Tunnetko ketään elämäntaparemonttia tehnyttä? Miten kävi?

Raksu. Sehän kirjotti siitä kirjankin ja kuinkas sitten kävikään:)

Tottakai kannattaa :) itsekin tein remontin 7v sitten lievään ylipainoon suivaantuneena. Nyt raskauden jälkeen kilot alkoi hiukan hiipoä takaisin, mutta niskasta kiinni taas :)

Mä olen aloittanut viime vuoden marraskuussa käymään salilla ja alkuun kävin 2x viikko nyt käyn 4x viikko ja olen onnistunut. Välissä on ollut muutama viikko taukoa flunssan takia ja yksi viikko vain lepoa, mutta niiden jälkeenkin onnistuin palaamaan rytmiin käydä salilla 4xviikko. Olen lisännyt myös 1x viikko lenkkeilyä mukaan. Laihduttamaan en ole aloittanut koska tiedän että se epäonnistuu ja en kyllä olekaan laihtunut yhtään... ehkä 2kg, mutta olen kyllä paljon voimakkaampi kuin vuosi sitten. :) en tiedä vielä onko muutos pysyvä mutta olen tosi tyytyväinen itseeni että teen jotain.

Tunnen monia, ja sanon, että kyllä kannattaa. Ilman tukea se vaan on varmasti vaikeampaa kuin porukassa.

Mä. Tein ihan itse kaikessa hiljaisuudessa n. 3 vuotta sitten. Ei tästä minun stoorista elokuvaa kannattaisi tehdä, muutos ei varmaan ulkopuolisen silmään kovinkaan dramaattinen, mutta omaan elämään vaikutukset oli niin positiiviset kuin ikinä voi.

Eli olin lähtötilanteessa ylipainoinen, stressaantunut, huonokuntoinen ja paljon sairaana. Olo huono, vaatteet ahdisti, pukeuduin säkkeihin ja välttelin valokuvia. Itsetunto matalalla. Ruokavalio koostui kolmioleivistä, proteiinipatukoista, pikaruuasta ja kaikkein eniten voileivistä juuston kanssa. Kämppä oli kaaoksessa ja mieli myös. Oli tunne kuin elämä olisi jo eletty vaikka olin nuori.

Muutos lähti niin että karsin ylimääräiset stressin aiheet pois, eli harrastukset, vastuut ja kaiken. Raivasin kalenteriin tilaa siivoukselle, ruuanlaitolle ja liikunnalle. Rupesin todella orjallisesti noudattamaan netistä löytynyttä terveellistä ruokavaliota ja pikkuhiljaa otin liikuntaohjelman mukaan. Alku oli rankka, aineenvaihdunta oli niin sekaisin. Tulosta alkoi tulla kumminkin nopeastikin. Vielä parempi oli kun energiatasot nousi ja mieliala myös. Olokin parani todella äkkiä. Kummasti helpotti arkea kun mahaa lähti ja kumartuminen tuli taas helpoksi. 

Liikuntaa vaihtelen vuodenaikojen yms mukaan. Nyt tiputusta tullut 85->65 ja peilissä eri ihminen. Muutos oli hidas mutta pysyvä. Uudet tavat on tulleet osaksi arkea. Liikuntaan menevä aika on osa perusarkea, siitä en luovu vaikka olisi kiire.

Sen verta pitää lannistaa että olen ennenkin ollut melko liikunnallinen enkä harrastanut herkuttelua, eli se "alkutila" oli vähän poikkeuksellista omassa elämässä... Sitä myötä mun oli ehkä helpompi muuttaa tavat takaisin parempiin.

Yksi ystävä minulla on, joka alkoi himoliikkujaksi kyllästyttään lievään ylipainoon (ei kyllä ollut päätähuimaava sekään). Muutos on pitänyt ja syventynyt, mutta jonkinlaista pakkomielteisyyttä se lienee vaatinut, sillä harrastuksesta on tullut niin intohimoinen että treenaamisesta, suorituksista, kehonkoostumusmittauksista, kaloreista, kilpailuista ja kilpavarustelusta on tullut kaiken vapaa-ajan sisältö. Onhan niitä huonompiakin elämän tarkoituksia ja varmasti hänellä on hyvä olo.

Ehkä elämäntyylinsä voi muuttaa terveelliseksi vähemmänkin radikaalisti, mutta sitä en ole omin silmin nähnyt eivätkä omatkaan yritykset ole pysyneet. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä tiukemmassa tottumukset istuvat.

