Vanha mutka parisuhteessa jäänyt roikkumaan mieleeni ja vaivaa joka päivä.
Mies oli ihastunut toiseen naiseen ja sain siitä kauheat kilarit. Ilmeisesti mitään ei ole tapahtunut, klassinen työkaveriin ihastuminen. Aikaa on kulunut jo kuukausia, tilanne olisi meillä kotona erittäin hyvä. Mies on ymmärtänyt tilanteen ja keskittyy nyt minuun ja meihin. Asiat on nyt niinkuin niiden haluaisinkin olla. Paitsi miten saan omat ajatukset siihen mukaan? Joka päivä mieleen tulee ahdistava ajatus, että mitähän siellä töissä tapahtuu. Välillä tunne on kuristava. Ja vaivaa tosiaan joka päivä. Ja jos yöllä herään, ajatukset on haukkana kimpussa ja unet tiessään.
Kommentit (22)
Vastaavassa tilanteessa ranskalainen nainen keskittyisi oman itsensä pitämiseen hyvinvoivana ja kauniina. Harrastaisi omia juttuja, tapaisi omia ystäviä, eläisi kiinnostavaa elämää ollakseen kiinnostava ihminen. Käyttäytyisi niin, että jokaisesta täysijärkisestä tuntuisi mahdottomalta luopua sellaisesta aarteesta, vaikka kuka houkuttelisi.
Toinen vaihtoehto on toki katkeroitua, epäillä, murjottaa, kiristää, syytellä ja vahtia.
Jokainen voi miettiä, kummanlaisesta liitosta on helpompi päästää irti uuden ihastuksen tullessa kuvioon.
Älä vaadi itseltäsi että pitäisi sekunnissa unohtaa ja antaa tuollainen anteeksi. Normaalia ihmistä sattuu kun puoliso ihastuu toiseen. Tuskin se ihastuminen on nyt edes nappia painamalla poistunut miehestä, vaan hän on edelleen ihastunut toiseen. Meillä on töissä ollut noita monta kertaa tässä vusoikymmenten aikana, ja lähes aina jompikumpi vaihtaa työpaikkaa tai osaston toiseen.
Töissä työkaverinainen vikittelee miestäsi joka päivä. Tuntemuksesi ovat ihan normaaleja.
Kyllä se sattuu, kun puoliso toiseen ihastuu. Mutta hyvä asia on, että hän on ymmärtänyt huomioida sinua nyt enemmän. Ihastukset menee kyllä ohi. Onko yksipuolista?
Et oikein kertonut mitä tuossa on tapahtunut, niin vaikea sanoa mitään. Jäikö kiinni viestittelystä vai mistä on kyse? Jos mukana oli valehtelemista, niin totta kai se jää kaihertamaan. Luottamuksen voi menettää vain kerran eli siinä mielessä tilanne ei koskaan parane ennalleen. Tiedät, että puolisosi kykenee olemaan kaksinaamainen.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kaikki voisi olla paremminkin kuin ennen vielä jonain päivänä. Ei kuitenkaan ilman tekoja ja puhetta, joilla luottamus palautuu. Ja ne ovat yksilöllisiä.
Kunnioita itseäsi ja tunteitasi. Ei olisi normaalia unohtaa parissa kuukaudessa, joskaan siitä ei kannata tehdä itselleen mitään tabuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä vaadi itseltäsi että pitäisi sekunnissa unohtaa ja antaa tuollainen anteeksi. Normaalia ihmistä sattuu kun puoliso ihastuu toiseen. Tuskin se ihastuminen on nyt edes nappia painamalla poistunut miehestä, vaan hän on edelleen ihastunut toiseen. Meillä on töissä ollut noita monta kertaa tässä vusoikymmenten aikana, ja lähes aina jompikumpi vaihtaa työpaikkaa tai osaston toiseen.
Antaa anteeksi mitä? Mitä se ap:n mies on tarkalleen ottaen tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sattuu, kun puoliso toiseen ihastuu. Mutta hyvä asia on, että hän on ymmärtänyt huomioida sinua nyt enemmän. Ihastukset menee kyllä ohi. Onko yksipuolista?
Minusta se olisi pahinta, jos puolisoni olisi yksipuolisesti ihastunut. En varmaan kestäisi, vaan ottaisin eron. Jopa seksiin perustuva syrjähyppy olisi helpompi asia.
Minkä tilanteen mies on ymmärtänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sattuu, kun puoliso toiseen ihastuu. Mutta hyvä asia on, että hän on ymmärtänyt huomioida sinua nyt enemmän. Ihastukset menee kyllä ohi. Onko yksipuolista?
Minusta se olisi pahinta, jos puolisoni olisi yksipuolisesti ihastunut. En varmaan kestäisi, vaan ottaisin eron. Jopa seksiin perustuva syrjähyppy olisi helpompi asia.
