Lue keskustelun säännöt.
hyväksyikö mies lopulta vahinkolapsen?
huolestunut
22.03.2022 |
Eli siis tilanteeni on tälläinen, että meillä oli mieheni kanssa käytössä ehkäisynä minipillerit, jotka pettivät. Raskaus oli järkytys meille molemmille, mutta itse olen jo sopeutunut tilanteeseen, että lapsen saamme. Toisin on mieheni laita. Laskettu aika on n. kk päästä ja vieläkin jaksaa hokea, että lapsi ei kiinnosta, sitä ei halua ja millään lapseen liittyvällä ei ole mitään väliä. Yhdessä olemme edelleen ja mies kyllä osallistuu lapsen kustannuksiin (vakuutukset, tarvikkeet..) ja haluaa tulla mukaan synnytykseen. Kysymys nyt siis kuuluukin, että onko kellään käynyt niin, että mies ei viimeise n asti halua lastaan, mutta lapsen synnyttyä lopulta on hyväksynyt asian ja tahtonut olla sittenkin isä lapselle?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin aina ajatellut, että tekisin abortin, jos mies ei haluaisi isäksi, enkä missään nimessä hyväksy sellaista, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi, mutta kun raskaus tuli ilmi, en vaan pystynyt aborttiin. Jotain tapahtui ja abortti oli ehdoton ei. Pari päivää sitten pyysin anteeksi mieheltäni, että en aborttiin pystynyt ja pakotin hänet vanhemmuuteen. Siihen mies vastasi, että "ei se mitään".
ap
Vahinkoraskaus on pelottava mahdollisuus juuri siksi, että raskaushormonit ehtivät ottaa vallan ja vaikuttaa ajatteluun ja päätöksentekoon ohi järjen.
Mielenkiintoinen järjen konsepti sinulla! Ajatteletko, että ei-raskaana hormonit (niitä on olemassa kaikenlaisia, ei pelkästään lisääntymiseen liittyviä) eivät vaikuta ajatteluun?
Aikuisuuteen mennessä on jo ehtinyt oppia tunnistamaan ohimenevät hormonimyräkkänsä ja luovimaan niissä järkeä käyttäen. Raskaus tuo kuitenkin mukanaan aivan uusia, tuntemattomia ja arvaamattomia tunteita ja ajatuksia, joista aiempaa kokemusta ei ole ja silloin voi mennä lankaan.
Aiemminkin raskaana ollut taas tuntee jo raskausoikkunsa ja tietää siksi, milloin niitä kannattaa totella tai vastustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen mies on luonteeltaan noin muuten ? Onko vastuuntuntoinen ja toisista välittävä ?
Ei sitä koskaan tiedä millaiseksi muuttuu lapsen tullessa oli lapsi haluttu tai vahinko. Kuitenkin kun lapsi kasvaa ja alkaa persoonallisuus näkyä, hän ei ole enää vain pelkkä lapsi vaan persoona, ihminen, joku teidän tärkeä läheinen, jonka tunnette hyvin ja mahdollisesti välitätte kaikista eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin aina ajatellut, että tekisin abortin, jos mies ei haluaisi isäksi, enkä missään nimessä hyväksy sellaista, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi, mutta kun raskaus tuli ilmi, en vaan pystynyt aborttiin. Jotain tapahtui ja abortti oli ehdoton ei. Pari päivää sitten pyysin anteeksi mieheltäni, että en aborttiin pystynyt ja pakotin hänet vanhemmuuteen. Siihen mies vastasi, että "ei se mitään".
ap
Vahinkoraskaus on pelottava mahdollisuus juuri siksi, että raskaushormonit ehtivät ottaa vallan ja vaikuttaa ajatteluun ja päätöksentekoon ohi järjen.
Mielenkiintoinen järjen konsepti sinulla! Ajatteletko, että ei-raskaana hormonit (niitä on olemassa kaikenlaisia, ei pelkästään lisääntymiseen liittyviä) eivät vaikuta ajatteluun?
Aikuisuuteen mennessä on jo ehtinyt oppia tunnistamaan ohimenevät hormonimyräkkänsä ja luovimaan niissä järkeä käyttäen. Raskaus tuo kuitenkin mukanaan aivan uusia, tuntemattomia ja arvaamattomia tunteita ja ajatuksia, joista aiempaa kokemusta ei ole ja silloin voi mennä lankaan.
Aiemminkin raskaana ollut taas tuntee jo raskausoikkunsa ja tietää siksi, milloin niitä kannattaa totella tai vastustaa.
