Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten säilyttää empatia ja rakkaus ikävien kokemusten jälkeen?
21.03.2022 |
Olen kokenut niin paljon pettymysiä, hyväksikäyttöä ja hylkäämistä muiden ihmisten puolelta, että se on alkanut vaikuttaa minuun. Olen muuttumassa kovaksi ja kylmäksi. Olen alkanut epäillä muita ja heidän motiivejaan ja menettää uskoani rakkauteen ja hyvään tahtoon. Kylmänä ja katkerana ei ole kuitenkaan hyvä olla enkä usko niiden ominaisuuksien houkuttelevan elämääni sitä mitä kuitenkin vieläkin kaipaan ja haluan, eli hyviä ihmissuhteita ja aitoa rakkautta. Miten suojelen ja säilytän lämmön, empatian ja uskon ja kyvyn rakkauteen vaikka oma kokemusmaailma ei tue niitä?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki ansaitse empatiaa ja rakkautta sinulta. Ole tarkkana kenelle sitä annat. Suurin osa ihmisistä ajattelee vain itseään ja ovat sinulta vain jotain vailla. Ei heitä kohtaan tarvitse olla kylmä, mutta e antaa mitään hyvääkään. Ihmiset kohtelevat sinua juuri niin kuin annat heidän kohdella.
Viimeinen lause särähtää aina korvaani. On väärin puhua antamisesta, jos on kasvanut rajattomassa ja turvattomassa ympäristössä, jossa ei ole koskaan oppinut kunnioittavan ja vastavuoroisen ihmissuhteen mallia. Silloin kyse on siitä, että ei yksinkertaisesti tiedä mistään muustakaan. On tottunut olemaan vain antajan, kestäjän ja kärsijän roolissa, joka ei odota itselleen mitään. Saattaa myös olla hylkäämisen tai väkivallan traumoja, jolloin pelkää toisten pieniäkin tyytymättömiä tai vaativia reaktioita ilman että ymmärtäisi mistä oma miellyttäminen ja liiallinen joustaminen todellisuudessa johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki ansaitse empatiaa ja rakkautta sinulta. Ole tarkkana kenelle sitä annat. Suurin osa ihmisistä ajattelee vain itseään ja ovat sinulta vain jotain vailla. Ei heitä kohtaan tarvitse olla kylmä, mutta e antaa mitään hyvääkään. Ihmiset kohtelevat sinua juuri niin kuin annat heidän kohdella.
Viimeinen lause särähtää aina korvaani. On väärin puhua antamisesta, jos on kasvanut rajattomassa ja turvattomassa ympäristössä, jossa ei ole koskaan oppinut kunnioittavan ja vastavuoroisen ihmissuhteen mallia. Silloin kyse on siitä, että ei yksinkertaisesti tiedä mistään muustakaan. On tottunut olemaan vain antajan, kestäjän ja kärsijän roolissa, joka ei odota itselleen mitään. Saattaa myös olla hylkäämisen tai väkivallan traumoja, jolloin pelkää toisten pieniäkin tyytymättömiä tai vaativia reaktioita ilman että ymmärtäisi mistä oma miellyttäminen ja liiallinen joustaminen todellisuudessa johtuu.
Miten rikkoa tämä tällainen, jos on tottunut olemaan vaatimatta hyvää kohtelua itselleen
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole väärin olla yksin. Niin ainakin teen. Kävin kävelemässä jäällä koirien kanssa. Ei paljon ihmisiä. Tekisi mieli muuttaa lappiin ja unohtaa koko oravanpyörä. Kai joku muu niitä verotuloja tahkoo, ehkä minun ei tarvitse.
Ei se väärin olekaan, itsekin välttelen ihmisiä. Mutta on se aika yksinäistä ja minua katkeroittaa se, että elämästäni tuli tällaista yksinäistä taapertamista ja ne minua loukanneet ihmiset sen kuin porskuttaa ja saa kaiken. Mutta joo, ei kukaan koskaan väittänytkään, että maailma olisi reilu paikka..
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni ei ole väärin olla yksin. Niin ainakin teen. Kävin kävelemässä jäällä koirien kanssa. Ei paljon ihmisiä. Tekisi mieli muuttaa lappiin ja unohtaa koko oravanpyörä. Kai joku muu niitä verotuloja tahkoo, ehkä minun ei tarvitse.