Työhaastattelu silmänlumetta – "Ottaa niin päähän"

Ei aina mene niin. Minä hain julkisen sektorin paikkaa ja vasta haastattelussa selvisi, että tehtävää oli hoitanut joku joka oli myös hakenut sitä (siis kysyin asiaa suoraan). Mutta minut valittiin tehtävään.

Olin vähän aikaa taaksepäin valmistunut opettajaksi ja olin valmis muuttamaan mihin tahansa Suomessa työn perässä, koskan ei ollut perhettä eikä  muitakaan siteitä. Tavallisesti kysyin ennen haastattelua tai ennen hakuakaan, onko paikka jo pedattu jollekin. Suoraanhan sitä ei voitu koskaan sanoa.

Useimmiten rehtori sanoi, että ei TIETENKÄÄN mutta kyseistä paikkaa on tehnyt sijaisena jo kaksi vuotta pätevä ja hyvä opettaja. Minusta tämä on hyvä asia, että asia edes jotenkin ilmaistaan. Kerran yhdestä paikasta vakuutettiin, että ei ole ketään, ja ajoin sitten haastatteluun 300 kilometrin päähän. Odotustilassa kuulin, kun yksi hakijoista rupatteli kanslistin kanssa iloisesti, että juu hänkin nyt sitten tuli oikein virallisesti haastatteluun, hihhih, ihan kuin tässä vielä vieraita oltaisiin. Kyllä vitutti siinä kohtaa.

Ymmärrän, että julkiset virat täytyy laittaa julkiseen hakuun, mutta minusta olisi ihan fiksua sanoa hakijoille suoraan, että ei kannata elätellä toiveita tai ainakaan lähteä ajamaan monen sadan kilometrin päästä turhaan.

Miksen saa töitä jos kaikkiin päättäviin virkoihin riittä se että on täysi puupää! Voi perkele kun fiksuudesta rangaistaan tässä maassa!