Lue keskustelun säännöt.
Onko joku oikeesti tavannut miehensä kaupassa/kirjastossa/luontopolulla tms.?
02.09.2015 |
Ja huom. sellaisen miehen, joka on entuudestaan ollut TÄYSIN TUNTEMATON. En ole kiinnostunut niistä tapaamisista, joissa jo entuudestaan jollain tavalla kasvotutut alkavat tutustumaan, vaikka siellä kaupan hyllyjen välissä.
Kysyn, koska luin äsken IS:n kommenttiosiosta tällaisen kommentin:
"Etsimällä ei ole yksikään suhteistani alkanut, vaan tapaamalla mielenkiintoisen ihmisen, kahvilassa, luontopolulla, kirjastossa."
Tunnen valtavasti ihmisiä, mutta en yhtäkään sellaista pariskuntaa, joka olisi tavannut toisen tunkemalla tämän seuraan kahvilassa, luontopolulla tai kirjastossa. Toi kommentti on 100% varmasti valhetta.
Kommentit (19)
Niinpä, baarista ne suurin osa miehensä löytää tai opiskelu/työporukoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut useammankin treffikutsun keskellä kirkasta päivää. Kerran pari bussipysäkillä, joskus istuessani kesällä jossain penkillä ja kerran kirjastossa. Miehet ovat alkaneet jutella niitä näitä ja sen jälkeen kysytty lähtisinkö kahville. En vaan tosiaan etsi suhdetta, joten olen tyrmännyt treffipyynnöt.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 13:26"]
Olen saanut useammankin treffikutsun keskellä kirkasta päivää. Kerran pari bussipysäkillä, joskus istuessani kesällä jossain penkillä ja kerran kirjastossa. Miehet ovat alkaneet jutella niitä näitä ja sen jälkeen kysytty lähtisinkö kahville. En vaan tosiaan etsi suhdetta, joten olen tyrmännyt treffipyynnöt.
[/quote]
Kiinnostaisi tietää minkä ikäiset tai näköiset naiset saavat tuollaisia ehdotuksia? Mä olen kaunis, mallintöitä edelleen tekevä 29-vuotias sinkku, eikä mua ainakaan ulkonäön perusteella lähestytä. Ikinä ei ole tultu esittämään treffipyyntöjä.
Voi tietty olla, että mua ei uskalletakaan lähestyä. Pari kertaa oon saanut ihan selkeesti mielenterveysongelmaisen iäkkään puoleisen hiipparin perääni, mut sellasta lähestymistä nyt ei kukaan toivo.
mulla oli suhde mieheen, joka alkoi kirjastosta
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 13:34"]
mulla oli suhde mieheen, joka alkoi kirjastosta
[/quote]
Ai mies, joka alkoi kirjastosta :D
Ihania nämä oikeakielisyysvirheet tällä palstalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 13:32"]
Kiinnostaisi tietää minkä ikäiset tai näköiset naiset saavat tuollaisia ehdotuksia? Mä olen kaunis, mallintöitä edelleen tekevä 29-vuotias sinkku, eikä mua ainakaan ulkonäön perusteella lähestytä. Ikinä ei ole tultu esittämään treffipyyntöjä.
Voi tietty olla, että mua ei uskalletakaan lähestyä. Pari kertaa oon saanut ihan selkeesti mielenterveysongelmaisen iäkkään puoleisen hiipparin perääni, mut sellasta lähestymistä nyt ei kukaan toivo.
[/quote]
Olen alle 30-vuotias, ihan perusnätti, naisellisen näköinen nainen.
En sanoisi omalla kohdalla kyseessä olevan kauneuden/rumuuden perusteella lähestyminen, sillä olen elämäni aikana huomannut olevani muutoinkin helposti lähestyttävän näköinen muutoinkin kuin iskemismielessä. Esim. usein tuntemattomat ovat kysyneet neuvoja vaikka luennolla tai muissa paikoissa ja niin edelleen. Ehkä näytän avoimelta ja luotettavalta, jostain syystä spurgumagneetti en ole koskaan ollut.
Tapasin mieheni harrastuksen parissa. Baarissa tms. emme olisi koskaan kohdanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä kirjastossa tai luontopolulla voi tavata kumppaninsa, jos on sellaista tyyppiä, että selkeästi viihtyy noissa paikoissa. "pintaliitäjät" löytää varmasti kumppanin helpoiten baarista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tavattiin oopperassa :-). Istuttiin vierekkäin, ja siitä se juttu lähti.
