Lue keskustelun säännöt.
hyväksyikö mies lopulta vahinkolapsen?
huolestunut
22.03.2022 |
Eli siis tilanteeni on tälläinen, että meillä oli mieheni kanssa käytössä ehkäisynä minipillerit, jotka pettivät. Raskaus oli järkytys meille molemmille, mutta itse olen jo sopeutunut tilanteeseen, että lapsen saamme. Toisin on mieheni laita. Laskettu aika on n. kk päästä ja vieläkin jaksaa hokea, että lapsi ei kiinnosta, sitä ei halua ja millään lapseen liittyvällä ei ole mitään väliä. Yhdessä olemme edelleen ja mies kyllä osallistuu lapsen kustannuksiin (vakuutukset, tarvikkeet..) ja haluaa tulla mukaan synnytykseen. Kysymys nyt siis kuuluukin, että onko kellään käynyt niin, että mies ei viimeise n asti halua lastaan, mutta lapsen synnyttyä lopulta on hyväksynyt asian ja tahtonut olla sittenkin isä lapselle?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin aina ajatellut, että tekisin abortin, jos mies ei haluaisi isäksi, enkä missään nimessä hyväksy sellaista, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi, mutta kun raskaus tuli ilmi, en vaan pystynyt aborttiin. Jotain tapahtui ja abortti oli ehdoton ei. Pari päivää sitten pyysin anteeksi mieheltäni, että en aborttiin pystynyt ja pakotin hänet vanhemmuuteen. Siihen mies vastasi, että "ei se mitään".
ap
Käytit epäluotettavia pillereitä ja olit jo etukäteen päättänyt, että abortti on "ehdoton ei". Että oikein "jotain tapahtui". Tosi uskottavaa.
Ei tämä lapsi mikään vahinko ollut. Sinä olit asian päättänyt miehesi puolesta ja nyt pakotat hänet isäksi. Kiva homma myös lapsen kannalta, kun et varmistanut etukäteen että lapsi on molemmille vanhemmille toivottu. Tärkeintähän se oli että sinä saat mitä haluat, miehen toiveista viis.
Minä en olisi tuollaisen epärehellisen ja itsekeskeisen naisen kanssa. Onneksi minulle on tehty vasektomia, niin ei tule moisia "vahinkoja".
luetun ymmärtäminen 6/5. Miten olen voinut päättää etukäteen, kun tuossa lukee, että raskaaksi TULTUANI en tahtonutkaan aborttia.
Ja totta tuo, että pillereiden luotettavuus ei ole 100% joten kyllä, sen verran ne ovat epäluotettavia pillereitä.
Hienoa, että sinulle on tehty vasektomia. Se on ollut myös meillä keskistelun aiheena, ettei tälläistä vahinkoa pääsisi enää tapahtumaan, mikäli suhteemme jatkuu tai jos ei jatku, ei tälläistä pääsisi tapahtumaan miehelleni kenenkään toisenkin kanssa. Vasektomiakaan ei tosin ole ihan 100% varma ehkäisykeino, mutta ehdottomasti varmin.
Ja hienoa sekin, että et olisi epärehellisen ja itsekeskeisen naisen kanssa. Kenenkään ei tulisi olla.
Ja tulin kysymään täältä kokemuksia miehen mielen muuttumisesta isyyteen lapsen synnyttyä. Olisiko sulla vielä siihen jotain kommenttia?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin aina ajatellut, että tekisin abortin, jos mies ei haluaisi isäksi, enkä missään nimessä hyväksy sellaista, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi, mutta kun raskaus tuli ilmi, en vaan pystynyt aborttiin. Jotain tapahtui ja abortti oli ehdoton ei. Pari päivää sitten pyysin anteeksi mieheltäni, että en aborttiin pystynyt ja pakotin hänet vanhemmuuteen. Siihen mies vastasi, että "ei se mitään".
ap
Käytit epäluotettavia pillereitä ja olit jo etukäteen päättänyt, että abortti on "ehdoton ei". Että oikein "jotain tapahtui". Tosi uskottavaa.
