Sosiaalialan ammattilaisille kysymys: Lapsen leimaaminen valehtelijaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa ensi sijaisesti lähdetään siitä, että jos lapsi kertoo vaikkapa kokemastaan väkivallasta, todistustaakka on vanhemmilla eikä lapsella. Lapset ovat luontojaan lojaaleja vanhemmilleeen vaikka nämä olisivat sysipaskoja. Jostain lapsen kertomat aina kielivät. 

Riittääkö vanhemman osalta väite, että lapsi valehtee ilman, että väitteen tueksi on osoittaa yhtään mitään esimerkiksi sitä, että asioita ei olisi tapahtunut tai mitä sitten on tapahtunut tai että miksi lapseen on suhtauduttava valehtelijana (persoonallisuuden piirteet/taipumukset, biologisesta iästä poikkeava kypsyysaste tms).

Eli lapsi kertoo väkivallasta yksityiskohtaisesti.

Vanhempi puolustautuu ja sanoo, että valehtelee.

-> Lapselle apua valehteluun ja vanhemmalle tukea ja välitystä kun on joutunut tällaiseen rankkaan tilanteeseen, jossa oma lapsi valehtee, vaikka todellisuudessa alunperinkin lapsi on puhunut totta ja vanhempi on väkivaltainen (ja valehtelija itse).

Lastensuojelun sossu tässä. Kyllä me ollaan nuoria sijoitettukin sen vuoksi, että nuori kertoo, että pelkää mennä kotiin, koska vanhempi on väkivaltainen. Kyllä ne lapset ovat meidän asiakkaitamme eivätkä vanhemmat. Ei me todellakaan aleta lapsia valehtelijoiksi leimaamaan. 

Miten suhtaudutaan vanhempaan, joka vaatii oman mielipiteensä huomioonottamisen eli sen, että lapsi valehtelee?

Vilja Erikan jälkeen sitouduttiin muuttamaan toimintatapoja ja esimerkiksi suhtautumaan vanhempien ja lapsen lähellä olevien ihmisten puheiden ja tosiseikkojen väliseen ristiriitaan tiukemmin. Tuskin mitään on kuitenkaan käytännössä muuttunut.

Nimenomaan selvitysvelvoite siitä, pitävätkö osapuolten kertomukset todella paikkansa ja siitä tehtävät johtopäätökset valehtelusta muillakin elämän osa-alueilla olisi perusteltu turvaamaan oikeudenmukaisia käytäntöjä ja tunnistamaan todellisuus lapsen elämästä. Lähtökohtaisesti ei kuitenkaan epäillä ainakaan aikuisten puheita vieläkään, koska lain mukaan sos.alalla on kunnioitettava asiakasta. Lapsen etu vaatisi huolellisuutta ja väitteiden tarkistamista, mutta asiakkaan (aikuisen) oikeus kunnioitusta ja sitä, ettei epäillä edes ilmeisiä valheita.

Voidaanhan me se aikuisen näkemys kirjata ja kysytään esim. kuulemisissa, jos päädytään sijoittamaan lasta, mutta ei se muuta sitä asiaa. Se tapahtuiko väkivaltaa tai ei, sen tutkii sitten poliisi, sosiaalitoimi kirjaa asiasta rikosilmoituksen. Toki poliisitutkinta ja käräjät sitten selvittävät niitä jälkikäteen. Lastensuojelun tehtävä on saada lapsi turvaan, että väkivaltaa ei tapahdu lisää. Lapsia myös aina tavataan ilman vanhempaa, joka saattaisi uhkailla tai manipuloida lasta. 

Kuuleeko lastensuojelu aina sitä vanhempaa, jota lapsi kertoo pelkäävänsä ja jos lapsi kertoo lisäksi, että pelkää mitä hänelle tapahtuu, jos tämä vanhempi saa tietää vai voidaanko lapsi sijoittaa kiireellisesti jo ennen kuin tätä vanhempaa on kuultu? Tarkoitan, että jos lapsi kertoo väkivallasta, niin ollaanko joka tapauksessa yhteydessä tähän vanhempaan ja voiko käydä esim niin, että vanhempi näennäisen vakuuttavasti kertoo lapsen valehtelevan ja että kaikki on aina ollut hienosti, niin lapsi joutuu sinne takaisin, eikä kukaan välttämättä saa tietää mikä kosto ulkopuolisille hätäänsä puhunutta lasta vanhemman luona odottaa. 

