Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko muut kertoa kokemuksianne narsististen äitien lapsina?
31.08.2015 |
Olen niin väsynyt. :( Koko päivä on ollut hyvä, olen tsemppaillut ja ollut hyvällä tuulella. Äitini soitti juuri, puhelu oli ihan ok ja ei mitään hirveää, mutta miksi silti _aina_ on jotenkin syyllinen, huono, epäonnistunut ja epävarma olo kaiken kommunikaation jälkeen? En edes tiedä mikä siinä on, että sydän alkaa aina hakkaamaan ja muutun erilaiseksi kun koitan jutella äidilleni iloisesti ja kepeästi ja se on niin teennäistä. Pienistä äänensävyistä valahdan kalpeaksi ja pikku tytöksi, joka koittaa vaan puolustella ja samalla olla ihan olematon tai jotain. Hauskan ja karmean raja on ihan järkyttävän hämärä.
Raskas olo painaa 10min puhelun jälkeen, vaikka koko päivä muuten ollut niin hyvä. Miten päin tässä pitäisi olla, ettei imisi kaikkea itseensä ja olisi niin herkkä? :( Kiitos jos viitsitte kertoa omia kokemuksianne. Usein kysytty aihe, mutta silti.
Kommentit (33)
Haulla löytyy aiheesta monisivuinen topikki:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 15:05"]
Vaikka äiti olisi kuinka narsisti tahansa, lapsi yrittää aina viimeiseen asti uskoa äidin olevan hyvä ja oikeassa. Muistetaan että nämäkin äidit ovat edellisten sukupolvien tuotosta ja hyvin usein omien kokemustensa ja traumojensa vankeja. Kenenkään ei tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä, mutta silti voi etsiä ymmärrystä asialle. Toivottavasti myös oman itsensä ymmärryksellä katkaistaan mahdollinen narsistien suvun jatkumo sekä pyritään elämään ja kasvattamaan lapset ilman jatkuvaa pelkoa ja nöyryyttämistä.
[/quote]
Kyllä minä ainakin ymmärrän ja tiedostan, että äitini on mitä on koska hän on joutunut kasvamaan 13 lapsisessa perheessä, jossa vanhemmilla oli molemmilla "sotavammat" taakkanaan. Mutta vaikka ymmärrän, niin mitä sitten? Ei se muuta yhtään mitään mihinkään suuntaan, että ymmärtää miksi. Minusta tuollainen "pitää ymmärtää" heitto onkin vain syyllistävä, vaikka kuinka sanoisit sinne väliin "Kenenkään ei tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä". Niin ei tarvitse, joten sen ymmärtämisen perääminen on ihan turhaa, ja halusit tai et, syyllistävää.
Liian moni kun käsittää sen niin, että jos ymmärtää, pitää hyväksyä ja sietää. Kyllähän pedofiliakin on täysin ymmärrettävää (suurin osa pedofiileistä on itse lapsena tullut hyväksikäytetyksi), mutta silti ko. toiminta ei ole millään lailla hyväksyttävissä. Ei, vaikkei se pedofiili itse mahtaisi itselleen mitään. '
Jos puheena olisi perheväkivalta ja se kuinka mies hakkaa vaimoaan, niin menisitkö kommentoimaan sinne väliin että "kyllä sitä miestä kannattaa ymmärtää, varmasti sillä on syynsä miksi hakkaa"? Vaikka et tarkoittaisikaan sitä uhria syyllistävänä, niin sellaista se silti on. Toivoisin siis että nämä pahointekijää "ymmärtävät" viestit jätettäisiin kokonaan kirjoittamatta, koska niistä ei yksinkertaisesti ole kenellekään yhtään mitään hyötyä.
Mä niin AP tiedän ton syyllisyyden tunteen eikä mitään hajua mistä se johtuu. Sillon tällöin soitellaan ja mietin pääni puhki puhelun jälkeen, että mitähän kaikkea puhuin, kerroinko liikaa, kysyinkö liian vähän, oliko äänensävyni jotenkin väärä, onkohan äiti nyt loukkaantunut. Minä aikuinen ihminen mietin hikikarpalot otsalla tällaista, mitä hel***tiä?!