Ei tämä lapsi mikään vahinko ollut. Sinä olit asian päättänyt miehesi puolesta ja nyt pakotat hänet isäksi. Kiva homma myös lapsen kannalta, kun et varmistanut etukäteen että lapsi on molemmille vanhemmille toivottu. Tärkeintähän se oli että sinä saat mitä haluat, miehen toiveista viis.
Minä en olisi tuollaisen epärehellisen ja itsekeskeisen naisen kanssa. Onneksi minulle on tehty vasektomia, niin ei tule moisia "vahinkoja".
Miksi et paheksu miestä, joka ei käyttänyt kondomia, jos minipillerit ovat sinusta epäluotettavia. Nainen sentään yritti ehkäistä, mies ei yrittänyt ehkäistä millään lailla. Itsekin olet vastuullisesti vasektomian teettänyt, mikset odota vastuunkantoa myös muilta miehiltä?
No tuota, meidän kolmas oli kyllä vahinko. Olimme saaneet yhteisestä toiveesta kaksi ihanaa tyttöä. En luottanut minipillereihin koska olin tullut teininä niitä käyttäessä raskaaksi (silloin en pitänyt lasta) ja vielä imettäessäni toista lasta meillä oli ehkäisynä kondomi. Kuukautiseni olivat alkaneet vähän aikaa sitten säännöllisinä. Kondomi hajosi yhden kerran seksin aikana huomaamattamme eli varmaankin aika lopussa, mies laukesi sisään. Katseltiin käyttämääni flow-sovellusta, jonka mukaan ovikseni olisi ollut noin viikkoa aiemmin enkä sitten hakenut jälkiehkäisyä koska pelkäsin sen vaikuttavan äidinmaidossa tms... menkkoja ei sitten tullutkaan, voihan nenä... mulla oli se teiniaikojen abortti taustalla, en vaan pystynyt tekemään sitä uudestaan. Meillä tilanne oli vielä se, että molemmat yhdessä toivoimme isompaa perhettä ja ajatuksena oli yrittää saada vielä yksi tai kaksi lasta muutamaa vuotta myöhemmin, yrittää ajoittaa äippälomat ehkä isompien lasten koulunaloitukseen. Kävimme neuvolalääkärin ja parinkin hoitajan kanssa keskustelemassa tilanteestamme ja he suhtautuivat hyvin neutraalisti ja tukevasti päätöksen teossa. Lääkäri vaikutti olevan aika vakuuttunutkin, että viikon päästä minulle tehtäisiin abortti eikä sitä yhtään tuominnut. Ilmeisesti pienten lasten äideille ihan normitilanne. Päätin kuitenkin olla tekemättä aborttia, mies stressasi kyllä tosi pahasti. Ei kuitenkaan syyllistänyt minua siitä ja yritti osoittaa huolenpitoa kuten aiemmissakin raskauksissa, tuli ultriin mukaan ja huomioi tyttöjä paljon (alkuraskaudessa olin todella, todella unelias...). Ei mies olisi kyllä silloin mitään vauvaa halunnut, mutta mahan pyöristyessä ja vauvan potkiessa isäänsä päähän alkoi lämmetä ajatukselle. Sehän oli tulossa jo. Kolmas oli sitten poika ja ihan kuin isänsä, synkkaa hyvin. Jälkikäteen tiedän, että oli paras tekemäni päätös, sopi meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin aina ajatellut, että tekisin abortin, jos mies ei haluaisi isäksi, enkä missään nimessä hyväksy sellaista, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi, mutta kun raskaus tuli ilmi, en vaan pystynyt aborttiin. Jotain tapahtui ja abortti oli ehdoton ei. Pari päivää sitten pyysin anteeksi mieheltäni, että en aborttiin pystynyt ja pakotin hänet vanhemmuuteen. Siihen mies vastasi, että "ei se mitään".
ap
Käytit epäluotettavia pillereitä ja olit jo etukäteen päättänyt, että abortti on "ehdoton ei". Että oikein "jotain tapahtui". Tosi uskottavaa.
Ei tämä lapsi mikään vahinko ollut. Sinä olit asian päättänyt miehesi puolesta ja nyt pakotat hänet isäksi. Kiva homma myös lapsen kannalta, kun et varmistanut etukäteen että lapsi on molemmille vanhemmille toivottu. Tärkeintähän se oli että sinä saat mitä haluat, miehen toiveista viis.