Ei hormonitoiminta ole pelkästään mitään ohimeneviä myräköitä, vaan ihan jatkuvaa elimistöme perustoimintaa. Esim. suoliston roolista ajatteluun ei ole olemassa toistaiseksi kovin tarkkaa tietoa.
Elämä on sitä, että vastaan tulee uusia, tuntemattomia ja arvaamattomia tilanteita ja tunteita, ja onneksi on niin. Elämä menee niin kuin menee. Se ei ole mikään tarina, jossa mennään lankaan, tai jolla on selkeät juonenkäänteet.
Yksi mies ei aluksi hyväksynyt. Meni itseasiassa parikymmentä vuotta. Sitten halusikin alkaa poikaan pitämään yhteyttä mutta poika oli jo kiintynyt kasvatti-isäänsä ja vaikka tekemisissä biologisen isänsä kanssa jonkin verran sitten olikin niin ei heistä kovin läheisiä ole tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika omituista jos vieläkin sanoo ettei lasta halua ja se on ihan sama.
Meilläkin siis esikoinen oli yllätys (pillerit käytössä) ja aikaimoinen shokki molemmille, minä olin 18.v ja mies 23.v
Mies ei koko raskausaikana ollut innostunut shoppailusta, kun sanoin että mennään katsomaan vaunuja niin vastaus oli tyyliin ”ei niitä nyt vielä tarvita” mutta ikinä en olisi hyväksynyt sitä jos olisi sanonut että ei lasta halua.Lapsen synnyttyä sitten alkoi vasta kunnolla tajuta että meitä on kolme, jätti pari harrastustaan, remontoi lastenhuoneen, pyysin jo raskauden aikana että tapetoisi vauvan huoneen yms.. eli alkoi elää ”perhe-elämää” vasta kun vauva tuli kotiin:) hyvä niin, hiukan raskauden aikana jännitin mitä tästä tulee mutta ihana isä on vieläkin kolmelle lapselleen
Mm.. Ja täytyy tähän vielä kommentoida, että mies ei kuulemma vihaa minua, eikä tätä lasta, vaan tätä tilannetta ja vastuuta, mitä lapsesta koituu.
ap
Voi olla, että hänestä tulee mahtava isä joka ihastuu vauvaan heti kun sen näkee. Juuri tuo vastuuntunto kuulostaa lupaavalta, vaikka hän sen nyt noin negatiivisen kuuloisena ilmaiseekin. Hän on aidosti huolissaan, ei vihainen.
kiitos näistä rohkaisevista sanoista :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin aina ajatellut, että tekisin abortin, jos mies ei haluaisi isäksi, enkä missään nimessä hyväksy sellaista, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi, mutta kun raskaus tuli ilmi, en vaan pystynyt aborttiin. Jotain tapahtui ja abortti oli ehdoton ei. Pari päivää sitten pyysin anteeksi mieheltäni, että en aborttiin pystynyt ja pakotin hänet vanhemmuuteen. Siihen mies vastasi, että "ei se mitään".
ap
Vahinkoraskaus on pelottava mahdollisuus juuri siksi, että raskaushormonit ehtivät ottaa vallan ja vaikuttaa ajatteluun ja päätöksentekoon ohi järjen.
Mielenkiintoinen järjen konsepti sinulla! Ajatteletko, että ei-raskaana hormonit (niitä on olemassa kaikenlaisia, ei pelkästään lisääntymiseen liittyviä) eivät vaikuta ajatteluun?
Aikuisuuteen mennessä on jo ehtinyt oppia tunnistamaan ohimenevät hormonimyräkkänsä ja luovimaan niissä järkeä käyttäen. Raskaus tuo kuitenkin mukanaan aivan uusia, tuntemattomia ja arvaamattomia tunteita ja ajatuksia, joista aiempaa kokemusta ei ole ja silloin voi mennä lankaan.
Aiemminkin raskaana ollut taas tuntee jo raskausoikkunsa ja tietää siksi, milloin niitä kannattaa totella tai vastustaa.
Abortti herättää tunteita vuosikymmenten jälkeenkin. Olen sen kokenut. Sinä tuskin olet. Se että sinä et pysty samaistumaan toisten ihmisten tunteisiin, on puute sinun omassa eläytymiskyvyssä ja ymmärryksessä, joten yritä olla selittämättä muiden kokemuksia sen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Millainen mies on luonteeltaan noin muuten ? Onko vastuuntuntoinen ja toisista välittävä ?
Ei sitä koskaan tiedä millaiseksi muuttuu lapsen tullessa oli lapsi haluttu tai vahinko. Kuitenkin kun lapsi kasvaa ja alkaa persoonallisuus näkyä, hän ei ole enää vain pelkkä lapsi vaan persoona, ihminen, joku teidän tärkeä läheinen, jonka tunnette hyvin ja mahdollisesti välitätte kaikista eniten.
