Lue keskustelun säännöt.
Sinä nainen joka jätit koulut käymättä ja teit monta lasta
Kommentit (18)
Todella ihailtavaa, jos joku vielä nykyään haluaa olla äiti lapsilleen 100-prosenttisesti. Nykyään on suurilta osin tapana näköjään vain tehdä lapset ja siihen se sitten jääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on heidän oma valintansa. Tuen heitä, mitä ikinä he päättävätkään valita.
Itse halusin tietoisesti ison perheen. Enkä ole katunut sekuntiakaan enkä ole kokenut menettäneeni mitään.
Elämä ei ole ollut samanlaista kuin suurella osalla omanikäisistä ystävistäni. Se ei silti tarkoita, että kokisin, että elämäni olisi jotenkin huonompaa tai kokisin, että jotakin puuttuu. Mitään ei puutu eikä mitään ole jäänyt saamatta tai kokematta.
Elämän ei tarvitse mennä minkään ennalta laaditun käsikirjoituksen mukaan.
Minusta oli edelleen aivan täydellisen oikea valinta mennä naimisiin parikymppisenä ja olla jo vähän yli vuoden kuluttua äiti. Ja saada vielä ensimmäisen lapsen jälkeen 4 rakasta lasta. Vaikka välillä on ollut raskasta ja tiukkaa, on elämä ollut silti hyvää ja palkitsevaa. Olemme pärjänneet ihan hyvin, eikä meiltä ole todellakaan puuttunut mitään - ei aineellisesti, ei sosiaalisesti eikä henkisesti. Ystäväni ovat kipuilleet esimerkiksi vaativien opintojensa kanssa, ihmissuhteidensa (ja niiden puutteen) kanssa sekä vaativan työelämän kanssa.
Olen säästynyt oikeastaan siltä kaikelta ja saan elää eheää elämää omassa kuplassani, rakkaitteni ympäröimänä. Nyt kun nuorinkin lapseni alkaa olla jo kouluikäinen, minulla on aikaa ja jaksamista omille harrastuksille ja osa-aikatyölle. Asumme pienen kunnan keskustassa maalla ja elämme rauhallista ja hyvää elämää. Vanhempani ovat lähellä, sukuni on lähellä, perheeni on lähelläni, rakas puolisoni vierelläni ja minulla on paljon tärkeitä ihmisiä ympärilläni. En koe että elämästäni puuttuisi yhtään mitään. Tämä on suurin rikkaus mitä ihminen voi saavuttaa.
Lapset kasvavat nopeasti ja muuttavat pois kotoa. Kouluttamaton ja työelämää jäljellä noin 25 vuotta..
Äitini toimi noin ja on tehnyt kaikkensa estääkseen meitä tyttäriä pääswmästä sen pidemmälle. En voi käsittää miten oma äiti voi kadehtia lapsiaan tuolla lailla.
Jos olet kaikki hoitanut itse, kunta on säästänyt päivähoitomaksuja n. 1200 e/kk per lapsi, joten varmastikaan et ole veroillasi noita summia voinut maksaa. Tuskin edes ikinä. Sikäli hyvä valinta, mutta jokaisenhan pitäisi myös veroja maksaa ja tätä yhteiskuntaa ylläpitää, muutenkin. Koulutus ja terveydenhoito ei ole ilmaista.
Nii, mutku ne kaikki miehet oli koulutettuja, yksi ihan maisteri oikeen ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisella kun on aina tuo optio käytettävissä, jos kaikki muu menee mönkään. Eri isät joka kakaralla, yksinhuoltaja elää kuin herra tai siis rouva. Ipanat laitetaan päiväkotiin, halvinta pakasteruokaa kaupasta, äiskä ryyppää ja polttaa loput tuet.
Mutta eikö se toimeentulotuen hakeminen ole aika nöyryyttävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella ihailtavaa, jos joku vielä nykyään haluaa olla äiti lapsilleen 100-prosenttisesti. Nykyään on suurilta osin tapana näköjään vain tehdä lapset ja siihen se sitten jääkin.
Mitä ihailtavaa siinä on, että joku jättäytyy yhteiskunnan ulkopuolelle ja näyttää lapsille esimerkkiä naisesta, joka ei hallitse omaa elämäänsä?
En minä toivo, mutta niin käy kun kaikki on vaikeasti oppimishäiriöisiä ja autistisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on neljänlasta isolla ikäerolla. Olen myös opiskellut maisteriksi asti.
