"Moni rakastaa salaa sitä, kun joku puhuttelee etunimeltä". Mitä mieltä?

Minusta se on loukkaavaa. Kyllä mä tiedän nimeni ilmankin, että joku sitä mulle koko ajan hokee.

Siitä on itua ainoastaan jossain teams palaverissa, naamakkain puhuttaessa ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vain jos kyseessä on joku, jonka sanomisilla on väliä. Esimerkiksi kun ihastus sanoo nimeni... Ah. Mutta jos se on joku tuntematon, niin ärsyttää pikemminkin.

Tämä! Tulee tosi huono olo siitä jos joku täysin tuntematon kysyy puhelimessa, että "onko *(sinun nimesi) puhelimessa? Kun taas oma mussu saa sanoa vaikka kuinka nimeäni ja se kuulostaa vain hunajalta.

Vierailija kirjoitti:

Etunimellä puhuttelu on karmivaa, joten teen sitä jos haluan olla karmiva.

Samoin. Ihmiset oikein säikähtää kun niin tekee.

Puhelinmyyjä voi minun puolestani sanoa mitä haluaa, ei se minua liikuta. Muuten oman nimen kuuleminen tuntuu jotenkin oudolta, kun en sitä tosiaan ole tottunut kuulemaan. Yhdistän sen koulumaailmaan, siihen hetkeen kun opettaja yllättäen kysyy jotain ja säpsähän, vaikka olisin ollut keskittynyt.

Se on kyllä imartelevaa, jos nimeni sanoo joku jonka en olisi olettanut muistavan nimeäni. Mutta vielä enemmän tykkään siitä jos minulle annetaan uusi lempinimi :D

Tuo saattaa toimia jollain muulla kielellä, mutta suomeksi etunimen käyttäminen kuulostaa tönköltä ja päälle liimatulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain jos kyseessä on joku, jonka sanomisilla on väliä. Esimerkiksi kun ihastus sanoo nimeni... Ah. Mutta jos se on joku tuntematon, niin ärsyttää pikemminkin.

Tämä! Tulee tosi huono olo siitä jos joku täysin tuntematon kysyy puhelimessa, että "onko *(sinun nimesi) puhelimessa? Kun taas oma mussu saa sanoa vaikka kuinka nimeäni ja se kuulostaa vain hunajalta.

No miten sä vastaat siihen puhelimeen? Sanomalla "haloo"? Jos et kerro nimeäsi, niin miten hemmetissä sen soittajan pitäisi tietää kuka sä olet?

Ihanaa kun joku läheinen puhuttelee nimellä, mut puhelinmyyjät ei ole läheisiäni.

Yksi nuoruudenaikainen tuttavani puhutteli minua usein sukunimellä. Tästä en tykännyt, mutten kehdannut pyytää lopettamaan tuota tapaa.

Eikä kumpikaan ole asepalvelusta suorittanut, joten ei voi tämä olla selityksenä.

Mä inhoan sitä, että tuntematon ihminen puhuttelee mua etunimellä. Esimerkiksi puhelinmyyjät, joille muuten pyrin olemaan asiallinen ja kohtelias, saavat luurin korvaansa sillä hetkellä kun sanovat etunimeni.

Mutta muuten tietysti, on kiva kun työkaveri sanoo nimeni asiaansa kertoessaan, tai ihminen jonka kanssa yritetään rakennellaan jotain suhdetta ja säpinää, tai pitkäaikainen rakas ystävätär. Niin joo silloin.

Puhelinmyyjältä en tykkäisi, koska pitäisin sitä laskelmoituna mielistelynä.

Muuten se voi tuntua hyvältä.

Vuosia sitten osallistuin netin kautta vapaaehtoisena erääseen brittiläiseen projektiin, ja yhteyshenkilö haastatteli minua sähköpostitse puhutellen minua monta kertaa etunimeltä sekä käyttäen mitä kohteliaimpia ilmauksia. Siitä tykkäsin. Haastattelija ei yrittänyt myydä mitään tms.

Vastausviestissäni tein parhaani ollakseni yhtä kohtelias, vaikka se minulle suomalaisena tuntui liioittelulta.

Vierailija kirjoitti:

Ei sovi suomalaiseen kulttuuriin yhtään. Minuakin ärsyttää jos puhelinmyyjät käyttävät etunimeäni, tulee vaan tungetteleva olo kun en tunne kyseistä henkilöä ollenkaan enkä ole antanut lupaa nimen käyttöön esittäytymällä. Häiritsee myös kun aina kaikissa amerikkalaisissa sarjoissa ja elokuvissa puuhtellaan ihmisiä ihan jatkuvasti nimellä. Jos keskustellaan kahdestaan niin luulisi tyhmemmänkin ihmisen tietävän että hänelle puhutaan ilman että tarvitsee erikseen nimellä yrittää saada toisen huomiota minuutin välein. 

Se ärsyttävyys riippuu kulttuurista tosiaan. Suomeksi jos puhutellaan koko ajan nimellä se on kiusallista, tungettelevaa ja ärsyttävää. Amerikassa se ei ole yhtä outoa mutta liiallisena sekin on ärsyttävää. Japanissa se on aika normaalia koska muut puhuttelutavat ovat melko epäkohteliaita, mutta nimen jatkuva toistelu on silti turhaa jos keskustelussa on vain kaksi henkilöä.

Puhelinmyyjän toistellessa nimeäni tulee lähinnä olo kuin hän yrittäisi puhua lapselle tai vähä-älyiselle. Ihan kuin en tajuaisi että siinä yritetään luoda jotain keinotekoista yhteyttä kuin oltaisiin vähintäänkin tuttuja, ärsyttävää.

Yhdellä työkaverillani on tapana puhutella etunimeltä tervehtiessä, esimerkiksi aamulla huomenta toivottaessaan. Se tuntuu ihan kivalta, mutta jonkun tuntemattoman puhelimyyjän käyttäessä etunimeä nousee kyllä karvat pystyyn.

En tykkää. Outoa.

En tykkää, edes läheisten käyttämänä. Siitä tulee helposti jotenkin outo, vaativa tai jopa moittiva sävy. Muutama lempinimi on ok, niitäkään ei saa kuka tahansa keksiä.

Toki jossain tilanteissa se on tarpeen ja sitä myöten ok, esim. just joku palveri tms.

Ärsyttää kun kutsutaan sukunimellä tai Herra sukunimi

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun kutsutaan sukunimellä tai Herra sukunimi

tai kun jotkut käyttää itse keksimiään lempinimiä.niitä ei saa ikinä lopettamaan.paitsi luu kurkussa

Minusta etunimellä puhuttelu on ärsyttävää, teki sitä kuka tahansa. Tiedän kyllä oman nimeni, ja sen hokeminen tuntuu paitsi typerältä myös tungettelevalta. En pidä edes siitä että läheiseni käyttävät minusta etunimeäni, mieluummin lempinimi tai joku muu tapa (äiti, sisko, tms.) kutsua jos minuun on jotenkin viitattava.

Minua loukkasi, kun exäni ja lapseni isä ei koskaan kutsunut minua nimeltä. Koskaan. Sekin on jonkinlaista vallankäyttöä, "olet niin pas*a ihminen ettei sinun nimeäkään kannata sanoa".

Pidän äärimmäisen tärkeänä, että jos jollakin on minulle asiaa, hän sanoo nimeni.

En hyväksy elämääni enää tuppisuita, joilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja.

Mä tykkään siitä, että mua kutsutaan nimellä. Tykkään nimestäni.