Meillä on aina ollut äidin kanssa hyvin teennäiset välit, ei halailua, ei kehuja, ei tsemppausta, ei mitään normaalia äiti-tytär suhdetta siis. Muuttaessani omilleni en ollut varmaan kahteen vuoteen yhteydessä vanhempiini, mutta sitten he jotenkin hivuttautuivat takaisin elämääni. Nyt olemme olleet tekemisissä vain sen takia, että minulla on lapsia ja äiti haluaa leikkiä mummia, näyttäytyä lasten kanssa ulkona jotta kaikki aattelisivat, että "onpas siinä nuori isoäiti" ja naapurit olisivat kateellisia kun heillä ei ole vielä lapsenlapsia, lapset itsessään eivät kiinnosta.
Näin myös välillä unia joissa huudan äidilleni miten paska äiti hän on ollut ja miten en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan enää koskaan. Herään noiden unien jälkeen aina hiestä märkänä ja olo on todella ahdistunut.
Mulla ei ole ollut edes isoäitejä lempeänä äitihahmoina elämässäni sillä äitini onnistui katkaisemaan välit heihinkin ollessani taaperoikäinen. En osaa edes kuvitella miltä tuntuu vilpittömästi rakastava äiti, sellainen jolle voi kertoa kaikki huolet ja murheet, saada tukea ja rakastavan halauksen. Toivottavasti onnistun itse paremmin äitinä.
24lle:
Oho, menipä tunteisiin. Mielestäni ymmärrys ei ole sama kuin syyllistäminen. Ymmärrys auttaa itseä siinä tilanteessa kun olet ihan pohjalla ja hajalla. Vaikka tiedän että munkin äiti on yks persreikä niin sekin on ihminen. Kuten on pedofiilit ja vaimonhakkaajat. En sano että ed. mainitut voi pestä kätensä toiminnastaan sen takia että joku voi ehkä ymmärtää että se ihminen on kokemustensa summa. Mutta se että ITSE ymmärtää asian ja osaa suhtautua siihen ja käyttäytyä sen mukaisesti nii ainakin tuo ainakin itselleni helpotusta ja auttaa nousemaan tilanteen yläpuolelle ja antaa voimaa. Mielestäni sinun ajattelutyylin vaarana on katkeroituminen ja menneessä eläminen. Se ei auta irrottautumaan narsistin otteesta vaan kelailet niitä asioita vielä kiikkutuolissakin.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 00:08"]
Äiti halusi päättää kaikesta, mutta muistan, kuinka neuvoton oli 5-vuotiaana, kun äiti käski päättämään, mitä silmäleikkauksessa tehdään. Kyseessä oli karsastuksen korjausleikkaus ja lääkäri olisi ilmeisesti halunnut korjata myös toista silmää jollakin kosmeettisella tavalla. Muistan, kuinka yritin päätellä äidin ilmeestä, mikä olisi ollut oikea vastaus, suostua vai ei.
"Ne on sitte kivoja tyttöjä," äiti kehui aina kiusaajiani. Äiti oli aina valmis nolaamaan minut kavereiden edessä esim. uimareissuilla. Minun kaverini olivat myös hänen kavereitaan. Sen lisäksi hän ei osannut kunnioittaa yksityisyyttä edes intiimeissä asioissa, vaan kommentoi murrosiässä ollessani esim. alapääni ulkonäköä negatiivisesti. Aikuistuminen oli äidistä naurettavaa, hän ei halunnut aikuistua, vaan kaiken piti olla hauskaa. Jopa hautajaisissa olisi pitänyt laulaa "vähän kevyempää" kuin virret. Itsehillintä ei ollut äidin vahvuuksia, vaan enon muistotilaisuudessa piti väkisin saada kirottua papin kuullen kertomalla "hauska lapsuusmuisto."
Äidin mielestä olin jo lapsena kuin hän eli minä en voinut osata matematiikkaa, koska hänkään ei ollut osannut enkä pelata pesäpalloa, koska hänkään ei ollut tykänyt siitä. Sisaruspuoleni taas ilman muuta "saivat osata" matematiikkaa, kun isäpuolikin "osasi." Minun olisi pitänyt nuorena olla yhtä hillitön kun äiti ja aiheutin pettymyksen, kun olinkin kiinnostunut uskonasioista, lukemisesta jne. Kouluttauduttani ensin kouluasteen ammattiin, äiti oli tyytyväinen, mutta kaikki sen jälkeiset ja erityisesti yliopisto-opinnot ärsyttivät ja aiheuttivat kateutta.
