Lue keskustelun säännöt.
Uusi suhde ja exä mielessä
21.03.2022 |
Olen aivan sekaisin. Erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta, suhde oli erittäin raskas ja helpotus oli suuri kun lopulta erosimme. Nyt minulla on jo uusi kumppani, alkuhuumassa ajattelin, että vihdoin olen löytänyt elämääni sellaisen kumppanin, jota olen aina etsinyt. Nyt olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan tämän uuden suhteen, vaikka puolisoni minua hyvin kohteleekin. Olen alkanut näkemään unia exästäni joka yö ja iltaisin nukkumaan mennessä mietin suhdettamme ja mikä meni pieleen. En hypännyt suinpäin tähän uuteen suhteeseen vaan kuvittelin olevani valmis vuoden yksinolon jälkeen. Onko tällä uudella suhteella tulevaisuutta vai pitäisiköhän tässä vielä käsitellä asioita yksinään?
Kommentit (37)
Vertailen tilannetta kun tapasin exäni niin silloinen entinen puolisoni ei voinut enää vähempää kiinnostaa ja olin täysin tämän uuden lumoissa. Nyt kun ei tapahtunutkaan näin niin pohdin omiakin tunteita, että onko ne niin vahvoja. Äärimmäisen raskasta kun ei edes omia ajatuksiaan/tunteita osaa hahmottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävitkö koskaan tarkemmin lävitse sitä eroa, syitä siihen ja muutenkin kehittänyt itseäsi ja ymmärtänyt mitä itse teit suhteessa väärin?
Todella monesti ihmiset eivät käsittele aiempaa eroa, ajattelevat vaan, että "aika parantaa" vaikka tämä väittämä ei ole totta. Suhteesta ylipääsemiseen tarvitaan tottakai aikaa, mutta sitä enemmän tarvitsaan oman itsensä kehittymistä ja sen eron käsittelemistä.
Itselläni on erosta 8-9kk. En vieläkään halua seurustella kenenkään kanssa, koska exä yhä mielessä päivittäin. Keskityn yhä läpikäymään suhdetta, mitä itse tein väärin, mitä lapsuuden haavoja on auennut erosta johtuen ja miten voin itse kehittyä ihmisenä ja olla parempi uudessa suhteessa. Samalla pyrin päästämään exästä irti ja hyväksymään, ettemme ikinä palaa yhteen. En myöskään halua ajautua uudestaan samanlaiseen suhteeseen, kuin mitä edellinen oli, koska ei se hyvä suhde ollut.
minä en ihan ymmärrä tätä paradoksia, että samaan aikaan kun tiedostetaan, että suhde oli huono, kuitenkin kaipaillaan ja kamppaillaan sen hyväksymisen kanssa, ettei paluuta yhteen enää ole.
Itse ainakin erosin sitten kun olin 100% varma, etten sellaiseen suhteeseen lähtisi takaisin enää mistään hinnasta. En ole takaisin haikaillut, eikä ole ollut luopumisen tuskaa.
Ei parisuhteet ole sellaisia mustavalkoisia, että olisi pelkästään hyvää tai pelkästään pahaa. Vaikka joku suhde on ollut kokonaisuudessaan "huono", niin siellä on varmasti ollut todella paljon hyviäkin hetkiä, mutta kaiken kaikkiaan suhde ei kuitenkaan ole ollut toimiva. Myös itse kärsin läheisriippuvuudesta, mikä johti siihen, että siedin huomattavasti enemmän huonoa kohtelua tai en vaatinut niin paljoa, kuin joku normaali henkilö. Eikä se rakkaus tuosta vain hetkessä kuole, vaikka on erottu, varsinkin jos on oikeasti syvästi rakastanut ja välittänyt toisesta, ei sillä tavalla pintapuolisesti.
Ilmeisesti itse sitten sinnittelin niin kauan, että halusin jo kipeästi pois.
