Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko minulla oikeus olla pettynyt mieheeni?
02.09.2015 |
Ihastuin mieheeni, kun olimme kumpikin opiskelijoita. Hänessä pisti silmääni mm. määrätietoisuus, tarmokkuus, ahkeruus ja kohteliaisuus. Hän teki paljon töitä, hoiti samaan aikaan mallikkaasti opinnot ja piti huolen omalta osaltaan myös kodistamme.
Harmi vain, että ahkeruus suuntautui hanttihommiin, joita mies teki koko opiskelujensa ajan. Insinööriksi valmistuttuaan se kostautui työkokemuksen puutteena, mikä esti oman alan töihin pääsyn.
Nyt mies on ollut yli kaksi vuotta tunteja tekevänä varastoduunarina. Minulle on sinänsä ihan sama, mitä ihminen elääkseen tekee, enkä arvosta ihmisiä sen perusteella, mutta tosiasia nyt kuitenkin on, että mieheni tulot ovat niin huonot, ettei meillä ole mahdollisuutta ostaa kaupungista tai lähikunnasta asuntoa, ei edes kerrostalokämppää, saati omakotitaloa.
Mieheni on sanonut aivan suoraan, ettei hän enää todennäköisesti tule koskaan työllistymään omalle alalleen, koska insinöörien työttömyys on korkea eikä hänellä ole alalla minkäänlaista kokemukseen perustuvaa osaamista.
En tunne itseäni suoranaisesti petetyksi, mutta pettynyt olen. Minulla on miestäni matalampi koulutus, mutta yli kaksi kertaa suuremmat tulot. Jos mieheni tulot olisivat edes samanlaiset kuin minun, voisimme säästämällä ja suunnittelemalla ostaa asunnon. Nyt sen sijaan vaikuttaa siltä, että meidät on tuomittu ikuisesti vuokralla eläjiksi.
Kun ajattelen, että tähän tilanteeseen pitäisi tehdä lapset, niin ei houkuttele. Oman lapsuuteni kuitenkin sain elää suuressa omakotitalossa, joten tahtoisin pystyä tarjoamaan lapsilleni saman. Kerrostaloasuminen on minulle jokseenkin vastenmielistä.
Rakastan kyllä miestäni, mutta silti välillä tulee mieleen, että pitäisi etsiä uusi kumppani, joka pystyisi hoitamaan oman osansa rahasta, joka tarvitaan keskiluokkaiseen elämään.
Kommentit (68)
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 15:48"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 13:30"]
Anna miehesi mennä. Sano sille ettet halua olla enää miehesi urahityksen tukkona ja näytä ovea.
Ota uusi puoliso julkisen sektorin "työn"tekijöistä. Näin saat normaalin elämän, lapset, asunnot, mökit, ukomaanlomat loma-aikaan. Ei pätkätöitä ei stressiä.
[/quote]
Eihän kukaan nainen nyt oikeasti mitään persaukista duunaria halua, kyllä tuola on vielä vapaita sinkku miljonääri miehiäkin vapaana.
[/quote]
Juu, sadoittain on. Odottamassa kuinka saisivat nostaa prinsessaharhaiset Pyhät Vulvat ansiottomalle jalustalleen!
[/quote]
Juu totta, ei sillä kyllä ole miljonäärin silmissä mitään merkitystä onko neljä tonnia kuussa tienaava tradenomi vai tonni kuussa Alepan kassalla. Samanlainen persaukinen duunarihan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 15:06"]Sitäkin voit miettiä, onko oma pinnallinen maailmankatsomuksesi syvennettävissä vai ei.[/quote]
Mikä sitten on pinnallista? Jos vaihtaa kumppanin sen vuoksi, että elämän tärkeät tavoitteet eivät ole mahdollisia nykyisen kumppanin kanssa, niin onko se pinnallisuutta?
Onko uhrautumisessa jotain erityisen jaloa?
Voihan pinnalliseksi tulkita senkin, että vaihtaa kumppanin, koska hän ei tahdo lapsia ja itse tahtoo. Eiväthän lapsetkaan ole mitään muuta kuin itsekäs toive, joka vain kuormittaa suotta maapalloa.
Ovatko lapset jotenkin hienompi motiivi kumppanin vaihtamiseen kuin omakotitalo?
[/quote]
Pinnallista on se, jos kuvittelee, että koska minä olen minä ja kohtalon suosikki, niin elämääni eivät koske samat lainalaisuudet kuin muuta. Minä en rumistu enkä vanhene, lapseni eivät rettelöi, mies on maailman tappiin asti samanlainen kuin ottaessa, virkku ja virma, nätti ja urhea ja pitää sen minkä lupaa.