Puolison yksipuolinen ihastuminenko pahinta, luulisi että sen vielä jotenkuten pystyy sietämään, sillä tuskin loputtomiin haikaille ihastuksensa perään.
Älä ole niin hemmetin kiintynyt siihen mieheesi. Jatka elämääsi normaalisti. Jos mies lähtee niin sitten lähtee. Uusiakin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sattuu, kun puoliso toiseen ihastuu. Mutta hyvä asia on, että hän on ymmärtänyt huomioida sinua nyt enemmän. Ihastukset menee kyllä ohi. Onko yksipuolista?
Minusta se olisi pahinta, jos puolisoni olisi yksipuolisesti ihastunut. En varmaan kestäisi, vaan ottaisin eron. Jopa seksiin perustuva syrjähyppy olisi helpompi asia.
Puolison yksipuolinen ihastuminenko pahinta, luulisi että sen vielä jotenkuten pystyy sietämään, sillä tuskin loputtomiin haikaille ihastuksensa perään.
No minä koen, että niin olisi, mutta ei sun tarvitse kokea samoin.
Vierailija kirjoitti:
Älä ole niin hemmetin kiintynyt siihen mieheesi. Jatka elämääsi normaalisti. Jos mies lähtee niin sitten lähtee. Uusiakin löytyy.
Tää on mun mielestä hyvä asenne, joka kannattaa ottaa. Ketään ei voi väkisin pidätellä ja estellä. Ero on rankka, mutta mitä sellaisella suhteella tekee, missä toisen katse ja tunne on muualla?
nixs kirjoitti:
Naisten päästäminen työpaikoille oli virhe, kuten näet. Kukaan ei voi oikeasti valvoa mitä siellä taka huoneessa sirpa ja ari kahvitauon jälkeen puuhaavat.
Ihan sivusta : kuka sitten tekisi työt, jos naisia ei päästettäisi työpaikoille ja miehethän nyt eivät nykyään halua muuta kuin olla kotona, etsiä itseään, pelaten tai luontoretkeillen tai kapakassa istuen. Kun ei työ heille sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se sattuu, kun puoliso toiseen ihastuu. Mutta hyvä asia on, että hän on ymmärtänyt huomioida sinua nyt enemmän. Ihastukset menee kyllä ohi. Onko yksipuolista?
Minusta se olisi pahinta, jos puolisoni olisi yksipuolisesti ihastunut. En varmaan kestäisi, vaan ottaisin eron. Jopa seksiin perustuva syrjähyppy olisi helpompi asia.
Puolison yksipuolinen ihastuminenko pahinta, luulisi että sen vielä jotenkuten pystyy sietämään, sillä tuskin loputtomiin haikaille ihastuksensa perään.
No minä koen, että niin olisi, mutta ei sun tarvitse kokea samoin.
Ihmettelen vain, mitäpä se minulle kuuluu varsinaisesti että miten joku kokee, vaan tosiaan molemminpuolinen ihastuminen häiritsee enempi ymmärrettävistä syistä jos ja kun pitää pahana puolison sivusuhteita, mutta voi kai sen niinkin kokea että sentään saa vastakaikua ettei ruikuta onnettomana.
Kertoiko mies itse ihastumisesta, vai miten se selvisi?
Vierailija kirjoitti:
nixs kirjoitti:
Naisten päästäminen työpaikoille oli virhe, kuten näet. Kukaan ei voi oikeasti valvoa mitä siellä taka huoneessa sirpa ja ari kahvitauon jälkeen puuhaavat.
Nyt kaikki miehet tekemään naisten töitä päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa ja vanhusten hoitolaitoksissa! Sitä varmaan tarkoitit. Elättäkää vaimonne ja perheenne.
Naisen palkalla.
Käy puhumassa ammattiauttajalle, niin pääset yli asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vastaavassa tilanteessa ranskalainen nainen keskittyisi oman itsensä pitämiseen hyvinvoivana ja kauniina. Harrastaisi omia juttuja, tapaisi omia ystäviä, eläisi kiinnostavaa elämää ollakseen kiinnostava ihminen. Käyttäytyisi niin, että jokaisesta täysijärkisestä tuntuisi mahdottomalta luopua sellaisesta aarteesta, vaikka kuka houkuttelisi.
Toinen vaihtoehto on toki katkeroitua, epäillä, murjottaa, kiristää, syytellä ja vahtia.
Jokainen voi miettiä, kummanlaisesta liitosta on helpompi päästää irti uuden ihastuksen tullessa kuvioon.
Lue: Kuollut kulissiavioliitto jossa molemmat panevat muiden kanssa omalla tahollaan. Ranskaliseen tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Töissä työkaverinainen vikittelee miestäsi joka päivä. Tuntemuksesi ovat ihan normaaleja.
Tai toisinpäin. Mies vikittelee naista.
Nyt kaikki miehet tekemään naisten töitä päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa ja vanhusten hoitolaitoksissa! Sitä varmaan tarkoitit. Elättäkää vaimonne ja perheenne.