Lue keskustelun säännöt.
Työtön kaverini ei ymmärrä, ettei ole aina aikaa hänelle
21.03.2022 |
Anteeksi valitus. Ollaan siis 30-vuotiaita. Ystäväni on ollut työtön suurimman osan elämästään, koska ei halua töihin ja mies elättää, niin ei tarvitse olla itse töissä. On ollut joskus pari kuukautta osa-aikatöissä, ja tästä jo vuosia, ja edelleen vetoaa siihen, että hän on kokenut erittäin syvän työuupumuksen ja romahduksen tuona aikana ja haluaa olla tästedes vapaa ja valtio on sen hänelle velkaa.
Ollaan kuitenkin hyviä ystävyksiä oltu vuosia, ja minulle riittää pari kertaa kuussa näkeminen. Olen itse kolmivuorotöissä. Nyt viime lähikuukausina on alkanut pommitus, että "Milloinka sun seuraavat vapaat on?" Jos vastaan, että silloin ja tällöin, mutta on menoa, niin "höh, etkös voi perua niitä? Kuolen tylsyyteen. Olisin niin halunnut olla sun kanssa."
Nyt oikeastaan pommitus on käynyt niin jatkuvaksi, että huomaan hermostuvani, kun hän kyselee, "voitaisiinko aloittaa se harrastus ja käytäisi vaikka viikoittain siellä, pyydät vaan töistä niin." Ja vaikka sanon, ettei mulla valitettavasti ole aikaa ja muutenkin introverttiluonteena haluan olla paljon yksin sosiaalisen työn jälkeen.
En oikein tiedä, miten sen kertoa. Tiedän olevani moraaliton, kun puhun näin. Miten voisi sanoa suoraan ja kauniisti, että ahdistun liiallisesta yhteydenotosta ja vaateista ja pyynnöistä.
Ahdistuisitko sinä ja miten toimisit tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (22)
En tiedä, - Minua (työtöntä) tosinaan ahdistaa vanha kaverini joka ei ymmärrä., että työttömänä minulla ei ole yksinkertaisesti taloudellisesti varaa elää samanlaista elämää kuin hän parempi tuloisena voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuisin.
Minulla oli tuollainen ystävä nuorena, oli pakko lopettaa se ystävyys, kun ei kunnioittanut minun kestokykyäni.
Onko kaveri eroamassa miehestä? Suurin osa 30v naisista on tyytyväisiä miehen kanssa kotosalla.
Minuun laitettiin välit poikki, kun en ehtinyt tavata muutamaan kuukauteen, vaikka perustelin.
Ei tarvitse sanoa kauniisti. Sano selvästi ja jämäkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te olette siis ystäviä, joten puhu suoraan. Kerro, että työssäkäyvänä sinulla on energiaa ystäville vain x määrä kuussa ja että sinulla on muitakin ystäviä. Painota, että hän on tärkeä sinulle ja haluat viettää aikaa yhdessä jatkossakin (jos näin siis on), mutta että et valitettavasti pysty nähdä nykyistä enempää, koska työelämä on raskasta.
Ehdota, että ystävä etsii muuta tekemistä, kun hänellä kerran on energiaa, vaikka ei olekaan työkykyinen. Esimerkiksi vapaaehtoistyö tai yksin uuden harrastuksen aloittaminen voisi sopia hänelle.
Lopuksi, sinähän et ystäväsi mielenterveydestään kaikkea tiedä, joten hän voi oikeasti olla työkyvytön. Työkyvyttömyys ei ole kivaa eikä sitä kannata kadehtia. Jokainen työkyvytön kyllä olisi mieluummin terve ja kävisi töissä. Oma mieheni on ollut työkyvytön uupumuksen ja siitä aiheutuneiden mt-ongelmien takia jo 3 vuotta. Sitä ei huomaa yksittäisissä kavereiden tapaamisissa, koska hän (kuten moni muukin masentunut) on hyvä tsemppaamaan hetkeksi. Miehelleni työkyvyttömyys on hirveän vaikeaa ja olisi törkeää, jos joku alkaisi sitä epäillä.