Toisaalta, ihmiset ovat pinnallisia. Toisilla se menee ohi, toisilla ei. Voit mennä itseesi ja miettiä, jäätkö vihaamaan miestä lopuksi ikää asioista, jotka eivät ole hänen vikansa, tai joiden hän ei ole voinut tietää muuttuvan. Tai voitko antaa anteeksi sen, että nuori ihminen ei vielä tiedä, mille tasolle hänen ahkeruutensa ja uskalluksensa riittää. Itsehän kuvittelit, että ahkeruus johtaa automaattisesti menestykseen, ja nuorena ihmisen on vaikea ymmärtääkään, ettei sellaista automatiikkaa ole.
Lapsihaaveiden suhteen esiintyy sitä, että annetaan ymmärtää vaikka hyvin tiedetään valehtelevansa. Sellainen on petos. Kuitenkin, elävässä elämässä ihmiset yrittävät varmistaa itselleen unelmien kumppanin ja selittävät itselleenkin haluavansa lapsia hormonipäissään. Liikutaan harmaalla alueella. Mutta sekin on petos mennä lupaamaan vastamäkiuskollisuutta, jos tietää ettei sellaista ole suunnitelmissa.
Lähinnä sanoisin, että ota pettymyksesi ruokinnasta aikalisä, ja mieti tilannetta kauempaa. Usein on kysymys siitäkin, että olet jossain muussa asiassa pettynyt, ja sitten koet kuitenkin raivoa siitä helpoimmin raivottavasta asiasta. Mieti, onko sinun mahdollista aikuistua näissä asioissa, vai onko se rakenteellinen ominaisuus itsessäsi, ettet kykene esim. tuntemaan myötätuntoa heikommaksi kokemaasi ihmistä kohtaan, jos hänen pitäisi olla sinun turvasatamasi. Hyvässä liitossahan voidaan turvautua toisiinsa vuorotellen.
Tällaisessa maailmantilanteessa olisin hyvin haluton ostamaan mitään velaksi. Meillä ei ole myöskään riittävästi niin pieniä ja halpoja asuntoja, että olisi mahdollista aina isompaan vaihtamalla päästä omistamaan lapsiperheen asunto ilman riskejä.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 16:17"]Pinnallista on se, jos kuvittelee, että koska minä olen minä ja kohtalon suosikki, niin elämääni eivät koske samat lainalaisuudet kuin muuta.[/quote]
Toisin sanoen pitäisi tyytyä kohtaloonsa sen sijaan että pyrkisi tekemään ratkaisuja, jotka lisäisivät omaa onnellisuutta.
Mulle tollanen ajattelu ei oikein istu. Olen esimerkiksi sanonut miehelleni, että jos hän sairastuisi tai loukkaantuisi niin vakavasti, että häntä pitäisi ympärivuorokautisesti hoitaa, niin en suostuisi siihen.
Et sinä miestäsi rakasta, sillä ilmiselvästi muut asiat ovat tärkeämpiä. Materiaalinen mammona ja omat mieliteot. Et näemmä myöskään kykene ottamaan huomioon, että omaisuutta ei kartuta hetkessä, omaisuus ei ole oikeasti monille se tärkein asia elämässä ja onnellinen voi olla pienemmässäkin asunnossa. Tee miehellesi palvelus ja eroa, ehkä hän löytää jonkun jolla on vähemmän itsekeskeiset ja materiaaliset arvot ja joka jopa oikeasti rakastaa, eikä ole vain kiintynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se nyt sanottua ole etteikö voisi vielä työllistyä omalle alalleen myöhemmin, kun taloustilanne paranee. Nyt on aika monella varmaan hankala työllistyä.
Ihan mielenkiinnosta, oletteko puhuneet lapsista, yhteisestä tulevaisuudesta jne? Haluaako mies samoja asioita kuin sinä, miten olette tästä puhuneet? Oletko koittanut kannustaa/auttaa miestä miettimään miten pääsisi oman alansa hommiin, tai johonkin muuhun jossa voisi hiukan enemmän tienata, haluaako mies tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 14:29"][quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 14:26"]Oletko kenties jotenkin lyhytnäköinen?[/quote]
En tiedä. Tuntuu vain hyvin epätodennäköiseltä, että mies enää mihinkään hyväpalkkaisiin töihin työllistyisi, koska hänen uransa tyssäsi ennen kuin ehti alkaakaan.
Tätähän on tutkittukin ja todennäköisyys työmarkkinoilta syrjäytymiseen on huomattava, jos ei työllisty nopeasti valmistumisensa jälkeen oman alansa tehtäviin.
[/quote]
Työmarkkinoilta syrjäytyneellä ei ole töitä
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 15:17"][quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 15:06"]Sitäkin voit miettiä, onko oma pinnallinen maailmankatsomuksesi syvennettävissä vai ei.[/quote]
Mikä sitten on pinnallista? Jos vaihtaa kumppanin sen vuoksi, että elämän tärkeät tavoitteet eivät ole mahdollisia nykyisen kumppanin kanssa, niin onko se pinnallisuutta?