Tietenkin kuulee aina huoltajia ennen kuin lapsen osalta tehdään mitään päätöksiä. lakihan vevoittaa siihen aina. Ei mikään viranomainen puskista tee päätöksiä kuulematta ensin. Mutta väkivalta-asioissa lasta pyritään aina kuulemaan ilman huoltajia ensin. Esim. tilanne, että lapsi kertonut opettajalle koulussa etenee siten, että sossut tulevat koululle lasta puhuttamaan päivystyksellisesti ja sen jälkeen huoltajat kutsutaan toimistolle asiaa käsittelemään. Jos tilanne edellyttää sijoitusta, niin lapsi sijoitetaan saman päivän aikana. Siitä alkaa kiireellinen sijoitus max 30 päivää, jonka aikana tilannetta voidaan selvittää lisää. Joskus toki on psyykkisesti sairaita lapsia tai nuoria, mutta tilanteen arvioi silloin psykiatri. 

Entä jos huoltajavanhempi kiistää lapsen kertomuksen siitäkin huolimatta, että ensisijaisesti työntekijä on arvioinut lapsen kertoman uskottavaksi ja perustuvan yksityiskohtien kuvauksen perusteella omiin kokemuksiin ja jos lapsesta ei ole mitään muuta huolta, vaan ennemminkin lapsi on koulussa todettu ikäistään etevämmäksi eikä mitään huolta ole kehityksen osalta herännyt.

Entä jos kohdevanhempi ei ole huoltaja lainkaan? Silloinhan ei lastensuojelulla ole toimivaltaa suojella lasta toiselta vanhemmalta, vaan tämä suojeluvelvoite on huoltajavanhemmalla, joka puolestaan ei käytännössä voi lasta suojella tulematta syytetyksi vieraannuttamisesta. 

Voihan sitä kiistää, mutta ei se silti lastensuojelun päätöksiin vaikuta. Huoltaja voi valittaa sijoituspäätöksestä toki ja valitus ratkaistaan hallinto-oikeudessa. Väkivalta vaan on sellainen asia, että sitä voi esiintyä minkälaisessa tahansa kodissa. Jos väkivaltainen vanhempi on ei ole huoltaja, on huoltajalla velvollisuus suojata lasta ja olla antamatta lasta tälle. Jos huoltaja ei kykene suojaamaan lastaan väkivallalta, on lastensuojelun pakko suojata lasta hänen puolestaan sijoittamalla lapsi. 

Ei kai sosiaalitoimen asia ole tällaiseen puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sosiaalitoimen asia ole tällaiseen puuttua.

Ensisijaisesti kun lapsesta herää huoli tai lapsella itsellään on huoli on lastensuojelu se, joka kuulee lasta. Usein myös väkivaltatapaukset ohjataan käräjäoikeuteen, eikä rikosoikeudelliseen prosessointiin (koska esim poliisi ei usko helposti väkivaltaa, vaan mieluummin kategorisoi sen vain mustamaalaukseksi). Silloinkin lasta kuulee sosiaalialan ammattilaiset lähtökohtaisesti. 

Lastensuojeluhullu vauhdissa. Kannattaisi vaan suosiolla jättää vastaamatta tähän ketjuun mitään asiallista.

Lapsia kuunnellaan nykyään hyvin. Vanhempien toimintaa lapsen kanssa aletaan tarkkailla jos lapsen ja vanhemman kertomassa on ristiriitoja ja ollaan huolissaan perheen voinnista. Eli lasu on yksi asia minkä voit tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kuunnellaan nykyään hyvin. Vanhempien toimintaa lapsen kanssa aletaan tarkkailla jos lapsen ja vanhemman kertomassa on ristiriitoja ja ollaan huolissaan perheen voinnista. Eli lasu on yksi asia minkä voit tehdä.