Mä tein elämäntaparemontin 2,5 vuotta sitten keväällä. Nyt kiloja on 25 vähemmän kuin silloin, olo on upea, kuntoiluun on tullut suorastaan himo. En ole sairastanutkaan varmaan kahteen vuoteen. Suosittelen!

ystäväni. olen niin ylepä hänestä. On tehnyt jo lähes kaiken mitä itsellensä lupasi.
Erosi hankalasta suhteesta, otti itseään niskasta kiinni ja aloitti liikunnan. Panosti muutamiin hyviin lenkkareihin ja kuulokkeisiin.
Jääkaapin ovessa on kannustavia ja hauskoja lauseita. Ystävä ei missään vaiheessa edes ollut ylipainoinen tai .."löysänahkainen" mutta kyllä tuo liikunta on saanut ystävän silmätkin kirkkaammiksi ja iloisemmaksi. Muutosta on tapahtunut jo ihan muutamassa kuukaudessa.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 12:53"]

Mä. Tein ihan itse kaikessa hiljaisuudessa n. 3 vuotta sitten. Ei tästä minun stoorista elokuvaa kannattaisi tehdä, muutos ei varmaan ulkopuolisen silmään kovinkaan dramaattinen, mutta omaan elämään vaikutukset oli niin positiiviset kuin ikinä voi.

Eli olin lähtötilanteessa ylipainoinen, stressaantunut, huonokuntoinen ja paljon sairaana. Olo huono, vaatteet ahdisti, pukeuduin säkkeihin ja välttelin valokuvia. Itsetunto matalalla. Ruokavalio koostui kolmioleivistä, proteiinipatukoista, pikaruuasta ja kaikkein eniten voileivistä juuston kanssa. Kämppä oli kaaoksessa ja mieli myös. Oli tunne kuin elämä olisi jo eletty vaikka olin nuori.

Muutos lähti niin että karsin ylimääräiset stressin aiheet pois, eli harrastukset, vastuut ja kaiken. Raivasin kalenteriin tilaa siivoukselle, ruuanlaitolle ja liikunnalle. Rupesin todella orjallisesti noudattamaan netistä löytynyttä terveellistä ruokavaliota ja pikkuhiljaa otin liikuntaohjelman mukaan. Alku oli rankka, aineenvaihdunta oli niin sekaisin. Tulosta alkoi tulla kumminkin nopeastikin. Vielä parempi oli kun energiatasot nousi ja mieliala myös. Olokin parani todella äkkiä. Kummasti helpotti arkea kun mahaa lähti ja kumartuminen tuli taas helpoksi. 

Liikuntaa vaihtelen vuodenaikojen yms mukaan. Nyt tiputusta tullut 85->65 ja peilissä eri ihminen. Muutos oli hidas mutta pysyvä. Uudet tavat on tulleet osaksi arkea. Liikuntaan menevä aika on osa perusarkea, siitä en luovu vaikka olisi kiire.

Sen verta pitää lannistaa että olen ennenkin ollut melko liikunnallinen enkä harrastanut herkuttelua, eli se "alkutila" oli vähän poikkeuksellista omassa elämässä... Sitä myötä mun oli ehkä helpompi muuttaa tavat takaisin parempiin.

[/quote]

Kiitos tarinastasi! Se on todella kannustava.

Minä olen tuo stressaantunut, väsynyt, flunssa-altis ja flegmaattinen puoliläski löysässä tunikassa ja sotkuisessa kodissa. Kerran kuussa käyn salilla ja siitä tulee niin hyvä olo, että vannon alkavani käydä joka toinen päivä kuten joskus kauan sitten, mutta mikään ei ikinä muutu.

Kuulostaa siltä, että aloitit logistisesti viisaasta päästä tekemällä muutokselle tilaa ihan tietoisesti. Ei ihme, ettei päätökset meinaa pitää, kun luulee ettei olosuhteita tarvitse muuttaa, omia tapoja vain. Hyvä muistutus minulle.

Minä tein elämäntaparemontin kolme vuotta sitten. Painoin 105 kiloa (pituus 168cm), olin masentunut, en jaksanut tehdä yhtään mitään, söin epäsäännöllisesti ja väärin, koko ajan kamalan stressaantunut ja väsynyt. Olin laihduttanut ennen tuota hetkeä kolme kertaa onnistuneesti 65 kiloon, eli normaalipainoon. Mutta koska ne olivat laihdutuskuureja, eikä elämäntapamuutoksia, kilot tulivat takaisin. Tuolloin 3 vuotta sitten päätin, etten enää ala millekään laihdutuskuurille. Aloin syödä terveellisesti ja normaalisti ja aloin lisätä arkiliikuntaa. Laihduin puolessa vuodessa 25 kiloa. Sen jälkeen olen laihtunut toiset 25 kiloa kahdessa vuodessa, eli yhteensä 50 kiloa. 

Nyt olen puoli vuotta pysynyt samassa painossa ja osaan syödä oikein tälle painolle. Syön terveellisesti ja hyvin ja liikun paljon. 

Olen onnellinen, virkeä ja jaksava ihminen. En tajua, miksi kidutin itseäni kaikki nuo vuodet ennen "heräämistä".

On niitä aika paljon. Mielestäni kaikki tutut on sen tehnyt ja itsekin. 

Kukaan ei juo alkoholia eikä polta. Syövät terveellisesti eikä käytä lääkkeitä. 

Liikkuvat myös paljon. Itsekin juoksen cooperin testin 2-3 krt viikossa ja lenkkeilen joka arkipäivä.