Minkä ikäisenä lapsi/nuori osaa hoitaa omia asioitaan?
Minkä ikäisenä teidän lapsenne ovat alkaneet hoitaa omia asioitaan/menojaan? Esimerkiksi minkä ikäisenä he ovat alkaneet käydä yksin laboratoriossa verikokeissa, röntgenissä, hammashoidossa tai ihan vaikka kulkea junalla toiselle paikkakunnalle esim. Sukulaisten luokse?
Olen nyt 34-vuotias ja muistan, että n. 13-14-vuotiaana matkustin yksin kesälomalla bussilla 300km päähän tädin luokse. Muistan myös, että ysiluokalla kävin koulupäivän aikana yksin suuhygienistillä. Sekä 15-vuotiaana kävin yksin verikokeissa laboratoriossa, jonne myös menin yksin fillarilla kotoa. Muistan myös olleeni ehkä 13-vuotias kun kävin kesälomalla muutaman kerran uimahallissa. Yläasteella ollessani muistan, kun piti jostain syystä käydä lääkärissä, oli siellä mutsini mukana. E-pillerit hankin omatoimisesti 18-vuotiaana opiskeluterveydenhuollosta, eikä vanhempani tienneet siitä mitään.
Kommentit (21)
Mun 50+ ikäinen työkaverini kertoi, että hän muistaa käyneensä 10-vuotiaana keuhkojen röntgenkuvassa yksin niin, että hän ihan käveli terveysasemalle yksin.
Jouduin ostamaan itse vaatteeni 13-vuotiaana, muutamia huonoja valintoja tapahtui. Siinähän oppi. Uskon olleen hyväksi.
Mun yksi lapsi meni 12-vuotiaana yksin 300 km junalla serkkunsa luokse ja tuli sieltä myös yksin pois. Junaan saatettiin ja asemalla oltiin vastassa. Muutenkin hän on aina ollut hyvin omatoiminen samoin kuin toinen lapsemme, joka kulki yksin 10-vuotiaasta alkaen urheiluharjoituksiin ym. harrastuspaikkoihin joko pyörällä tai bussilla. Sen sijaan 18-vuotiasta lastamme autamme vieläkin monissa asioissa, koska hän kokee ne liian vaikeiksi ja ilman apuamme asiat jäisivät hoitamatta.
16 vuotiaana menin kokopvä töihin, ja muutin paikkakunnalle, jossa en tuntenut ketään. Satojen kilsojen päähän perheestäni.
Ei paljon neuvottu sen jälkeen missään.
Hammaslääkärissä aloin käymään yksin n. 9-vuotiaana, junassa matkustin yksin 500 km 13-vuotiaana. 15-vuotiaasta asti olen hoitanut paikkasta toiseen kulkemiset itse.
Mistäköhän se johtuu, että jotkut vanhemmat, jotka itse ovat nuoresta asti hoitaneet asiansa itse, eivät sitten anna omien lastensa samalla tavalla hoitaa asioitaan?
Esim. Jos vanhempi on itse on käynyt tyyliin 15-vuotiaana yksin röntgenissä, niin miksi hän ei anna oman lapsensa käydä samanikäisenä myös röntgenissä, vaan ihan kädestä pitäen saattaa lapsensa röntgenhuoneeseen tyyliin vielä 17-vuotiaana? Ja tässä kontekstissa en tarkoita sitä, että tarjoaa lapselleen autokyydin terveysaseman pihaan, mikä tietenkin on ihan ok.
Asperger voi aiheuttaa toiminnanohjautuvuuteen häiriötä. Siksi heitä joutuu vanhemmat pidempään ohjaamaan ja viemään hoitamaan asioitaan. Aloitekyky saattaa myös olla aspergerista johtuen puutteellinen.
Lapsilla on harvoin käytössään ajoneuvoa, joten ainakin mopoikään asti kuljetuspalvelu on luonnollisesti lapsen käytettävissä tarvittaessa.
Muistan käyneeni yksin hammaslääkärissä jo ekalla. Joskus 8v menin bussilla mummolaan 200km. Kerran takaisin tullessa piti vaihtaa bussia ja se olikin jo lähtenyt. Siinä olin sitten yksin puolessa välissä matkaa. Onneksi tajusin mennä viereiselle juna-asemalle kysymään milloin menee seuraava juna kotikaupunkiin. Ja ihme kyllä oli vähän rahaakin taskussa ja pääsin kotiin. Olin jotain 9v silloin. Harrastukseen kuljin myös itse pyörällä samassa iässä. Omat lapset on nyt tuon ikäisiä ja kuskaan kyllä. Tottakai kun matkaa esimerkiksi hammaslääkäriin 30km.