Miten suhtaudutaan, jos vanhempi syyttää ei ainoastaan lasta valehtelusta vaan myös lastensuojelua ammattitaidottomuudesta, koska eivät ole tunnistaneet valehtelua, vaan kirjanneet lapsen uskottavaksi. Herättääkö tällainen lähtökohtaisesti jonkinalaisia ajatuksia ja miten lähtisit selvittämään asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kuunnellaan nykyään hyvin. Vanhempien toimintaa lapsen kanssa aletaan tarkkailla jos lapsen ja vanhemman kertomassa on ristiriitoja ja ollaan huolissaan perheen voinnista. Eli lasu on yksi asia minkä voit tehdä.

Miten suhtaudutaan, jos vanhempi syyttää ei ainoastaan lasta valehtelusta vaan myös lastensuojelua ammattitaidottomuudesta, koska eivät ole tunnistaneet valehtelua, vaan kirjanneet lapsen uskottavaksi. Herättääkö tällainen lähtökohtaisesti jonkinalaisia ajatuksia ja miten lähtisit selvittämään asiaa?

Miksi sitä pitäisi selvittää? Lastensuojelulle on hyvin tavanomaista, että vanhempi ei ole tyytyväinen lastensuojelun toimintaan. Niin vaan on, kun keskiössä on se lapsi eikä vanhempi. Toki ne vanhemman erimielisyydet kirjataan, mutta millä tavalla niitä lisäselvittää pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kuunnellaan nykyään hyvin. Vanhempien toimintaa lapsen kanssa aletaan tarkkailla jos lapsen ja vanhemman kertomassa on ristiriitoja ja ollaan huolissaan perheen voinnista. Eli lasu on yksi asia minkä voit tehdä.

Miten suhtaudutaan, jos vanhempi syyttää ei ainoastaan lasta valehtelusta vaan myös lastensuojelua ammattitaidottomuudesta, koska eivät ole tunnistaneet valehtelua, vaan kirjanneet lapsen uskottavaksi. Herättääkö tällainen lähtökohtaisesti jonkinalaisia ajatuksia ja miten lähtisit selvittämään asiaa?

Miksi sitä pitäisi selvittää? Lastensuojelulle on hyvin tavanomaista, että vanhempi ei ole tyytyväinen lastensuojelun toimintaan. Niin vaan on, kun keskiössä on se lapsi eikä vanhempi. Toki ne vanhemman erimielisyydet kirjataan, mutta millä tavalla niitä lisäselvittää pitäisi?

Sen arvioimiseksi, onko lastensuojelun kirjaus ja mahdolliset näkemykset ja suositukset lapsen elämään liittyen lainkaan hyödynnettävissä vai tulisiko lastensuojelun näkemys hylätä täysin, koska lapsi väitetysti valehtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kuunnellaan nykyään hyvin. Vanhempien toimintaa lapsen kanssa aletaan tarkkailla jos lapsen ja vanhemman kertomassa on ristiriitoja ja ollaan huolissaan perheen voinnista. Eli lasu on yksi asia minkä voit tehdä.

Miten suhtaudutaan, jos vanhempi syyttää ei ainoastaan lasta valehtelusta vaan myös lastensuojelua ammattitaidottomuudesta, koska eivät ole tunnistaneet valehtelua, vaan kirjanneet lapsen uskottavaksi. Herättääkö tällainen lähtökohtaisesti jonkinalaisia ajatuksia ja miten lähtisit selvittämään asiaa?

Miksi sitä pitäisi selvittää? Lastensuojelulle on hyvin tavanomaista, että vanhempi ei ole tyytyväinen lastensuojelun toimintaan. Niin vaan on, kun keskiössä on se lapsi eikä vanhempi. Toki ne vanhemman erimielisyydet kirjataan, mutta millä tavalla niitä lisäselvittää pitäisi?