Minä en olisi tuollaisen epärehellisen ja itsekeskeisen naisen kanssa. Onneksi minulle on tehty vasektomia, niin ei tule moisia "vahinkoja".
̈́
Ei sulle tulisi vahinkoja ilman sitä vasektomiaakaan. Vahinkoon tarvitaan seksin harrastamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin aina ajatellut, että tekisin abortin, jos mies ei haluaisi isäksi, enkä missään nimessä hyväksy sellaista, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi, mutta kun raskaus tuli ilmi, en vaan pystynyt aborttiin. Jotain tapahtui ja abortti oli ehdoton ei. Pari päivää sitten pyysin anteeksi mieheltäni, että en aborttiin pystynyt ja pakotin hänet vanhemmuuteen. Siihen mies vastasi, että "ei se mitään".
ap
Käytit epäluotettavia pillereitä ja olit jo etukäteen päättänyt, että abortti on "ehdoton ei". Että oikein "jotain tapahtui". Tosi uskottavaa.
Ei tämä lapsi mikään vahinko ollut. Sinä olit asian päättänyt miehesi puolesta ja nyt pakotat hänet isäksi. Kiva homma myös lapsen kannalta, kun et varmistanut etukäteen että lapsi on molemmille vanhemmille toivottu. Tärkeintähän se oli että sinä saat mitä haluat, miehen toiveista viis.
Minä en olisi tuollaisen epärehellisen ja itsekeskeisen naisen kanssa. Onneksi minulle on tehty vasektomia, niin ei tule moisia "vahinkoja".
Miksi et paheksu miestä, joka ei käyttänyt kondomia, jos minipillerit ovat sinusta epäluotettavia. Nainen sentään yritti ehkäistä, mies ei yrittänyt ehkäistä millään lailla. Itsekin olet vastuullisesti vasektomian teettänyt, mikset odota vastuunkantoa myös muilta miehiltä?
Koska elämäni keskeisin sisältö on syyttää naisia kaikesta netissä. Ei minulla oikeasti mitään vasektomiaa ole, en ole koskaan harrastanut seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuota, meidän kolmas oli kyllä vahinko. Olimme saaneet yhteisestä toiveesta kaksi ihanaa tyttöä. En luottanut minipillereihin koska olin tullut teininä niitä käyttäessä raskaaksi (silloin en pitänyt lasta) ja vielä imettäessäni toista lasta meillä oli ehkäisynä kondomi. Kuukautiseni olivat alkaneet vähän aikaa sitten säännöllisinä. Kondomi hajosi yhden kerran seksin aikana huomaamattamme eli varmaankin aika lopussa, mies laukesi sisään. Katseltiin käyttämääni flow-sovellusta, jonka mukaan ovikseni olisi ollut noin viikkoa aiemmin enkä sitten hakenut jälkiehkäisyä koska pelkäsin sen vaikuttavan äidinmaidossa tms... menkkoja ei sitten tullutkaan, voihan nenä... mulla oli se teiniaikojen abortti taustalla, en vaan pystynyt tekemään sitä uudestaan. Meillä tilanne oli vielä se, että molemmat yhdessä toivoimme isompaa perhettä ja ajatuksena oli yrittää saada vielä yksi tai kaksi lasta muutamaa vuotta myöhemmin, yrittää ajoittaa äippälomat ehkä isompien lasten koulunaloitukseen. Kävimme neuvolalääkärin ja parinkin hoitajan kanssa keskustelemassa tilanteestamme ja he suhtautuivat hyvin neutraalisti ja tukevasti päätöksen teossa. Lääkäri vaikutti olevan aika vakuuttunutkin, että viikon päästä minulle tehtäisiin abortti eikä sitä yhtään tuominnut. Ilmeisesti pienten lasten äideille ihan normitilanne. Päätin kuitenkin olla tekemättä aborttia, mies stressasi kyllä tosi pahasti. Ei kuitenkaan syyllistänyt minua siitä ja yritti osoittaa huolenpitoa kuten aiemmissakin raskauksissa, tuli ultriin mukaan ja huomioi tyttöjä paljon (alkuraskaudessa olin todella, todella unelias...). Ei mies olisi kyllä silloin mitään vauvaa halunnut, mutta mahan pyöristyessä ja vauvan potkiessa isäänsä päähän alkoi lämmetä ajatukselle. Sehän oli tulossa jo. Kolmas oli sitten poika ja ihan kuin isänsä, synkkaa hyvin. Jälkikäteen tiedän, että oli paras tekemäni päätös, sopi meille.
