Täysin yksin lasten kanssa, toisesta aikuisesta huolimatta

"No mikset sä nyt nuku jos oot kerta niin väsyny, vaan käytät tän ajan itkemiseen"  Tähän lauseeseen, jonka mieheni minulle tänään aamulla puoli kuusi sanoi lasten vielä nukkuessa, kiteytyy täydellisesti "tuki" jota häneltä saan. En ikinä ole netin keskustelupalstoille kirjottanut, nyt tuntuu etten muuta enää keksi. Jos saisin edes yhden ihmisen lohduttavat sanat, olisi elämä taas vähän helpompaa. Meillä on kaksi lasta. Eskarilainen ja puolivuotias vauva, oikeastaan meillä on vain yksi lapsi. Eskarilainen on mieheni esikoinen, hän asuu meidän kanssa. Äitiänsä ei voi oma lapsensa vähempää kiinnostaa, isäänsä sentään vähän enemmän. Pari tunia viikossa. Rakastan molempia lapsia yli kaiken. Eskarilainen pitää minua toisena äitinään ja minä häntä omana lapsenani. Olen vahvasti kiintynyt häneen ja hän minuun, valitettavasti tätä käytetään hyväksi, hänen vanhempiensa taholta. Joskus minulla oli vapaapäivä töistä, pyysin josko saisin touhuta yksikseni tai kavereiden kanssa ilman eskarilaista, tarvitsisin sitä. Vastaus lapsen oikealta äidiltä oli " Itehän sä olet valinnut miehen jolla on lapsi, hyväksy se asia ja elä sen mukaan" 

Sepustukseni menee jo kauhean pitkäksi enkä ole edes asiaan oikeastaan päässyt. Toivottavasti joku jaksaa lukea. Rakastan äityittä ylikaiken ja olen sitä aina halunnut, siksi tunnenkin syyllisyyttä kun olen lopenn uupunut olemaan vain lasten kanssa. Kaipaisin välillä, edes parin tunnin verran, että pääsisin jonnekkin käymään ilman lapsia. Lapsiarjen pyöritystä helpottaisi jos mieheni siihen osallistuisi. Hän on päivät töissä (ei siinä siis mitään) mutta kun illat on juostava kavereidensa kanssa ja pyörittävä kapakoissa. Hän rymyää öisin kotiin, johon herään. Herään kolme kertaa yössä vauvan syöttöön ja pari kertaa yössä mieheni rymyämiseeen. Fyysisen väsymyksen vielä jaksan, mutta henkinen käy kovaksi. En kehtaa kertoa kenellekkään mimmoinen mieheni on, itsehän olen hänet valinnut. Ja silloin joskus harvoin, kun pahimmassa olossani jollekkin ystävälleni jotain vähän kerron, hän raivostuu. Miksi mustamaalaan häntä kaikille, eihän hänkään ikinä hakua minua kavereillensa.

Tänään pyysin jos saisin käydä yhden ystäväni kanssa syömässä, ilman lapsia. Olen vain niin väsynyt tällä hetkellä, tarvitsisin sitä. Hän lupasi katsoa lapsia pari tuntia, mutta yöhön asti ei saa mennä sillä hänellä on kaverin synttärit. Ja minkä takia en sitten nukkuisi sitä aikaa, kun kerta olen niin kauhean väsynyt. Sanat satutti, rupesi itkettämään, olen paska äiti. Niinpä kuka tarvitsee "vapaata" omista lapsistaan ja omasta kodistaan. Yritin nyyhkyttää salaa peittoon painautuneena. " No mikset sä nyt nuku jos oot kerta niin väsyny, vaan käytät tän ajan itkemiseen"