Sen arvioimiseksi, onko lastensuojelun kirjaus ja mahdolliset näkemykset ja suositukset lapsen elämään liittyen lainkaan hyödynnettävissä vai tulisiko lastensuojelun näkemys hylätä täysin, koska lapsi väitetysti valehtelee.

Niin kuka ne hylkää? Päätöksistä on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen. Kirjauksista vastaa kirjaaja ja totta kai hän kirjaa kuten esim. lapsi on tapaamisella kertonut. Mikä se sinun jankutuksesti pointti on? 

Jos lapsi kertoo kokemastaan väkivallasta, konsultoi sosiaalityöntekijää poliisia ja tekee tarvittaessa ilmoituksen poliisille. Sosiaalityöntekijä arvioi onko lapsi sijoitettava kiireellisesti. Akuutissa tilanteessa poliisi keskustelee ensin lapsen kanssa ja vasta sitten asiasta ollaan yhteydessä huoltajiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kuunnellaan nykyään hyvin. Vanhempien toimintaa lapsen kanssa aletaan tarkkailla jos lapsen ja vanhemman kertomassa on ristiriitoja ja ollaan huolissaan perheen voinnista. Eli lasu on yksi asia minkä voit tehdä.

Miten suhtaudutaan, jos vanhempi syyttää ei ainoastaan lasta valehtelusta vaan myös lastensuojelua ammattitaidottomuudesta, koska eivät ole tunnistaneet valehtelua, vaan kirjanneet lapsen uskottavaksi. Herättääkö tällainen lähtökohtaisesti jonkinalaisia ajatuksia ja miten lähtisit selvittämään asiaa?

Miksi sitä pitäisi selvittää? Lastensuojelulle on hyvin tavanomaista, että vanhempi ei ole tyytyväinen lastensuojelun toimintaan. Niin vaan on, kun keskiössä on se lapsi eikä vanhempi. Toki ne vanhemman erimielisyydet kirjataan, mutta millä tavalla niitä lisäselvittää pitäisi?

Sen arvioimiseksi, onko lastensuojelun kirjaus ja mahdolliset näkemykset ja suositukset lapsen elämään liittyen lainkaan hyödynnettävissä vai tulisiko lastensuojelun näkemys hylätä täysin, koska lapsi väitetysti valehtelee.

Niin kuka ne hylkää? Päätöksistä on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen. Kirjauksista vastaa kirjaaja ja totta kai hän kirjaa kuten esim. lapsi on tapaamisella kertonut. Mikä se sinun jankutuksesti pointti on? 

Varmaankin se, että olen läheltä seurannut 15-vuotiaan elämää, jossa hänen kertomuksensa elämästä pitkäaikaistyöttömän alkoholistin luona mitätöitiin ainoastaan tähän vanhemman omaan kertomaan perustuen. Nuori oltiin ensimmäisen keskustelun ja koulun tekemän lastensuojeluilmoituksen perusteella kiireellisesti sijoittamassa, mutta vanhemman vakuutettua kaiken olevan hyvin nuori palautettiin kotiin vielä samana päivänä. Tällä hetkellä hän on syrjäytynyt, päihderiippuvainen täysi-ikäinen vailla ammattia ja luottamusta kehenkään tai mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kuunnellaan nykyään hyvin. Vanhempien toimintaa lapsen kanssa aletaan tarkkailla jos lapsen ja vanhemman kertomassa on ristiriitoja ja ollaan huolissaan perheen voinnista. Eli lasu on yksi asia minkä voit tehdä.

Miten suhtaudutaan, jos vanhempi syyttää ei ainoastaan lasta valehtelusta vaan myös lastensuojelua ammattitaidottomuudesta, koska eivät ole tunnistaneet valehtelua, vaan kirjanneet lapsen uskottavaksi. Herättääkö tällainen lähtökohtaisesti jonkinalaisia ajatuksia ja miten lähtisit selvittämään asiaa?

Miksi sitä pitäisi selvittää? Lastensuojelulle on hyvin tavanomaista, että vanhempi ei ole tyytyväinen lastensuojelun toimintaan. Niin vaan on, kun keskiössä on se lapsi eikä vanhempi. Toki ne vanhemman erimielisyydet kirjataan, mutta millä tavalla niitä lisäselvittää pitäisi?