Uuden kumppanin kannalta on aika hemmetin loukkaavaa jos myöhemmin selviää, että kun toinen on elänyt rakastumisensa alkuhuumaa, on toinen jatkuvasti muistellut exää ja miettinyt mikä meni pieleen. Tiedän tämän hyvin kun nykyiseni aivan ehdottomasti halusi alkaa yhteen pian eronsa jälkeen ja kuskasi kamansa hyvin nopeasti asuntooni. Tässä vaiheessa stoori oli, että olivat exänsä kanssa jo ihan tunnekylmässä suhteessa kauan aikaa, hän oli halunnut erota jo ainakin 2 vuotta ja exänsä oli, hmm, tasapainoton. No tasapainoton oli ja on, mutta ei hänen väkivaltaiset päällekäymisensä; perättömät ilmiannot poliisille; patologinen valehtelu ja mustamaalaaminen ymv henkinen kuristaminen vähentäneet miehen kaipailua. Todella loukkaavaa, että kumppani minun kesämökilläni istuu minun valmistaman illallisen jälkeen sohvalla nyyhkimässä kuinka on ikävä tuota hullua eukkoa, joka on mm uhannut ajaa minun päälleni autollaan, kaiken haukkumisen huipuksi.
Ihan oikeasti, älkää aloittako uutta suhdetta ennen kuin olette tehneet tilit selväksi entiseen.
Kaikissa suhteissa ei myöskään käy niin, että henkilö itse on ollut jättäjä, vaan jätetty. Jätetty voi sitten jälkeenpäin ymmärtää, että suhde oli oikeasti huono. Tilanteita on erilaisia. Yleisemmin jättäjälle se suhteen päättäminen on "helpompaa", koska sitä eroa on jo ajateltu pitkän aikaa ja päätös tehty, kun taas jätetty joutuu aloittamaan sen prosessin myöhemmin.
Oletko muuten koskaan ajatellut, että nykyinen saattaa valehdella eksästä? Onhan se helppo aina sanoa, että exä on se "hullu", mutta tottakai kuka tahansa käyttäytyy suhteen päättymisessä "hullusti", jos se eroilmoitus tulee yllättäen ilman mitään varoituksia.
Mielestäni muuten nykyisesi antaa paljon ns "red flags", nopeasti yhteenmuutto, exän hulluksi maalaaminen.... Ettet sinäkin päädy tulevaisuudessa hullun exän listalle.
Olen itsekin ollut hänen viestien ja uhkailujen kohteena, ja on tehnyt mm minusta perättömän rikosilmoituksen (oman ilmoituksensa mukaan, viranomaiselta ei koskaan asiasta mitään kuulunut). Hän on myös lähestynyt minua entisen kumppaninsa some-tilin kautta, lähestynyt lastani ja hänen isäänsä, työkavereitani + olen nähnyt kuvan hänen hampaanjäljistään miehen käsivarsissa ja olkapäässä. En edes jaksa listata kaikkea minkä olen ihan omin silmin todistanut.
Ja tällaisen perään mies nyyhki, kuinka hän ei ollut yrittänyt tarpeeksi tai antanut tarpeeksi mahdollisuutta suhteen toimia 8-O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävitkö koskaan tarkemmin lävitse sitä eroa, syitä siihen ja muutenkin kehittänyt itseäsi ja ymmärtänyt mitä itse teit suhteessa väärin?
Todella monesti ihmiset eivät käsittele aiempaa eroa, ajattelevat vaan, että "aika parantaa" vaikka tämä väittämä ei ole totta. Suhteesta ylipääsemiseen tarvitaan tottakai aikaa, mutta sitä enemmän tarvitsaan oman itsensä kehittymistä ja sen eron käsittelemistä.