Työelämän olen kokenut erittäin epäpalkitsevaksi. Lapset ovat minun urani. Tämä onnonnistunut siksi että miehelläni on ns. kova ura. Usein ihmettelen ihmisiä, jotka ovat niin urasuuntautuneita. Juoksrvatkohan he rahan vai minkä perässä, harvalla työ on niin kiintoisaa, että se olisi se ykkösjuttu elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Se on heidän oma valintansa. Tuen heitä, mitä ikinä he päättävätkään valita.
Itse halusin tietoisesti ison perheen. Enkä ole katunut sekuntiakaan enkä ole kokenut menettäneeni mitään.
Elämä ei ole ollut samanlaista kuin suurella osalla omanikäisistä ystävistäni. Se ei silti tarkoita, että kokisin, että elämäni olisi jotenkin huonompaa tai kokisin, että jotakin puuttuu. Mitään ei puutu eikä mitään ole jäänyt saamatta tai kokematta.
Elämän ei tarvitse mennä minkään ennalta laaditun käsikirjoituksen mukaan.
Minusta oli edelleen aivan täydellisen oikea valinta mennä naimisiin parikymppisenä ja olla jo vähän yli vuoden kuluttua äiti. Ja saada vielä ensimmäisen lapsen jälkeen 4 rakasta lasta. Vaikka välillä on ollut raskasta ja tiukkaa, on elämä ollut silti hyvää ja palkitsevaa. Olemme pärjänneet ihan hyvin, eikä meiltä ole todellakaan puuttunut mitään - ei aineellisesti, ei sosiaalisesti eikä henkisesti. Ystäväni ovat kipuilleet esimerkiksi vaativien opintojensa kanssa, ihmissuhteidensa (ja niiden puutteen) kanssa sekä vaativan työelämän kanssa.
Olen säästynyt oikeastaan siltä kaikelta ja saan elää eheää elämää omassa kuplassani, rakkaitteni ympäröimänä. Nyt kun nuorinkin lapseni alkaa olla jo kouluikäinen, minulla on aikaa ja jaksamista omille harrastuksille ja osa-aikatyölle. Asumme pienen kunnan keskustassa maalla ja elämme rauhallista ja hyvää elämää. Vanhempani ovat lähellä, sukuni on lähellä, perheeni on lähelläni, rakas puolisoni vierelläni ja minulla on paljon tärkeitä ihmisiä ympärilläni. En koe että elämästäni puuttuisi yhtään mitään. Tämä on suurin rikkaus mitä ihminen voi saavuttaa.
Kuulostaapa ihanalta, lämminhenkiseltä ja tasapainoiselta perhe-elämältä ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljänlasta isolla ikäerolla. Olen myös opiskellut maisteriksi asti.
Työelämän olen kokenut erittäin epäpalkitsevaksi. Lapset ovat minun urani. Tämä onnonnistunut siksi että miehelläni on ns. kova ura. Usein ihmettelen ihmisiä, jotka ovat niin urasuuntautuneita. Juoksrvatkohan he rahan vai minkä perässä, harvalla työ on niin kiintoisaa, että se olisi se ykkösjuttu elämässä.
Kyllä vika on sinussa, jos et löydä työstäsi mitään kiinnostavaa.
Mun siskolla on 4 lasta ja oli yhteiskunnan elätti.
Sai jonkinlaisen herätyksen työharjoittelussa ja nyt elämä on mallillaan.
Osti ensiasunnoksi 4 h ja keittiön, pk seudulta. Säästöt minimaaliset, minä lainasin rahaa, vanhemmat takasivat.
Sisko on tehnyt ison työn, kotiäidiksi olisi ollut helppo jämähtää. Tämä ei tullut ilmaiseksi. Sisko jakoi lasten hakuaikoja ihan itsenäisesti, ilmoitti sulla on hakuvuorot nämä ja nämä jne. Tarvitsen lukuaikaa jne.
Osti asunnon, mutta kaikkien meidän piti auttaa tosi paljon. Jos ei maksa laskuja, voi vanhempien asunto mennä jne.
Jatkuvasti kertoo, rahaa ei jää, kun kaikki maksaa. Niinpä. Sen minä tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, minä jätin koulut käymättä, edes lukiota en saanut loppuun, ennenkuin hankin lapset.