Sehän riippuu ihan lapsesta miten vastuullinen hän on.
Itse muutin 16-vuotiaana kotoa pois, mutta äiti on ollut joskus lääkärikäynnillä mukana vaikka olen ollut jo täysi-ikäinen. Kyse ei ole ollut siitä, etten osaisi vaan siitä, että joskus sitä vaan kokee tarvitsevansa henkistä tukea.
Lapset/nuoret voivat olla myös eri asioissa eri lailla omatoimisia. Esim. Itse matkustin 11-vuotiaasta alkaen silloin tällöin toiselle puolelle Suomea sukulaisiin, vaikka junaakin piti kerran vaihtaa. Sen sijaan vaatekaupoille tuli äiti (ja äidin rahapussi) mukaan vielä lukioikäisenä.
Kristiina xx kirjoitti:
Mistäköhän se johtuu, että jotkut vanhemmat, jotka itse ovat nuoresta asti hoitaneet asiansa itse, eivät sitten anna omien lastensa samalla tavalla hoitaa asioitaan?
Esim. Jos vanhempi on itse on käynyt tyyliin 15-vuotiaana yksin röntgenissä, niin miksi hän ei anna oman lapsensa käydä samanikäisenä myös röntgenissä, vaan ihan kädestä pitäen saattaa lapsensa röntgenhuoneeseen tyyliin vielä 17-vuotiaana? Ja tässä kontekstissa en tarkoita sitä, että tarjoaa lapselleen autokyydin terveysaseman pihaan, mikä tietenkin on ihan ok.
Eihän kaikki aikuisetkaa mee yksin, jotkut pelkkää vähän kaikkea..
onnistui 12v hoitaa 2v siskon kanssa rattailla viikonlopun ruokaostokset kaupasta parin kilometrin päästä. samoin pyykkäsin mielelläni ja muuten vahdin siskoani. yh perhe ja toinen vaihtoehto olisi ollut siivous/ tiskaus joita vihaan edelleen. eli oma valinta oli ottaa näitä vastuullisempia hommia kun oli mieluisampia.
muuten varsinaisesti omia asioita aloin hoitaa samoihin aikoihin, toki alussa äidiltä kysellen ja hankalimpiin paikkoihin pyysin mukaan. edelleenkään en tykkää soittaa vieraisiin paikkoihin, tekis mieli äiti laittaa asialle vaan päälle 30v ei oo paljon ollu vaihtoehtoja..
Kristiina xx kirjoitti:
Mun 50+ ikäinen työkaverini kertoi, että hän muistaa käyneensä 10-vuotiaana keuhkojen röntgenkuvassa yksin niin, että hän ihan käveli terveysasemalle yksin.
Ihan tavallista oli. Itse menin 11 v oppikouluun lähikaupunkiin ja hoidin omat asiat sekä perheen pankkiasiat koulureissulla, ettei vanhempien tarvinnut maksaa kalliita bussimaksuja, kun minulla oli kuukausilippu.
Oma lapset oli jotain 16 v. Tosin poika meni 6 v yksin lähellä olevaan neuvolaan rokotukseen, joka piti ottaa ennen koulun alkua.
Ekalla yrityksellä mijun kanssani karkasi paikalta, mutta myöhemmin halusi käydä itsekseen.
Yhteiskunta on muuttunut suojelevammaksi. Itsekin istuin ekaluokan jälkeisenä kesänä junaan ja matkustin Itä-Suomesta Turkuun yksinäni, vastaanottamassa perillä oli mummoni. Oma lapseni meni ensimmäisen kerran junalla yksinään ehkä 13-vuotiaana, yhdellä vaihdolla Oulusta Turkuun. Jännitti, varsinkin tuo vaihto, missä ei ollut montaa minuuttia aikaa suoriutua junasta ulos ja laiturilta toiselle ja uuteen junaan.