Kerran, vuosia sitten eräs tyyppi tuli juttelemaan mulle kaupassa tyyliin "miten menee, lähdetkö kahville?". Nuorimies ei ollut ollenkaan mun tyyppiä, oli lyhyt ja aika arkisen näköinen, MUTTA jokin tuossa itsevarmuudessa teki vaikutuksen ja treffailin kaveria muutamia kertoja. Tyyppi oli treffeilläkin ihanan spontaani, oli harrastelijateatterissa ja puuhaili kaikkea luovaa. En vielä 19-vuotiaana osannut arvostaa moista ja ikävästi hylkäsin kyseisin kaverin sellaisen komeamman, mutta paljon lahopäisemmän pojanretaleen takia. Nuorimies ruokakaupasta ei ole kuitenkaan unohtunut ja nyt kolmekymppisenä tekisi mieli ravistella nuorta minääni, että miksi menin päästämään tyypin käsistäni. Helmiä sioille :D!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan sellaista kiltin näköistä ja suht nättiä. Useimmilla on myrtsi perusilme. En varmaan ole väärässä, jos noille joita isketään myös tullaan paljon kysymään tietä ja muutenkin juttelemaan?
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 13:46"]
Tapasin mieheni retkeilymajassa.
[/quote]
Lapissa kun teltatta vaeltaa erämökiltä seuraavalle, niin siinä ei voi valita millaiseen seuraan yöksi joutuu. Useimmiten ovat miesporukoita. Aika ajoin yksinvaeltavat, toisilleen vieraat mies ja nainenkin vain kahdestaan samassa mökissä yöpyvät. Erämiehet usein kommunikoivat vain murahdellen. Mutta kyllä voivat intoutua myös juttelemaan. Kiinnostuksen osoitus on, jos omista eväistään tarjoaa, sillä ne ovat yleensä vaeltajilla niukat ja tarkkaan lasketut. Ellei sitten ole hyvä kalansaalis käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadulla tavattiin ja lähdettiin treffeille, ei tunnettu entuudestaan.
Shoppailemassa olin, kun mieheni löysin. Samana iltana katsottiin jo leffaa ja parin päivän päästä seurusteltiin ja oltiin jo erottamattomat. 5 vuotta ollaan oltu nyt naimisissa. Eikä tosiaankaan toisiamme tunnettu aikaisemmin
Tapasin mieheni kaupassa, jossa olin kesätöissä. Tästä on nyt aikaa 20 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 13:26"]
Olen saanut useammankin treffikutsun keskellä kirkasta päivää. Kerran pari bussipysäkillä, joskus istuessani kesällä jossain penkillä ja kerran kirjastossa. Miehet ovat alkaneet jutella niitä näitä ja sen jälkeen kysytty lähtisinkö kahville. En vaan tosiaan etsi suhdetta, joten olen tyrmännyt treffipyynnöt.
[/quote]
Kiinnostaisi tietää minkä ikäiset tai näköiset naiset saavat tuollaisia ehdotuksia? Mä olen kaunis, mallintöitä edelleen tekevä 29-vuotias sinkku, eikä mua ainakaan ulkonäön perusteella lähestytä. Ikinä ei ole tultu esittämään treffipyyntöjä.
Voi tietty olla, että mua ei uskalletakaan lähestyä. Pari kertaa oon saanut ihan selkeesti mielenterveysongelmaisen iäkkään puoleisen hiipparin perääni, mut sellasta lähestymistä nyt ei kukaan toivo.
[/quote]
Keskinkertaisen näköisillä, palkkaisilla ja muutenkin keskinkertaisuuksilla on sen verran itsekunnioitusta ja realistinen käsitys omasta "tasosta", etteivät yritä iskeä mitään kaunottaria, varsinkaan ex tempore missään julkisilla paikoilla.
Kyllä me "tavikset" tiedämme "tasomme", jo pelkästään sillä että korkeintaan muutama nainen, missään tilanteessa, koko elämän aikana, tekee minkäänlaisen aloitteen.
Olen niin onnekas, että 41 vuoden aikana pari naista on ilmoittanut mielenkiinnosta ja voi olla että pari kertaa tuntematon nainen on aloittanut minkäänlaisen epävirallisen keskustelun. Voi olla että molemmissa arvioissa on liiottelua/toiveajattelua/väärinymmärrystä, joten todellisuus on ehkä vielä heikompi.
Tiedän aivan hyvin että tilastollisena keskinkertaisuutena, minulla on mahdollisuuksia vain hyvin pieneen osaan suomalaisista naisista, eivätkä näistä monikaan ole suuri kaunotar (kuten en ise ole mikään erityinen komistus).
41v m
Oikea parisuhteeni on alkanut illanvietosta, mutta minua on kyllä yritetty tulla iskemään kirjastossa, junassa, kaupassa, naapurustossa, bussipysäkillä, harrastuksessa, lentokentällä sekä työssäni. Näitä tapahtui siis etenkin silloin kun olin nuorempi, tai lentokenttätapaus on kyllä tuosta lähimenneisyydestä, huhhuh, ja jotain yritystä on ollut työelämän puoleltakin. Silti selkeästi alkaa tasaantua, kun oma ikäni on nyt lähempänä 40 kuin 30, niinhän se elämä menee.
Käykö luontokeskus? Kävin tutustumassa erääseen luontokeskukseen, jonka tiskin takana nykyinen mieheni seisoi. Oli siis töissä siellä. Ei seurustelu toki ihan siitä lähtenyt, mutta siellä ensikohtaaminen todellakin tapahtui.