenkään ihmeellinen leffa, mut katsoin sen toisen kerran, sitten kolmannenn, kuudennen...Siitä on tullut yksi lempifilkoistani ja kaikkien aikojen parhaimmat-listallakin se jo on. Gary Oldman tekee mahtiroolin pidättyväisenä, melankolisenakin veteraanivakoojana. 'Eikö olisi aika myöntää, ettei teidän järjestelmänne ole yhtään sen parempi kuin meidänkään.' Muukin roolitus on huippua, brittinäyttelijöiden kermaa: on Colin Firthiä, Ciaran Hindsia, Toby Jonesia, Benedict Cumberbatchia, Tom Hardya ja kaiken huipuksi Kathy Burke on saatu houkuteltua mukaan (tupakalla ja viskipullolla ilmeisesti - taas).
Tv:ssa vastaava mielenmuutos kävi Parade's End:n kanssa, suomeksi kai tuo brittiläinen minisarja on nimeltään Juhlien jälkeen. Eka kerralla sarja ei tuntunut kummoiselta, mut nyt se on yksi lemppareitani, rakastan sitä pinnan alla koko ajan kuplivaa koomisuutta, vaikka vakavahkoista asioista puhutaan. Tätä erityisesti brittiläisten handlaamaa taitoa kaipaan suomalaiseen tuotantoon - viimeksi asia kävi mielessä Sibelius-leffaa katsoessani. Miksi, oi miksi tehdään pelkästään raskasta katsottavaa, se ei toimi niin. Kaikesta tulee tasapaksua, eikä mikään oikein silloin kolahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki äidistäni. Se jotenkin aukeaa vasta toisella kerralla, ensimmäisellä siinä vaan on vietävänä. Kolmannen kerran itkin alusta loppuun. Neljännellä kerralla pystyi katsomaan, sen enempää ei taida kestää katsomista.
Crying game oli toinen. Kieslowskin Sininen ehkä myös. Elokuvia, joissa kuljetaan ihmisen mukana, jolla on ristiriita. Minulle ne on sielunhoitoelokuvia.
Kunniattomat paskiaiset ja Jackie Brown. Etenkin ensimmäinen käy sitä paremmaksi, mitä paremmin repliikit alkaa muistaa.
Lähtöjä, Syö juo mies nainen, Full Metal Jacket, Taru Sormusten Herrasta - trilogia, Olemisen sietämätön keveys ...
Leijonakuningas, Vihreä Maili ja Natursl Born Killers ainakin. Ja Corpse Bride.
Scarface, Kummisedät, Braveheart, Pusher, Kala nimeltä Wanda, Vain muutaman dollarin tähden...
Love actually. Jaksan katsoa sen uudelleen ja uudelleen.