No pitää vaan toivoa, että se miehen mieli siitä muuttuu.. Itsekin on kuitenkin niin sanonut, että niin voi käydä ja jopa niinkin, että haluaa vielä lisää lapsia! Ei voi kuulemma tietää...
ap
32-vuotias aviomieheni ei sanonut juuta eikä jaata mihinkään toivottua lasta odottaessani.
Tuli välillä kuljettajaksi tavaroita hankkiessanibja haki kaupasta illalla jotain tiettyä ruoka-ainetta mutta muuten ei ollut kovinkaan innostuneen oloinen eikä esimerkiksi kokeillut mahan läpi pikkuisen potkuja.
Heti lapsen synnyttyä on ollut mitä omistautunein isä, joka palvoo jokaista rasvaista sormenjälkeä ja lattialle levitettyä palikkaa. Hänelle lapseen kiintyminen vaati sen, että lapsen sai viimein syliinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei hyväksynyt eikä halunnut. Erottu ollaan.
Mies ei osallistunut millään tapaa odotukseen, ei lapsen tarvikkeiden hankkimiseen, ei mihinkään.
Synnytyksessä ei tietenkään ollut ja siinä vaiheessa en enää olisi huolinutkaan.
Kun tyttö syntyi ei ottanut koskaan syliin jos ei varta vasten siihen vienyt. Istui sitten ja piteli kuin halkoa ja odotti että tullaan ottamaan pois.
Mies muuttui kylmäksi kuin kala myös minua kohtaan kun aloin odottaa lasta.
Olimme olleet naimisissa 7 vuotta, minulle oli sanottu etten voi saada koskaan lasta. Kävin sitä varten operaatiossa jossa piti yrittää korjailla viallisia munajohtimia mutta tulos oli lääkärin mukaan huono.
Sitten eräänä päivänä kuukautiset ei tulleetkaan ja kun niitä ei alkanut kuulua menin gynekologille ja raskaana olin! Lääkäri sanoi koskaan ei saa sanoa ei koskaan.
Itselleni oli päivänselvää että lapsi saa syntyä, olin tuolloin 36. Mies etääntyi siis kokonaan, elettiin kuin kämppikset. En kuitenkaan voinut jatkaa ihmisen kanssa jolle oma lapsi ei merkinnyt mitään enkä halunnut myöskään kämppäkaveria.
Ei halunnut sopia mitään tapaamisia. Tyttö vieraantui kyllä tehokkaasti isästään ja kutsuukin häntä etunimeltä. Nyt isompana on ollut katkera kun isä ei välitä yhtään. On siinä ollut tuskallista olla sitten jonkinlaisena puskurina välissä, yrittää selittää edes jotenkuten. Sattuuhan se lapseen.
Nyt kun tyttö on isompi on tavanneet silloin tällöin esim. kahvilassa. Mitään isä-tytär välejä ei ole syntynyt.
En hyväksynyt koska akka halusi väkisin iltatähtensä ja jätti salaa pillerit pois. Niin no eihän se ihan puhdas vahinko ollut. Ero tuli.
Mulla tilanne vähän toisinpäin. Vahinkoraskaus ja mies halunnut alusta asti että tämä pidetään. Itse olin aluksi vahvasti abortin kannalla, nyt alan kallistua enemmän pitämisen puolelle.
Tilanne ei ole ihanteellinen, alle vuosi tunnettu toisemme ja tästä pitäisi nyt värkätä uusioperhe, kun minulla entuudestaan kouluikäinen lapsi. Rakastetaan kuitenkin toisiamme ja mies sanonut että haluaa olla kanssani loppuelämän ja miettinyt naimisiinmenoakin jo. Silti vähän ahdistaa.