Itselläni on erosta 8-9kk. En vieläkään halua seurustella kenenkään kanssa, koska exä yhä mielessä päivittäin. Keskityn yhä läpikäymään suhdetta, mitä itse tein väärin, mitä lapsuuden haavoja on auennut erosta johtuen ja miten voin itse kehittyä ihmisenä ja olla parempi uudessa suhteessa. Samalla pyrin päästämään exästä irti ja hyväksymään, ettemme ikinä palaa yhteen. En myöskään halua ajautua uudestaan samanlaiseen suhteeseen, kuin mitä edellinen oli, koska ei se hyvä suhde ollut.
minä en ihan ymmärrä tätä paradoksia, että samaan aikaan kun tiedostetaan, että suhde oli huono, kuitenkin kaipaillaan ja kamppaillaan sen hyväksymisen kanssa, ettei paluuta yhteen enää ole.
Itse ainakin erosin sitten kun olin 100% varma, etten sellaiseen suhteeseen lähtisi takaisin enää mistään hinnasta. En ole takaisin haikaillut, eikä ole ollut luopumisen tuskaa.
Ei parisuhteet ole sellaisia mustavalkoisia, että olisi pelkästään hyvää tai pelkästään pahaa. Vaikka joku suhde on ollut kokonaisuudessaan "huono", niin siellä on varmasti ollut todella paljon hyviäkin hetkiä, mutta kaiken kaikkiaan suhde ei kuitenkaan ole ollut toimiva. Myös itse kärsin läheisriippuvuudesta, mikä johti siihen, että siedin huomattavasti enemmän huonoa kohtelua tai en vaatinut niin paljoa, kuin joku normaali henkilö. Eikä se rakkaus tuosta vain hetkessä kuole, vaikka on erottu, varsinkin jos on oikeasti syvästi rakastanut ja välittänyt toisesta, ei sillä tavalla pintapuolisesti.
Ilmeisesti itse sitten sinnittelin niin kauan, että halusin jo kipeästi pois.
Uuden kumppanin kannalta on aika hemmetin loukkaavaa jos myöhemmin selviää, että kun toinen on elänyt rakastumisensa alkuhuumaa, on toinen jatkuvasti muistellut exää ja miettinyt mikä meni pieleen. Tiedän tämän hyvin kun nykyiseni aivan ehdottomasti halusi alkaa yhteen pian eronsa jälkeen ja kuskasi kamansa hyvin nopeasti asuntooni. Tässä vaiheessa stoori oli, että olivat exänsä kanssa jo ihan tunnekylmässä suhteessa kauan aikaa, hän oli halunnut erota jo ainakin 2 vuotta ja exänsä oli, hmm, tasapainoton. No tasapainoton oli ja on, mutta ei hänen väkivaltaiset päällekäymisensä; perättömät ilmiannot poliisille; patologinen valehtelu ja mustamaalaaminen ymv henkinen kuristaminen vähentäneet miehen kaipailua. Todella loukkaavaa, että kumppani minun kesämökilläni istuu minun valmistaman illallisen jälkeen sohvalla nyyhkimässä kuinka on ikävä tuota hullua eukkoa, joka on mm uhannut ajaa minun päälleni autollaan, kaiken haukkumisen huipuksi.
Ihan oikeasti, älkää aloittako uutta suhdetta ennen kuin olette tehneet tilit selväksi entiseen.
Kaikissa suhteissa ei myöskään käy niin, että henkilö itse on ollut jättäjä, vaan jätetty. Jätetty voi sitten jälkeenpäin ymmärtää, että suhde oli oikeasti huono. Tilanteita on erilaisia. Yleisemmin jättäjälle se suhteen päättäminen on "helpompaa", koska sitä eroa on jo ajateltu pitkän aikaa ja päätös tehty, kun taas jätetty joutuu aloittamaan sen prosessin myöhemmin.
Oletko muuten koskaan ajatellut, että nykyinen saattaa valehdella eksästä? Onhan se helppo aina sanoa, että exä on se "hullu", mutta tottakai kuka tahansa käyttäytyy suhteen päättymisessä "hullusti", jos se eroilmoitus tulee yllättäen ilman mitään varoituksia.