Yläkouluiässä on käynyt itsenäisesti hammaslääkärissä. Johtuu enimmäkseen siitä, että yläkoulu oli lähellä hammashoitolaa, joten pystyi piipahtamaan siellä itsenäisesti. Alakoulusta / kotoa matkaa tuli sen verran, että piti kuskata. Tosin tällöinkin joskus jäin itse vastaanottoaulaan odottelemaan.
Julkisilla alkoi liikkua varsinaisesti vasta yläkouluiässa, puhtaasti siitä syystä, ettei silloiseen asuinpaikkaan oikein julkiset kulkeneet. Ekalla meni kyllä bussilla kouluun, mutta se oli vähän pakko, kun muuta koulukuljetusta ei ollut (sitten tuli lähikoulu ja bussin käytön tarve poistui). Yläkouluiässäkin lähinnä meni vain kerran viikossa harrastukseen suoraan koulusta.
Nyt lukiossa hoitaa asiansa lähinnä koko ajan itsenäisesti. En edes tiedä välttämättä kuin vasta jälkikäteen, että on käynyt vaikka koulun fyssarilla päivällä (urheilulukiolainen). Varaa niin kampaamot kuin lääkäriajat jne itse.
Olen syntynyt yheksänkytluvulla ja muistan ainakin 6 v saaneeni jo pyöräillä itse kaverin luo monen kilometrin päähän. Liikennettä en hahmottanut yhtään, mutta katsoin kiltisti vasemmalle ja oikealle ennen suojateiden ylitystä. Kai se kaverin äiti soitti meille kun perille pääsin, en ole varma.
Ekaluokkalaisena kuljin itse koululle jumppakerhoon ja takaisin. Muistan sen sen takia, että kerran ovet olivatkin kiinni eikä siellä ollutkaan ketään. Mutta tottakai ekaluokkalaisen voi laittaa kävelemään koululle tänäkin päivänä, meidän esikoisen (7 v) päästän usein leikkimään koululle.
Hammaslääkärit olivat koulupäivien aikana ja sinne käveltiin ilman mitään saattajia. Uudella paikkakunnalla käytiin äidin kanssa ennakkoon edellisiltana tarkistamassa missä se on.
Junalla kuljin "yksin" ensimmäistä kertaa 10 v samanikäisen kaverin kanssa, joka myös kulki ensimmäistä kertaa junalla. Käytiin ostamassa jotain vaatteita ja tultiin takaisin, helppo homma muistaakseni ja joku ohje kai oli, että jos ei osata, pyydetään luotettavalta aikuiselta apua. Sen tiesin, ettei valkoisen viivan yli radan puolelle saa mennä paitsi pysähtyneeseen junaan noustakseen.
Nykyään tuntuu kuitenkin, että vanhempiin on aika vähän luottamusta ja vanhemmilla ei saa ollakaan luottamusta omiin lapsiinsa. Me leikimme veljeni kanssa lähimetsissä ilman aikuista jo 3 v ja 5 v iässä. Kovin kauas kotoa ei uskallettu, peltoa oli kodin vieressä riittävästi. Ei ollut edes mitään puhelimia tai gps-laitteita silloin. Omat lapset olen päästänyt ensin esikoisen yksin, sitten 6 v ja 4 v alkaen yhdessä taloyhtiön leikkipihalle päivittäin. Puhelimen kanssa saavat mennä läheiseen puistoon, osaavat ylittää umpikujaan johtavan hiljaisen tien yhdessä. Mielestäni se on sitä lapsuuden vapautta, mitä en halua rajoittaa ja väkisin kotona laitteilla istuttaa, ettei joku katkera kansalainen tee lasua... mutta hyvin moni ei uskalla tuotakaan tehdä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Asperger voi aiheuttaa toiminnanohjautuvuuteen häiriötä. Siksi heitä joutuu vanhemmat pidempään ohjaamaan ja viemään hoitamaan asioitaan. Aloitekyky saattaa myös olla aspergerista johtuen puutteellinen.
Asperger lamauttaa toimintakykyä joillakin.
Siiten taasen kun velipuoleni oli 15-vuotias, ei meidän faija antanut hänen matkustaa Helsingissä paikallisjunalla yksin 10min matkaa paikasta A paikkaan B, vaikka hänellä olisi ollut saattaja junalle ja toinen henkilö vastassa toisella asemalla. Ja kun tämä velipuoleni kävi 18-vuotiaana unettomuuden takia psykologin juttusilla, oli siellä vastaanotolla mukana hänen äitinsä.