Harras kristitty + ei-kristitty

No minulla on hieman erilainen tarina. Kyllä luulen, että voi toimia suhde, vaikka olisikin eri uskoiset tai uskonnoton. Tärkeintä lienee keskinäinen kunnioitus, selvät pelisäännöt ja se, ettei mennä asioiden edelle, ainakaan heti suhteen alussa. Kumpikin kun hakee paikkaansa. Asiat ovat hyvin syvällisiä, henkilökohtaisia, arkojakin ja voi olla toiselle osapuolelle täysin uusia ja totutun vastaisia. Veikkaan kuitenkin, että jos pariskunta on kaikesta huolimatta joskus niin tärkeän asian kuin Jumalan tutkimisen vuoksi yhteen päätynyt, ei se tutkimus ihan heti kesken lopu. Jumalalla tarkoitan tässä kohtaa sitä, mitä kumpikin omassa sisimmässään on. Se totuus. Peilinä on uskonnollinen vastakohta hyvin tehokas oman sisimmän kanssa, jos vain kunniotusta ja rohkeutta löytyy peiliin eli itseensä katsoa. Ja sitäpaitsi, jos Jumala tahtoo, että menet ja olet sellaisen kanssa, joka uskoasi ja itseäsi koettelee, jotta totuus (itsestäsi ja hänestä) tulisi itsellesi esiin, on se niin iso juttu, ettet sinä sille mitään voi. On myös ehkä vain aika tullut muuttaa aikaisemmat käsitykset omasta itsestään uusiksi ja silloin on monesti myös uskonasiat kyseessä. Jokaisen polku on erilainen, mutta Jumalan -eli tarkoitan tässä kohtaa ihmisen sisimmän- kutsu kuitenkin niin samanlainen.

Minä olin pitkään omalla tielläni etsimässä omaa sisintäni, tai paremminkin: en kiinnittänyt uskonasioihin paljoakaan huomiota, sitten hän tuli elämääni, suisti minut syövereihin ja nyt olen vahvasti elävässä uskossa. Minä kristitty, hän satanisti/ateisti/maagikko/shamaani/voodoo, en edes tiedä. Asteikon pimeästä päästä kuitenkin. 

Suhteessa emme ole koskaan olleet, mutta ensitapaamisemme oli minulle järkytys. Tunsin ja tiesin jotain tapahtuvaksi jo etukäteen ja tapaamisemme oli minulle silkaa johdatusta (useiden perättäisten sattumien summa), rakastuin ensisilmäyksellä, vaikka en edes tiennyt kuka hän oikeasti oli. Siitä lähtien olen ollut yhä enemmän ja enemmän oma itseni -välillä rakkaudella ja välillä vihalla- ja Luoja tietää, että juuri sitä minä todellakin tarvitsin, kurinpalautusta ja takaisin itseeni palaamista. Olin ajautunut väärille teille oman itseni suhteen, sillä en ollut kiinnittänyt koko asiaan tai syvempään uskoon lainkaan huomiota sitten rippikoulun ja harrastin kaikenlaista hömpöökiä ja epäterveellisiä illanviettoja. Kutsu kävi ja tässä olen. Onnellisempana kuin koskaan elämäni aikana. 

Vuosien aikana hänen kanssaan opin niin paljon itsestäni, etten ikinä olisi tehnyt, pystynyt, kehdanut tai osannut tehdä niin yksin tai jonkun muun kanssa. Hän oli upea, vahva ja hyvin voimakas opettaja näyttämään minulle oman itseni mutkat ja oman tieni, vahvistamaan itsetuntoani ja omaa sisäistä voimaani ja tahtoani. Se ei tapahtunut kaikista ihaninta ja auvoisinta kautta (todellakaan!), mutta se, että opin näkemän sekä hänessä, että itsessäni, sellaista mitä ei ennen ole siellä ollut, on kaiken sen vaivan arvoista. Olen hänelle suuresti kiitollinen kaikesta mitä on tapahtunut, vaikka sillä hetkellä kun pahin oli päälläni, ei kiitosta todellakaan ollut jaettavaksi asti, päinvastoin. Silkkaa raivoa, silmitöntä vihaa ja tulta suoraan perkeleen ytimestä. 

En tiedä, miten hän asiat tällä hetkellä kokee, mutta minä tunnen niin, että uskonasiat saa vielä uuden käänteen, jos toisenkin. Elämme uskonnollisesti uudelleenhakemisen aikaa, kyseenalaistamme vanhaa ja etsimme uusia teitä totuuden luo. Annan sen kaiken tapahtua myös omassa elämässäni, sillä en enää pelkää ja vasta sittenhän nähdään mikä se totuus todellakin kaiken humpuukin ja hätistelyn alla on. Tiedän selviäväni kaikesta mitä tielleni tulee. Enkä sitäpaitsi voisi näille asioille muutoinkaan mitään. Minulle on ollut alusta asti selvää, että kohtaamisemme oli ja on ehkä vieläkin jotakin suurta ja kaunista, eikä todellakaan meidän kummankaan aikaansaannoksia, vaan täysin sen suuremman yhden ja ainoan oikean tahto. Huom, TAHTO. Minä tyydyn siihen. Jos kerran näin on, niin se silloin on. Mitäpä minulla on siihen vastaanlaittamista. Enää.

Paha yrittää eksyttää ihmisiä enemmän kuin koskaan ennen ja myös epäaito rakkaus on sen keino väärille teille harhauttamisesta. Kun sen ensin itsellenne selvitätte, omassa totuudessanne seisotte tuli mitä tuli ja kiistämättä selvitätte oman tahtonne rajat, on armo ja syvä rakkaus suoraan Jumalasta mukana kaikessa elämässänne. Myös kristitty-ei-kristitty suhteessa. Niin kävi minulle.