Onko uhrautumisessa jotain erityisen jaloa?
Voihan pinnalliseksi tulkita senkin, että vaihtaa kumppanin, koska hän ei tahdo lapsia ja itse tahtoo. Eiväthän lapsetkaan ole mitään muuta kuin itsekäs toive, joka vain kuormittaa suotta maapalloa.
Ovatko lapset jotenkin hienompi motiivi kumppanin vaihtamiseen kuin omakotitalo?
[/quote]
Nyt on lama. Onko oikein jättää kumppani, kun menee huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 14:26"]
Oletko kenties jotenkin lyhytnäköinen? Ymmärräthän, että vanhemmiltasi meni sen lapsuudenkodissasi kokeman elintason kartuttamiseen vuosikymmeniä? Te olette vasta elämänne alussa, työuranne alussa ja myös sen omaisuuden kartuttamisen alussa.
[/quote]
Todennäköisesti vanhempien työura sijoittui aikakausiin jolloin vaurastuminen oli helpompaa pelkän työnteon varassa. Kiinteäkorkoiset asuntolainat + reipas inflaatio....
Tänä päivänä vaurastuminen taitaa onnistua vain julkisen puolen tehtävissä - yksityistä puolta parempi tulokehitys ja liki absoluuttinen suoja työttömyyttä vastaan.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 16:17"]Pinnallista on se, jos kuvittelee, että koska minä olen minä ja kohtalon suosikki, niin elämääni eivät koske samat lainalaisuudet kuin muuta.[/quote]
Toisin sanoen pitäisi tyytyä kohtaloonsa sen sijaan että pyrkisi tekemään ratkaisuja, jotka lisäisivät omaa onnellisuutta.
Mulle tollanen ajattelu ei oikein istu. Olen esimerkiksi sanonut miehelleni, että jos hän sairastuisi tai loukkaantuisi niin vakavasti, että häntä pitäisi ympärivuorokautisesti hoitaa, niin en suostuisi siihen.
[/quote]
En minä niin sanonut, ettei kohtaloonsa pidä yrittää vaikuttaa. Sen sijaan sanoin, että jotkut asiat voivat tapahtua, ja jotkut tapahtuvat ihan varmasti, halusit tai et. Mutta pinnallisuudesta puheen ollen, nimenomaan se on oleellista, mikä tekee sinut onnelliseksi. Useimpia meistä ei onnellista tieto, että olemme huolehtineet omasta edustamme muiden suurella kustannuksella. Silloin sellainen ratkaisu ei edes olisi omaltakaan kannalta paras. Kaikkein pinnallisin kuvittelee pääsevänsä oman elämänsä ikäviä puolia karkuun kohtelemalla muita välineinä. Silloin kyllä ei puhuta enää edes pinnallisuudesta, vaan psykopatiasta.
Olet reilu, että sanot noin miehelle jos tiedät sen olevan totta. Hän tekee omat ratkaisunsa, mutta suhdetta saattaa ŕasittaa se, että hän kokee olevansa täysin vaihdettava. Silloin käy niin, että jos hänen oma statuksensa äkkiä nouseekin, hän lähtee, koska hänen ei ole enää pakko tyytyä sinun ehtoihisi. Aika harva nimittäin haluaisi tieten tahtoen pitää puolisoa, jonka tietää ohjelmallisen sitoutumattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 14:05"]
Mitäpä aloittaja tekee mielestänne rikastuakseen? Hamuaa miehen lompakkoa.[/quote]
Aloittaja ei kylläkään toivonut mieheltään enempää kuin itse pystyy antamaan.
[/quote]
Juupajuu. Näinhän sä haluat itse itsellesi uskotella. Kaikki naiset kärsivät hypergamiasta ja tykkäävät loisia miehen lompakolla.
[/quote]
Sulla on pakkoajatuksia. Kaikki naiset eivät ole keskenään samanlaisia. Kaikki naiset eivät halua edes parisuhdetta. Kaikki naiset eivät edes pidä miehistä. Sinä ja kaltaisesi lassukat edistätte jälkimmäistä aika tehokkaasti...
