Nelikymppinen, minkälainen mieliala sinut valtaa kun mietit nuoruuttasi 20 vuotta sitten?

Hauskaa oli, kuten on nykyäänkin.

Silloin vasta tutustuin maailmaan ja itseeni, nyt on jo jatko-opinnot menossa.

Pidän elämästäni ja viihdyn tässä vaiheesaa elämässäni paremmin kuin aiemmissa. Uteliaana tulevaisuutta kohti

Katkera mieliala. Armeijassa yks tyyppi hoki mulle koko ajan, että sä oot sellainen tyyppi joka vielä tappaa itsensä.

Voi että. Olen nyt 47. Kakskyt vuotta sitten luulin olevani liian vanha melkein kaikkeen ja epävarma. Luulin että pitää olla sellainen ja tällainen, kun oikeasti olisin riittänyt omana itsenäni. Rohkeus puuttui. Työelämä tosin on pysynyt yhtä epävakaana näihin päiviin asti. Jotain on siinä ilmeisesti vielä oppimatta.

Vaihtelee. Joskus kaipaan niitä aikoja ja toivon että saisin elää ne vuodet uudestaan. Ihastumisia, parisuhdekokeiluja, ystävien kanssa seikkailuja. Useimmiten muistan kuitenkin sen epävarmuuden, kuinka pelkäsin etten ole tarpeeksi kaunis tai haluttava. Ihanaa, ettei enää tarvitse murehtia sellaista kun on naimisissa ihanan miehen kanssa. Ja luulisin että iän myötä muutenkin on karissut epävarmuus.

Jotenkin ahdistaa ja ihmettelen, miksi minulle oli muka niin tärkeää olla kuin muutkin ja käydä joka viikonloppu baarissa, vaikka oikeasti olen introvertti ja nautin kotona olemisesta. Miksi en uskaltanut näyttää tunteitani ja puhua avoimesti ilman alkoholia? Surullista.

Hyvä jos muistan yhtään mitään siitä viinanhuuruisesta ajasta. Hauskaa oli enimmäkseen ja tuli reissattua opintoihin liittyvissä kieliharjoitteluissa ympäri maailmaa.

Muistelen hyvillä mielin. Tuli kokeiltua paljon uusia asioita, tuli seikkailtua maailmalla, tunsi ikäänkuin itsensä vapaaksi tässä maailmassa. Olin siinä vaiheessa selättänyt masennuksen ja muita vaikeuksia, ja nautin siitä, että asiat oli hyvin. Menin opiskelemaan vasta 25-vuotiaana, sitä ennen tein töitä ja muuten tein mitä huvitti.

Nyt nelikymppisenä elämä on kyllä merkityksellisempää, ja itsetuntemus on parempi, joten en kaipaa sitä ikää takaisin.

Ei minulla ollut mitenkään erityinen nuoruus suuntaan eikä toiseen. Tietysti näin jälkikäteen tuntuu siltä, että tuli tuhlanneeksi paljon hyviä vuosia ihan tyhjänpäiväiseen. Samalla tuntuu myös siltä, että oli ihana vain olla ja keskittyä kaikenlaiseen hömppään.

Nyt viime aikoina olen ikävöinyt kovasti aikaa 15-20 vuoden takaa. Kuuntelen sen ajan musiikkia (myös sellaista, josta en itse edes tykännyt, vaan kuulin joskus ohimennen radiosta) ja ylipäätään muistelen kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia ajasta tuolloin. Katson Google Mapsista reittejä, jotka on kuvattu 2011 ja näyttävät vielä tutuilta ja turvallisilta - sen jälkeen maisemaa on myllerretty kotikonnuillani ihan liikaa.

Ei minulle mitään erityistä 2000-luvun alussa tapahtunut, ei ole mitään ihmeellisiä ihania muistoja jotka haluaisin elää uudelleen (paitsi että sittemmin kuolleet rakkaat läheiset, joita kaipaan kovasti, olivat vielä kaikki elossa). Mutta maailma tuntui silloin vielä sellaiselta, että se oli täynnä mahdollisuuksia. Avoimelta eikä ahdistavalta. En pelännyt silloin vielä mitään.