Vierailija kirjoitti:
Minuun laitettiin välit poikki, kun en ehtinyt tavata muutamaan kuukauteen, vaikka perustelin.
No ehkei sitten ollut iso menetys, jos tuollaisen kontaktin menetit? Käytin ilmaisua "kontakti", koska tosiystävyydestä tuossa ei vaikuta ainakaan hänen puoleltaan olleen kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysy kovana tuon harrastusjutun suhteen. Hassua kun jotkut ajattelevat, että tarvis mennä mukavuusalueelta syvään päähän sellaisena kivana ystäväjuttuna - esim. normaalisti meikkaamaton käy human doll -kaverinsa kanssa ripsiä asentamas tjsp. Eli vähän tietysti kannattaa heittäytyä, mutta jos on vahva hunch siitä mistä tykkää ja mistä ei, niin siitä tarvii pitää kiinni.
Haluatko lähtökohtaisesti olla tämän henkilön kaveri? Puhut hänestä aika rumaan sävyyn ja ivaat hänen työuupumustaan vaikkei se liity itse asiaan ollenkaan. Kyllä kai kaverille pystyy tehdä aikaa vaikka kerran kuukauteen tai kahteen vaikka onkin kiireinen.
Tuntuisko susta mukavalta ehdottaa hänelle vaikka, että mitäpä jos tekisitte niin, että sä otat sitten yhteyttä kun sulla on aikaa eikä toisinpäin. Mun mielestä on myös ihan tyylikästä ja täysin hyväksyttävää sanoa, että sulle tulee painostettu olo tästä tän hetkisestä pyytelystä.
Mutta niinkin joskus käy, että sitä vaan kasvaa kavereista erilleen, ja niistä suhteista ei tarvitse eikä kannata pitää kiinni, jos tuntuu että siitä tulee enemmän ärtymystä kuin iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Täytyy varmaan vaan sanoa kovasti ja jämäkästi, että minulla on vapaa-aikanani muutakin kuin hänet.
Hän ei silti ymmärrä, ja usein sanoo, että "ota palkatonta". Jos pyytää minua vaikka extempore reissuun. Olen hoitoalalla, meillä ei palkatonta meinaa edes saada, ja se pitää pyytää vähintään 2-3 kk etukäteen. Sitäkään hän ei ymmärrä, vaan teen kuulemma asiat liian vaikeaksi, kun hän osa-aikatöissä miesvaltaisella alalla sai vaikka seuraavaksi päiväksi vapaan jos tahtoi. Vaikka kuinka yritän selittää, että hoitoala on eri, siellä on kaoottinen tilanne, ei ole tekijöitä, niin ystäväni pistää sen omaksi viakseni, kun "sulle on työ niin tärkeää, kyllä yhden vapaan saa jos vaan haluaa."
Anteeksi. Mulla vaan meinaa hermot mennä, en ymmärrä häntä ja hän ei minua. Silloin kun hän itse oli työelämässä, ei hän ollut tuollainen, nähtiin kyllä ja molempien ehdoilla. Välillä hän oli väsynyt töistä ja välillä itse, ja se oli ihan ok. Nähtiin kun molemmat jaksoi.
Sinulla ap on oikeus kertoa mikä tilanne sinulla on ja että esim. vapaita on vaikea saada (vaikka hän olisikin jossakin muualla niitä saanut helposti), jne. ja toivoa, että hän sen ymmärtää. Jos ystävä ei sitä ymmärrä, niin se on sitten hänen ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä varmaan sanoisin tuollaiselle itsekeskeiselle ripustautujalle, että kun sä et näytä millään haluavan ymmärtää minun elämäntilannettani ja työtäni, niin en jaksa enää edes yrittää selittää, ja sitten en enää edes vastaisi johonkin komenteluihin "ottaa palkatonta".