No onpas nyt taas... Itse haaveilen parisuhteesta ja miehestä, joka tykkäisi minusta. Ihan sama, vaikka tyyppi olisi Hesen kassa. :D
Mutta jos kerran aloittajalle tärkeintä on maine, mammona ja omakotitalo, niin kannattaa varmaan ottaa ero. Tällöin mies ei vahingossakaan kuvittele, että merkitsisi aloittajalle jotain muutakin kuin nimeä asuntolainapapereissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh. Mä lemppasin miehen, koska on eläkkeellä enkä halunnut elättää toista mun työtuloillani, mies saa minimieläkettä. No, sittenpä sain itse potkut töistä tuotannollisista syistä. Nyt oon työtön ja kahden yh. En edes yritä miesmarkkinoille näillä meriiteillä. Pidä se mies, käy kumminkin rehellisesti töissä. Ylpeys voipi käydä lankeemuksen edestä, kohta oot ite työtön, kyllä sit kelpaisi vaikka miehesi hommat.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 17:27"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 14:26"]
Oletko kenties jotenkin lyhytnäköinen? Ymmärräthän, että vanhemmiltasi meni sen lapsuudenkodissasi kokeman elintason kartuttamiseen vuosikymmeniä? Te olette vasta elämänne alussa, työuranne alussa ja myös sen omaisuuden kartuttamisen alussa.
[/quote]
Todennäköisesti vanhempien työura sijoittui aikakausiin jolloin vaurastuminen oli helpompaa pelkän työnteon varassa. Kiinteäkorkoiset asuntolainat + reipas inflaatio....
Tänä päivänä vaurastuminen taitaa onnistua vain julkisen puolen tehtävissä - yksityistä puolta parempi tulokehitys ja liki absoluuttinen suoja työttömyyttä vastaan.
[/quote]
Vaurastuminen julkisen puolen tehtävissä? Omalla pikkupaikkakunnalla useat julkisen puolen edustajat olivat varsinaisia sentinpyörittäjiä. Se, mikä palkkana on ei kerro mitään ihmisen kyvyistä hoitaa omaa talouttaan ja raha-asioitaan.
Enkä povaisi julkisen puolen töitä tulevaisuuden kultakaivokseksi.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 17:38"]
No onpas nyt taas... Itse haaveilen parisuhteesta ja miehestä, joka tykkäisi minusta.
[/quote]
Tuollaisen saat koska vaan, joten miksi et sitten ottaisi boonusoptioita kans samaan hintaan, kuten hyvä ammatti, mahdollisesti jo osittainen omistusasunto, hyvä sijainti, kiiltävä karva.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 16:17"]Pinnallista on se, jos kuvittelee, että koska minä olen minä ja kohtalon suosikki, niin elämääni eivät koske samat lainalaisuudet kuin muuta.[/quote]
Toisin sanoen pitäisi tyytyä kohtaloonsa sen sijaan että pyrkisi tekemään ratkaisuja, jotka lisäisivät omaa onnellisuutta.
Mulle tollanen ajattelu ei oikein istu. Olen esimerkiksi sanonut miehelleni, että jos hän sairastuisi tai loukkaantuisi niin vakavasti, että häntä pitäisi ympärivuorokautisesti hoitaa, niin en suostuisi siihen.
[/quote]
Entä jos sinä sairastut tai jäät työttömäksi? Varmaan on ok, että mies lähtee
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 17:38"]
No onpas nyt taas... Itse haaveilen parisuhteesta ja miehestä, joka tykkäisi minusta. Ihan sama, vaikka tyyppi olisi Hesen kassa. :D Mutta jos kerran aloittajalle tärkeintä on maine, mammona ja omakotitalo, niin kannattaa varmaan ottaa ero. Tällöin mies ei vahingossakaan kuvittele, että merkitsisi aloittajalle jotain muutakin kuin nimeä asuntolainapapereissa.
[/quote]
Olen täysin samaa mieltä. Äitini tienaa paremmin kuin isäni eikä äitini ole koskaan valittanut isäni palkkaa. Kummatkin ovat aloittaneet vaatimattomasti ja edenneet hyvin elämässään-myös rahallisesti (yhteisiä vuosia lähes 40). Isäni on myös ahkera ja kaikin puolin säntillinen. Raha-asiat hoituvat, kun on ahkeruutta ja taitoa.
Omakotitalo ei ole tässä hetkessä maailman paras sijoitus, ymmärtänet varmaan. Tietysti vuokrat nousevat 5 % vuosiluokkaa, mutta jos säästätte ja sijoitatte oikein ja järkevästi (nyt kysytään sitä taitoa-kaikkien Alexandrian instrumentteihin ja pankkien monimutkaisiin säätöihin en lähtisi mukaan) niin teillä on hintojen mahdollisten laskujen jälkeen hyvä pohjakassa. Mutta pk-seudulle en kyllä menisi povaamaan suurta hinnanalennusta.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 17:50"]Entä jos sinä sairastut tai jäät työttömäksi? Varmaan on ok, että mies lähtee[/quote]
Onhan se, jos mies niin kokee. En ymmärrä parisuhteita, jotka perustuvat uhrautumiseen. Jos parisuhteessa oleminen tuottaa kipua, ei pidä olla parisuhteessa.
Alue: Aihe vapaa
Miltä alalta miehesi valmistui insinööriksi?