Sen arvioimiseksi, onko lastensuojelun kirjaus ja mahdolliset näkemykset ja suositukset lapsen elämään liittyen lainkaan hyödynnettävissä vai tulisiko lastensuojelun näkemys hylätä täysin, koska lapsi väitetysti valehtelee.

Niin kuka ne hylkää? Päätöksistä on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen. Kirjauksista vastaa kirjaaja ja totta kai hän kirjaa kuten esim. lapsi on tapaamisella kertonut. Mikä se sinun jankutuksesti pointti on? 

Varmaankin se, että olen läheltä seurannut 15-vuotiaan elämää, jossa hänen kertomuksensa elämästä pitkäaikaistyöttömän alkoholistin luona mitätöitiin ainoastaan tähän vanhemman omaan kertomaan perustuen. Nuori oltiin ensimmäisen keskustelun ja koulun tekemän lastensuojeluilmoituksen perusteella kiireellisesti sijoittamassa, mutta vanhemman vakuutettua kaiken olevan hyvin nuori palautettiin kotiin vielä samana päivänä. Tällä hetkellä hän on syrjäytynyt, päihderiippuvainen täysi-ikäinen vailla ammattia ja luottamusta kehenkään tai mihinkään.

Lastensuojelu vuonna 1 ja 2 ei ole sama kuin nykyinen. Et voi verrata tilannetta, jossa lait ja palvelujen tarjonta ovat muuttuneet nopeasti. Toisekseen et välttämättä tiedä asiasta kaikkea oleellista. 

Viranomainen periaatteessa uskoi, mitä kerroin, mutta painosti silti tapaamaan vanhempaa. Vastustin ja painostus hellitti siksi aikaa, että rikosasiat meni oikeuteen. Oikeudessa tuli tuomio monesta eri asiasta ja ajattelin, että jes nyt saan olla rauhassa. Ei se niin mennyt vaan painostus muuttui enemmän muotoon se on silti sun vanhempi.

En tiedä paljonko viranomaisen toiminnasta oli hänen omaa ajatusta ja paljonko vanhempani toimintaa. Vanhempani on mestari uhkailussa, vainoamisessa yms. ja saa ihmiset usein toimimaan tahtonsa mukaan, koska kukaan ei halua asettua häntä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Viranomainen periaatteessa uskoi, mitä kerroin, mutta painosti silti tapaamaan vanhempaa. Vastustin ja painostus hellitti siksi aikaa, että rikosasiat meni oikeuteen. Oikeudessa tuli tuomio monesta eri asiasta ja ajattelin, että jes nyt saan olla rauhassa. Ei se niin mennyt vaan painostus muuttui enemmän muotoon se on silti sun vanhempi.

En tiedä paljonko viranomaisen toiminnasta oli hänen omaa ajatusta ja paljonko vanhempani toimintaa. Vanhempani on mestari uhkailussa, vainoamisessa yms. ja saa ihmiset usein toimimaan tahtonsa mukaan, koska kukaan ei halua asettua häntä vastaan.

Kiitos tästä kommentista ja todella suuri myötätunto sitä kohtaan, että tämä aloituksen lapsi tietää syvästi, mitä olet joutunut käymään läpi ja että jäljet lienevät elämänmittaiset. Tämä on nimenomaan lasten ja nuorten todellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kuunnellaan nykyään hyvin. Vanhempien toimintaa lapsen kanssa aletaan tarkkailla jos lapsen ja vanhemman kertomassa on ristiriitoja ja ollaan huolissaan perheen voinnista. Eli lasu on yksi asia minkä voit tehdä.

Miten suhtaudutaan, jos vanhempi syyttää ei ainoastaan lasta valehtelusta vaan myös lastensuojelua ammattitaidottomuudesta, koska eivät ole tunnistaneet valehtelua, vaan kirjanneet lapsen uskottavaksi. Herättääkö tällainen lähtökohtaisesti jonkinalaisia ajatuksia ja miten lähtisit selvittämään asiaa?