Mielestäni muuten nykyisesi antaa paljon ns "red flags", nopeasti yhteenmuutto, exän hulluksi maalaaminen.... Ettet sinäkin päädy tulevaisuudessa hullun exän listalle.
Olen itsekin ollut hänen viestien ja uhkailujen kohteena, ja on tehnyt mm minusta perättömän rikosilmoituksen (oman ilmoituksensa mukaan, viranomaiselta ei koskaan asiasta mitään kuulunut). Hän on myös lähestynyt minua entisen kumppaninsa some-tilin kautta, lähestynyt lastani ja hänen isäänsä, työkavereitani + olen nähnyt kuvan hänen hampaanjäljistään miehen käsivarsissa ja olkapäässä. En edes jaksa listata kaikkea minkä olen ihan omin silmin todistanut.
Ja tällaisen perään mies nyyhki, kuinka hän ei ollut yrittänyt tarpeeksi tai antanut tarpeeksi mahdollisuutta suhteen toimia 8-O
Tällasta en kyllä suostuisi katselemaan, huhuh! Itse en kumppanilleni halua vuodattaa näitä exä juttuja todellakaan. En halua häntä kuormittaa sillä, että oma nuppi tuntuu olevan sekasin :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävitkö koskaan tarkemmin lävitse sitä eroa, syitä siihen ja muutenkin kehittänyt itseäsi ja ymmärtänyt mitä itse teit suhteessa väärin?
Todella monesti ihmiset eivät käsittele aiempaa eroa, ajattelevat vaan, että "aika parantaa" vaikka tämä väittämä ei ole totta. Suhteesta ylipääsemiseen tarvitaan tottakai aikaa, mutta sitä enemmän tarvitsaan oman itsensä kehittymistä ja sen eron käsittelemistä.
Itselläni on erosta 8-9kk. En vieläkään halua seurustella kenenkään kanssa, koska exä yhä mielessä päivittäin. Keskityn yhä läpikäymään suhdetta, mitä itse tein väärin, mitä lapsuuden haavoja on auennut erosta johtuen ja miten voin itse kehittyä ihmisenä ja olla parempi uudessa suhteessa. Samalla pyrin päästämään exästä irti ja hyväksymään, ettemme ikinä palaa yhteen. En myöskään halua ajautua uudestaan samanlaiseen suhteeseen, kuin mitä edellinen oli, koska ei se hyvä suhde ollut.
minä en ihan ymmärrä tätä paradoksia, että samaan aikaan kun tiedostetaan, että suhde oli huono, kuitenkin kaipaillaan ja kamppaillaan sen hyväksymisen kanssa, ettei paluuta yhteen enää ole.
Itse ainakin erosin sitten kun olin 100% varma, etten sellaiseen suhteeseen lähtisi takaisin enää mistään hinnasta. En ole takaisin haikaillut, eikä ole ollut luopumisen tuskaa.
Ei parisuhteet ole sellaisia mustavalkoisia, että olisi pelkästään hyvää tai pelkästään pahaa. Vaikka joku suhde on ollut kokonaisuudessaan "huono", niin siellä on varmasti ollut todella paljon hyviäkin hetkiä, mutta kaiken kaikkiaan suhde ei kuitenkaan ole ollut toimiva. Myös itse kärsin läheisriippuvuudesta, mikä johti siihen, että siedin huomattavasti enemmän huonoa kohtelua tai en vaatinut niin paljoa, kuin joku normaali henkilö. Eikä se rakkaus tuosta vain hetkessä kuole, vaikka on erottu, varsinkin jos on oikeasti syvästi rakastanut ja välittänyt toisesta, ei sillä tavalla pintapuolisesti.
Ilmeisesti itse sitten sinnittelin niin kauan, että halusin jo kipeästi pois.