On välittävä ja vastuuntuntoinen :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaan pitäis äijän tajuta ottaan etäisyyttä sinuun ja tulevaan lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Pillerit petti... tirsk
Raiskasit miehen kun et kertonut ettei sinulle ole ehkäisy kunnossa. Suostumus joka on annettu sillä väitteellä että sinä ehkäiset ei päde kun ei ehkäisy ole kunnossa.
toivottavasti tiedät, että mikään ehkäisy ei toimi 100% varmuudella, mikäli ikinä pääsisit yhdyntään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt vaan pitäis äijän tajuta ottaan etäisyyttä sinuun ja tulevaan lapseen.
Auttaisiko siis se mahdollisesti lähentymään syntyvän lapsen kanssa? Miten sitä etäisyyttä hänen kannattaisi käytännössä ottaa?
ap
Jokaisen pitäisi ymmärtää että mikään ehkäisy ei ole 100%. Raskauden mahdollisuus on aina kun seksiä harrastaa hedelmällisessä iässä olevan naisen kanssa hedelmällinen mies. Joten jos tämä riskiä ei halua niin paras sekstailla itsensä kanssa tai ruveta homoksi ym. Aborttia on helppo vaihtoehto vain silloin kun ei ole raskaana ja tosi tilanne on ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan se mies vaan tajuaa ettei tämä ole lapsen syy. Ilman isää on parempi kuin elämä huonon isän kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitäisi ymmärtää että mikään ehkäisy ei ole 100%. Raskauden mahdollisuus on aina kun seksiä harrastaa hedelmällisessä iässä olevan naisen kanssa hedelmällinen mies. Joten jos tämä riskiä ei halua niin paras sekstailla itsensä kanssa tai ruveta homoksi ym. Aborttia on helppo vaihtoehto vain silloin kun ei ole raskaana ja tosi tilanne on ihan eri asia.
raskaus kyllä todella muutti mielipiteen abortista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunhan se mies vaan tajuaa ettei tämä ole lapsen syy. Ilman isää on parempi kuin elämä huonon isän kanssa!
Joo kyllä ymmärtää, ettei ole lapsen syy se, että on tähän maailmaan syntymässä.
Ehkä isä tajuaa ettei se ole hänen lapsi.
Kuvittele että olet nainen jolla on mies joka ei ole valmis hyväksymään omaa lastaan joka on omaa verta.
Ja tälläsistä miehistä tulee isejä, tälläisiä miehiä siunataan lapsella ja perheellä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olin aina ajatellut, että tekisin abortin, jos mies ei haluaisi isäksi, enkä missään nimessä hyväksy sellaista, että nainen hankkiutuu salaa raskaaksi, mutta kun raskaus tuli ilmi, en vaan pystynyt aborttiin. Jotain tapahtui ja abortti oli ehdoton ei. Pari päivää sitten pyysin anteeksi mieheltäni, että en aborttiin pystynyt ja pakotin hänet vanhemmuuteen. Siihen mies vastasi, että "ei se mitään".
ap
Käytit epäluotettavia pillereitä ja olit jo etukäteen päättänyt, että abortti on "ehdoton ei". Että oikein "jotain tapahtui". Tosi uskottavaa.
Ei tämä lapsi mikään vahinko ollut. Sinä olit asian päättänyt miehesi puolesta ja nyt pakotat hänet isäksi. Kiva homma myös lapsen kannalta, kun et varmistanut etukäteen että lapsi on molemmille vanhemmille toivottu. Tärkeintähän se oli että sinä saat mitä haluat, miehen toiveista viis.
Minä en olisi tuollaisen epärehellisen ja itsekeskeisen naisen kanssa. Onneksi minulle on tehty vasektomia, niin ei tule moisia "vahinkoja".
Kyllä hyväksyy. Kondomi voi mennä puhki 😉
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele että olet nainen jolla on mies joka ei ole valmis hyväksymään omaa lastaan joka on omaa verta.
Ja tälläsistä miehistä tulee isejä, tälläisiä miehiä siunataan lapsella ja perheellä?
Niin tilanne tosiaan on tämä mitä kuvailit, että ei tarvitse kuvitella.
Siksi tässä aloituksessa kysyinkin kokemuksia, onko mies oppinut lapsen synnyttyä arvostamaan lastaan ja perhettään alun vastusteluista huolimatta.
ap
Näinhän se on. Siksi kysyin kokemuksia, että onko mies lopulta miehistynyt ja halunnut isäksi vai jääkö kaikki miehet keskenkasvuisiksi tälläisessä tilanteessa...
ap