Miksi sitä pitäisi selvittää? Lastensuojelulle on hyvin tavanomaista, että vanhempi ei ole tyytyväinen lastensuojelun toimintaan. Niin vaan on, kun keskiössä on se lapsi eikä vanhempi. Toki ne vanhemman erimielisyydet kirjataan, mutta millä tavalla niitä lisäselvittää pitäisi?

Sen arvioimiseksi, onko lastensuojelun kirjaus ja mahdolliset näkemykset ja suositukset lapsen elämään liittyen lainkaan hyödynnettävissä vai tulisiko lastensuojelun näkemys hylätä täysin, koska lapsi väitetysti valehtelee.

Niin kuka ne hylkää? Päätöksistä on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen. Kirjauksista vastaa kirjaaja ja totta kai hän kirjaa kuten esim. lapsi on tapaamisella kertonut. Mikä se sinun jankutuksesti pointti on? 

Varmaankin se, että olen läheltä seurannut 15-vuotiaan elämää, jossa hänen kertomuksensa elämästä pitkäaikaistyöttömän alkoholistin luona mitätöitiin ainoastaan tähän vanhemman omaan kertomaan perustuen. Nuori oltiin ensimmäisen keskustelun ja koulun tekemän lastensuojeluilmoituksen perusteella kiireellisesti sijoittamassa, mutta vanhemman vakuutettua kaiken olevan hyvin nuori palautettiin kotiin vielä samana päivänä. Tällä hetkellä hän on syrjäytynyt, päihderiippuvainen täysi-ikäinen vailla ammattia ja luottamusta kehenkään tai mihinkään.

Lastensuojelu vuonna 1 ja 2 ei ole sama kuin nykyinen. Et voi verrata tilannetta, jossa lait ja palvelujen tarjonta ovat muuttuneet nopeasti. Toisekseen et välttämättä tiedä asiasta kaikkea oleellista. 

Kolmessa vuodessa muuttunut merkittävästi?

Kirjoittamaton sääntö: Lasta uskotaan vain jos hän ei ole jonkun ns. silmäätekevän muksu tai lähisukua tai sijaishoidossa ns. Silmäätekevän luona. Eli riittää se että on poliitikko, julkku, lasun työntekijä, tai joku virkailija valtion kunnan tms.. tai joku heidän hyvä tuttu tai joku businesspomo tai sen tuttu joista lasu hyötyy mitä tahansa. Jos vanhemmalla on vaikutusvaltaa vähänkään missään piirissä jonne lasut niia niin lastensuojelusta tulee sen vanhemman suojelua.

Esim. Vilja Eerikan isä oli pikku piirin julkku...

Tän tietää kaikki joka joutuu kyseisen puljun "palvelun" kohteeksi.

Sossutantat on niin kieroja että laittavat lapsen suuhun asioita mitä he eivät ymmärrä välttää. 

Mikä ihmeen tarve soskulla on leimata vanhemmat ei kelpoisiksi ja erottaa lapset perheestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatitkin on olleet lapsia ja aikoivatko he valehdella vasta aikuisina vai kenties jo lapsina.

 

Miten ratkaistaan onko kyseessä psykopaattisia piirteitä omaava lapsi, psykopaattinen vanhempi vai molemmat?

On hyvä muistaa, että erityisesti aikuinen psykopaatti on lähtökohtaisesti patologinen valehtelija ja siinä vuosikymmenten aikana äärimmäisen pätevöitynyt. Heidän tunnistamisensa on hyvin vaikeaa, mutta jopa elintärkeää silloin, jos heidän uhrinaan on lapsi.

Mitenkähän se nyt ratkaistaan..hohhoijaaa. Eiköhän psykologeja ym ole olemassa jotka osaa kysellä sen veran ristiin rastiin eri asioita, että selviää. Kaipa nyt psykopaattilapsi olisi varmasti jo lapsena kiusannut muita tai tappanut eläimiä ja saanut siitä mielihyvää tms.