Vierailija kirjoitti:
Minuun laitettiin välit poikki, kun en ehtinyt tavata muutamaan kuukauteen, vaikka perustelin.
No sieti mennäkin. Naurettavaa. Ei tarvitse tavata edes vuosiin, jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystävyys ahdistaa sinua noinkin paljon, laita välit poikki. Ei siinä kauniita sanoja tarvita. Haittapuolena siinä on, ettet enää voi märehtiä palstalla ex ystäväsi työttömyyttä tai muuta sosiaalista elämää, nmutta uskon vahvasti että keksit tähän tilalle jotain muuta, tai jonkun jota arvostella. Ystävällesi teet pelkästään palveluksen, kun katoat kuvioista.
Mä en jaksaisi olla missään tekemisissä tuollaisen pillittäjän kanssa. Että ihan palkatonta pitäisi ottaa häntä viihdyttääkseen. Yleensä kai seuraneidille maksetaan palkkaa eikä niin päin että seuraneiti menettää rahaa.
Kirjoitut ajatuksesi jo niin hyvin ja selkeästi omassa aloituksessasi, että pienellä hiomisella voi saman sanoa ystävällesikin.
Ystäväsi on yksinäinen, pitkästynyt ja kaipaa seuraa, jota ei saa muilta kuin sinulta. Hän kokee ajankulun hitaaksi ja miten viikko- on- sama -kuin- vuosi-tyyliin.
Selkeä suoruus ei välttämättä vie asiaa ystäväsi ymmärryksen tasolle, mutta on aivan asiallista keskustella millainen työsi on ja miten paljon se vie voimiasi. Ajatuksen myyminen ystävällesi vaatii ehkä painottamista, miten mielelläsi tapaat häntä sitten kun sinulla on oikeasti aikaa ja koet olosi vapaammaksi työpaineista.
Ystäväsi voi asiasta kiukutella, mutta hänellekin pieni oppimisen paikka. Ehkä jopa saa hänet ryhdistäytymään, miten koettaa keksiä muutakin ajanvietettä kuin sinun kanssasi?
Tuollaisille mankujille auttaa että sanoo jonkun konkreettisen tapaamisehdotuksen. Maaliskuun lopulla vois käydä vaikka tälläisessä tapahtumassa. Kahden viikon päästä mulla viikonloppuvapaa, käydäänkö silloin tsekkaamassa uusi retkipaikka.Anopille toimii hyvin.
Jos taas sulla ei oikeasti koskaan ole aikaa kaverille, ongelmasi on kuinka päästä hänestä eroon tyylikkäästi. Teillä näyttää olevan tosi erilaiset toiveet tapaamistiheydestä, se on todellinen ongelma ollut mullakin monissa ystävyyksissä.
Sun pitää ehdottoo sellaisia juttuja mitä itse ehdit ja pystyt.
Jollei sulla ole ollenkaan aikaa ystävyydelle, niin silloin ehkä kannattaa miettiä omia prioriteetteja.
Vai etkö halua olla tämän nimenomaisen ystävän ksnssa
Mulla on kolme samanlaista ystävää joiden kanssa tapaamistoiveet eivät osu yksiin. Yksikään ei kyllä ole työtön ja ennemmin tässä on kyse ystävän takertuvuudesta kuin siitä onko töissä vai ei. Olen sanonut jokaiselle että minulle sopivat vain tietyt ajat (siis monta joista voivat valita) ja että kuormitun kaikkien ihmisten tapaamisista introverttina sen verran paljon etten halua nähdä ketään sen enempää. Ovat kaikki ymmärtäneet jonkun ajan kuluttua. Näiden lisäksi yksi ihana, mutta rajaton ystäväni on sellainen että tapaamiset pitää järjestää niin että minulla on sen jälkeen aina joku muu meno, sillä hän ei lähde kulumallakaan. Pidän heistä jokaisesta valtavasti, mutta en jaksa nähdä ketään usein!
Ihan turhaan tunnet mitään syyllisyyttä. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta olla tyhjäntoimittajan seuraneitinä.