En tiedä mitä tekisin toisin, jos aikakoneella pääsisin takaisin tuohon aikaan. Ehkä en mitään. Haluaisin vain hetken olla siellä. Entisessä maailmassa.

up

Negatiiviset. Se oli huonoa aikaa.

Ei minkäänlainen, hädin tuskin muistan noita aikoja. Koskaan en mieti.

Haikea.

Nuorena sain panoja niin helposti, nyt olen kuin ilmaa miehille iän takia. Huoh. Voi kunpa olisi nuori.

Hauskaa oli ja hymyillen muistelen monia asioita. Toisaalta rahaa ei ollut paljon mihinkään ja luotin liikaa miehiin, jotka sitten käyttivät kilttiyttäni hyväksi.

Kyllä mulla osin haikeat fiilikset on. Noihin aikoihin seurustelin elämäni miehen kanssa, jonka kanssa erinäisistä syistä johtuen elämä ei kuitenkaan kulkenut samaa matkaa. Mutta koska itse vaikutin tuolloin niin vahvasti päätökseen, niin asia on jäänyt kaivamaan mieltä. Perustin perheen myöhemmin toisen miehen kanssa, jonka kanssa en ole koskaan löytänyt samaa yhteyttä kuin exän kanssa.

Joskus mietin miten elämä olisi voinut mennä, mutta onneksi aika pian kuitenkin palaan tähän hetkeen. Elämässä on paljon hyvää nyt, turha jossitella koko elämäänsä.

En ole vielä nelikymppinen, mutta on ristiriitaiset tuntemukset omasta nuoruudesta. En haluaisi elää sitä uudelleen. Olisi kauheaa olla jälleen yläasteella, lukiossa, tai aloittelemassa jatko-opintoja. Se kaikki epävarmuus, päättämättömyys, hukassa oleminen- varsinkin mitä tulee omiin ajatuksiin sekä arvoihin, kun pitää elää eteenpäin, vaikka ei oikein edes tiedä kuka on.

Ristiriitainen. Kovat oli odotukset, mutta ongelmat liian isoja. Lisäksi olin aivan yksin. Tietysti olin nuori, kaunis, hoikka ja hyvässä kunnossa fyysisesti, mutta en ollut onnellinen.

Sellainen, että tuskinpa olisin oikeasti silloin pystynyt tekemään mitään toisinkaan, joten turhia olisivat nyt mitkään itkupotku-miksi en??-fiilikset. Ei ollut ruusuista, mutta ajattelen niin päin, että paljon p*skemminkin olisi voinut mennä.

Olin silloin 26 ja myös todella epävarma. Yritin loikkia sinne ja tänne ollakseni " oikeanlainen". Aikuiseen työelämään ja avoliittoon meno ja kaikki ne uudet ihmiset (miehen suku, kollegat) jolta ei hyväksyntää tullutkaan niin helposti kuin lapsuudenkodissa.

Antaisin itselleni ohjeeksi paitsi kulje vain omaa polkuasi ja ole oma itsesi,myös ole valikoivampi niin työssä kuin ystävyyksissä. Kaikkeen ei tarvitse nöyrtyä. Panosta sellaiseen mikä tuntuu mielekkäältä. Panosta hyviin ystäviin.

Kyllä se hyvä elämänvaihe oli, kaikki edessä ja jännittävää.

Vähän surullinen. Olin itsetunnoton, pelokas, rikkinäinen ja vihainen nuori, sekä kotona että koulussa sellaiseksi kiusattu. Uskoin vilpittömästi olevani täysin mitätön, arvoton ja huonompi kuin kaikki muut. Onneksi suunta on ollut koko ajan ylöspäin ja nyt elän elämäni parasta aikaa, itseäni arvostaen.

Se aika oli ihan luksusta. Opiskelua, töitä, loputonta hauskanpitoa kavereiden kanssa ja irtosuhteita. Vain me, myself and I, eli parasta aikaa parhaassa seurassa.

Nyt tämä loputon perhesuo ja kivireki. Vaihtaisin silmänräpäyksessä, jos voisin.