Uuden kumppanin kannalta on aika hemmetin loukkaavaa jos myöhemmin selviää, että kun toinen on elänyt rakastumisensa alkuhuumaa, on toinen jatkuvasti muistellut exää ja miettinyt mikä meni pieleen. Tiedän tämän hyvin kun nykyiseni aivan ehdottomasti halusi alkaa yhteen pian eronsa jälkeen ja kuskasi kamansa hyvin nopeasti asuntooni. Tässä vaiheessa stoori oli, että olivat exänsä kanssa jo ihan tunnekylmässä suhteessa kauan aikaa, hän oli halunnut erota jo ainakin 2 vuotta ja exänsä oli, hmm, tasapainoton. No tasapainoton oli ja on, mutta ei hänen väkivaltaiset päällekäymisensä; perättömät ilmiannot poliisille; patologinen valehtelu ja mustamaalaaminen ymv henkinen kuristaminen vähentäneet miehen kaipailua. Todella loukkaavaa, että kumppani minun kesämökilläni istuu minun valmistaman illallisen jälkeen sohvalla nyyhkimässä kuinka on ikävä tuota hullua eukkoa, joka on mm uhannut ajaa minun päälleni autollaan, kaiken haukkumisen huipuksi.
Ihan oikeasti, älkää aloittako uutta suhdetta ennen kuin olette tehneet tilit selväksi entiseen.
Kaikissa suhteissa ei myöskään käy niin, että henkilö itse on ollut jättäjä, vaan jätetty. Jätetty voi sitten jälkeenpäin ymmärtää, että suhde oli oikeasti huono. Tilanteita on erilaisia. Yleisemmin jättäjälle se suhteen päättäminen on "helpompaa", koska sitä eroa on jo ajateltu pitkän aikaa ja päätös tehty, kun taas jätetty joutuu aloittamaan sen prosessin myöhemmin.
Oletko muuten koskaan ajatellut, että nykyinen saattaa valehdella eksästä? Onhan se helppo aina sanoa, että exä on se "hullu", mutta tottakai kuka tahansa käyttäytyy suhteen päättymisessä "hullusti", jos se eroilmoitus tulee yllättäen ilman mitään varoituksia.
Mielestäni muuten nykyisesi antaa paljon ns "red flags", nopeasti yhteenmuutto, exän hulluksi maalaaminen.... Ettet sinäkin päädy tulevaisuudessa hullun exän listalle.
Olen itsekin ollut hänen viestien ja uhkailujen kohteena, ja on tehnyt mm minusta perättömän rikosilmoituksen (oman ilmoituksensa mukaan, viranomaiselta ei koskaan asiasta mitään kuulunut). Hän on myös lähestynyt minua entisen kumppaninsa some-tilin kautta, lähestynyt lastani ja hänen isäänsä, työkavereitani + olen nähnyt kuvan hänen hampaanjäljistään miehen käsivarsissa ja olkapäässä. En edes jaksa listata kaikkea minkä olen ihan omin silmin todistanut.
Ja tällaisen perään mies nyyhki, kuinka hän ei ollut yrittänyt tarpeeksi tai antanut tarpeeksi mahdollisuutta suhteen toimia 8-O
Tällasta en kyllä suostuisi katselemaan, huhuh! Itse en kumppanilleni halua vuodattaa näitä exä juttuja todellakaan. En halua häntä kuormittaa sillä, että oma nuppi tuntuu olevan sekasin :/
Jotenkin varmaan vähän läheisriippuvainen ihminen tai jotain. Pitää olla uusi koti ennen kuin alkaa oikeasti irtaantua vanhasta
Olen itse mielestäni kehittynyt eron myötä. Näen myös omat virheet, mitä olisin voinut omalta osaltani tehdä toisin suhteemme hyväksi jne. Näiden ajatusten myötä nimenomaan exäni enemmänkin kummittelee mielessäni kun tajuan omankin osuuteni suhteen pieleen menossa, kova olin aina syyttelemään entistä puolisoani, että suhteemme voisi hyvin, jos sinä tekisit/et tekisi näin, todella lapsellinen ajatellutapa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa yhtään neuvoa kun en ole aloittanut koskaan suhdetta niin, etten olisi jo täysin jättänyt entistä taakse.