Olin lasten kanssa äitiyslomalla/hoitovapaalla 10kk/per lapsi, ennen ja jälkeen äitiyslomien työelämässä. Koulutkin lopulta kävin ja valmistuin maisteriksi ja sain heti koulutusta vastaavan vakituisen työpaikan valmistuttuani, työnantajan ei tarvinnut pelätä äitiyslomia, kun lapset jo tehty ja kouluikäisiä.
Olen ollut yhteiskunnan kannalta huomattavasti parempi yksilö kuin nämä, jotka opiskelee pitkään yhteiskunnan tuilla ja tekee töitä ennen raskautumistaan ja saa korkeita äitiyspäivärahoja. Yhteiskunnalla menisi paljon paremmin, jos olisi kaltaisiani yksilöitä enemmän.
Lapseni saavat tehdä itse omat valintansa :)
Itselläni on kolme lasta. Ensimmäinen syntyi kun opiskelin ammattikoulussa ja toinen heti perään. Olin kotiäiti kunnes nuorin täytti 3v. Suoritin tutkinnon loppuun ja pääsin töihin. Olin muutaman vuoden työelämässä. Kolmas lapseni syntyi. Olin kotona taas kunnes hän täytti 3v. Lähdin opiskelemaan ammattikorkeakouluun, valmistuin ja jatkoin yliopistoon. Asun yksin lasten kanssa, mutta tapaavat isiään säännöllisesti. Kun valmistus yliopistosta, minua odottaa todennäköisesti hyvä palkkainen työ. En kadu mitään, varsinkaan lapsiani. He ovat parasta, mitä olen saavuttanut.
Myös lapseni pärjäävät koulussa, ja uskon heidän pääsevän pitkälle opinnoissaan. Itse en ollut lapsena mitenkään hyvä koulussa, vaan se joka oli aina käytävässä, jälki-istunnossa ja pääsi hädin tuskin kokeista läpi. Jäin kerran luokallenikin.
En toivo. En sen enempää kuin toivon heidän tahkovan rahaa hienolla uralla. Toivon, että he valitsevat tien joka ennenkaikkea tekevät heidät onnelliseksi. Niinkuin minä tein. Minulla on 11 upeaa lasta, joista kahdeksan olen itse tuonut tähän maailmaan ja joista kolme on Jumala tuonut minulle muuta kautta, huonoista olosuhteista.
Se on heidän oma valintansa. Tuen heitä, mitä ikinä he päättävätkään valita.
Itse halusin tietoisesti ison perheen. Enkä ole katunut sekuntiakaan enkä ole kokenut menettäneeni mitään.
Elämä ei ole ollut samanlaista kuin suurella osalla omanikäisistä ystävistäni. Se ei silti tarkoita, että kokisin, että elämäni olisi jotenkin huonompaa tai kokisin, että jotakin puuttuu. Mitään ei puutu eikä mitään ole jäänyt saamatta tai kokematta.
Elämän ei tarvitse mennä minkään ennalta laaditun käsikirjoituksen mukaan.
Minusta oli edelleen aivan täydellisen oikea valinta mennä naimisiin parikymppisenä ja olla jo vähän yli vuoden kuluttua äiti. Ja saada vielä ensimmäisen lapsen jälkeen 4 rakasta lasta. Vaikka välillä on ollut raskasta ja tiukkaa, on elämä ollut silti hyvää ja palkitsevaa. Olemme pärjänneet ihan hyvin, eikä meiltä ole todellakaan puuttunut mitään - ei aineellisesti, ei sosiaalisesti eikä henkisesti. Ystäväni ovat kipuilleet esimerkiksi vaativien opintojensa kanssa, ihmissuhteidensa (ja niiden puutteen) kanssa sekä vaativan työelämän kanssa.
Olen säästynyt oikeastaan siltä kaikelta ja saan elää eheää elämää omassa kuplassani, rakkaitteni ympäröimänä. Nyt kun nuorinkin lapseni alkaa olla jo kouluikäinen, minulla on aikaa ja jaksamista omille harrastuksille ja osa-aikatyölle. Asumme pienen kunnan keskustassa maalla ja elämme rauhallista ja hyvää elämää. Vanhempani ovat lähellä, sukuni on lähellä, perheeni on lähelläni, rakas puolisoni vierelläni ja minulla on paljon tärkeitä ihmisiä ympärilläni. En koe että elämästäni puuttuisi yhtään mitään. Tämä on suurin rikkaus mitä ihminen voi saavuttaa.