Toisena osapuolena varmaankin toivoisin, että selvittelisit pääsi ja sen aikaa otettaisi aikalisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa yhtään neuvoa kun en ole aloittanut koskaan suhdetta niin, etten olisi jo täysin jättänyt entistä taakse.
Toisena osapuolena varmaankin toivoisin, että selvittelisit pääsi ja sen aikaa otettaisi aikalisä.
Itsekin alotin deittailun vasta kun tuntui olen oikeasti valmis jo uuteen ihmissuhteen ilmeisesti en ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi, kun nyksäsi hoksaa tilanteen, saatat saada itse siipeesi. Ei se exä sinua välttämättä takaisin halua edes. Rehellisyys!
Vierailija kirjoitti:
minä en ihan ymmärrä tätä paradoksia, että samaan aikaan kun tiedostetaan, että suhde oli huono, kuitenkin kaipaillaan ja kamppaillaan sen hyväksymisen kanssa, ettei paluuta yhteen enää ole.
Itse ainakin erosin sitten kun olin 100% varma, etten sellaiseen suhteeseen lähtisi takaisin enää mistään hinnasta. En ole takaisin haikaillut, eikä ole ollut luopumisen tuskaa.
Koska kaikki elämässä ei ole mustavalkoista. Lähtökohtaisesti useimmat parisuhteet ovat alussa onnellisia tai sitten kokee sellaista vetovoimaa joka sumentaa ajattelun. Ihmisillä on myös hyvin monimutkaisia syitä jäädä suhteeseen joka ei ole hyväksi.
Itse havahduin vasta monen vuoden jälkeen siihen että toinen ei olekaan sellainen kuin olin pitkään luullut. Tästä suhteesta kesti pitkään myös päästä yli, luulen että takana oli myös läheisriippuvuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idiootti.
Varmaan nainen taas, jatka villejä vuosia.
Kas kummaa .Ihan samoni kävi eilen TV-Liv ohjelmassa, jossa sinkku nainen valitsee itsellen useamasta miehestä puolision lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Limerenssiin hakisin apua. Terapiassa ei tarvitse ravata ikuisuuksia. Huomaat itekin ettet voi roikkua mennessä, mutta arpikudos meinaa repeillä. Kuukausihinta 40-90e/kk riippuen terapeutin erikoisosaamisesta. Vaihda tarvittaessa. https://www.betterhelp.com/
Vierailija kirjoitti:
En osaa yhtään neuvoa kun en ole aloittanut koskaan suhdetta niin, etten olisi jo täysin jättänyt entistä taakse.
Toisena osapuolena varmaankin toivoisin, että selvittelisit pääsi ja sen aikaa otettaisi aikalisä.
Niin olemme kaikki erilaisia. Itse en toivoisi, että ihana uusi kumppanini eroaisi minusta heti kättelyssä ihan vaan varmuudeksi sen takia, että ajattelee paljon eksäänsä. Tsänssit ovat korkeat, että ajattelee eksää, koska suhteessa oli kieroutuneita tunnekuvioita, sellaisia jotka usein sitovat meitä toinen toisiimme. Ja pitkässä suhteessa monelle tulee muutenkin ihastumisia. Jos hän siis olisi ihana, toivoisin, että pysyisi minun kanssani, ja ajatelkoot eksäänsä, siinähän ajattelisi, kyllä hän olisi minut silti kumppaniksi valinnut ja jotain näkisi minussa jonka vuoksi haluaisi yhteistä elämää.
Varmaan aika normaalia uuden suhteen alussa jotenkin alitajuisesti verrata suhdetta aiempaan.
En olisi huolissaan ajatuksista jos nyt oikeasti ei ole sitä exää ikävä. Sä ehdit exän kanssa tottua johonkin normaaliin, nyt sulla on uusi normaali johon totutella.
Ehkä tämä ajan kanssa tästä. Luulin jo vaan pääseeni täysin yli, mutta nyt tuntuu otan takapakkia ja olen hämmentynyt..