Nykyisin äiti omii minun muistoni ja muistelee minun elämäni tapahtumia kuin omiaan. Jos hän muistaa väärin ja korjaan, hän raivostuu. Sisarukset pitävät matalaa profiilia, ettei äiti vain suutu. Olen edelleen perheen vaikeuksien ja pahan mielen kaatoallas. Äitiä pitäisi aina rauhoitella, jos jotain pahaa tapahtuu. Lapsuudessakaan se ei toiminut toisinpäin. Äidiltä oli empatiaa turha odottaa, hän rypi itse pohjamudissa ja vaati huomiota nähden kaikessa vain uhkia. Perheessä vaiettiin kaikki ikävät asiat. En enää jaksa sitä, että äiti jankkaa kaikkien asioiden huonoja puolia ja ikäviä tapahtumia ja minun pitäisi löytää kaikkeen ratkaisu ja posiitiivinen näkökulma ja samalla äiti jauhaa edelleen negaatioitaan ja haluaa väitellä ja rähistä samalla tavalla kuin on tehnyt kaikki nämä vuodet. Olen usein ajatellut, että äidillä on ADHD tms.
[/quote]
Ei tuo mikään ADHD ole, selvä narsistinen äitihän tuo, oppikirjaesimerkki.
[/quote]
En mäkään ymmärrä miten tuo kertomasi adhd:hen liittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 15:30"]
24lle: Oho, menipä tunteisiin. Mielestäni ymmärrys ei ole sama kuin syyllistäminen. Ymmärrys auttaa itseä siinä tilanteessa kun olet ihan pohjalla ja hajalla. Vaikka tiedän että munkin äiti on yks persreikä niin sekin on ihminen. Kuten on pedofiilit ja vaimonhakkaajat. En sano että ed. mainitut voi pestä kätensä toiminnastaan sen takia että joku voi ehkä ymmärtää että se ihminen on kokemustensa summa. Mutta se että ITSE ymmärtää asian ja osaa suhtautua siihen ja käyttäytyä sen mukaisesti nii ainakin tuo ainakin itselleni helpotusta ja auttaa nousemaan tilanteen yläpuolelle ja antaa voimaa. Mielestäni sinun ajattelutyylin vaarana on katkeroituminen ja menneessä eläminen. Se ei auta irrottautumaan narsistin otteesta vaan kelailet niitä asioita vielä kiikkutuolissakin.
[/quote]
Oletko ikinä ajatellut että sinuunkin olisi tarttunut hieman narsistisia piirteitä? Tuollainen "menikö tunteisiin" tai "katkeroidut ja elät menneessä" ovat niiiin tyypillisiä narsisitin reagointitapoja negatiiviseen palautteeseen, että tulee pakostikin mieleen että ehkä et itsekään ole ihan niin "irti" kuin kuvittelet.
-> Yrität mitätöidä palautteeni leimaamalla sen "tunteisiin meneväksi" - useimmat narsistien lapset tunnistanevat toimintamallin, kun ensin vanhempi tökkii ja tökkii ja sitten kun lapsi reagoi, niin pilkataan että kuinkas sinä nyt noin suutuit. Tai kun toinen sanoo rauhallisesti oman mielipiteensä, niin narsisti yrittää leimata vastaansanoja vain "riehujaksi" ja "ylireagoivaksi" ja sanoo esim. "rahoituhan nyt" vaikka toinen olisi ihan viilipyttynä"... Eli ei, ei mennyt tunteisiin, minusta vain sinun "ymmärtäkää" käskysi ei ole asiallinen.
--> "katkeroidut ja elät menneessä" on taas ihan silkkaa olkiukkoilua, etenkin kun sanoin että minä nimenomaan kyllä ymmärrän. Eli mikä minut nyt sitten katkeroittaisi? Ei, älä turhaan vastaa, se oli retorinen kysymys. Sinun leimaamisyrityksesi sen sijaan oli taas tyypillinen narsistinen manipulointikeino - sen sijaan että olisit esittänyt vastalauseen mielipiteeseeni, menit henkilöimään sen ja yrität mitätöidä palautteeni sillä että olisin "katkera" (tai ainakin tulen sellaiseksi, jostain syystä jota et selittänyt). Ei, minusta et saa tippaakaan katkeraa vain siksi, että en pidä siitä että narsistien uhreilta vaaditaan ymmärrystä pahointekijäänsä kohtaan.
Sori, meni siis kovaa ja korkealta yli. Olen vaan täysin erimieltä siinä että uhrin pitäisi nousta minkään tilanteen yläpuolelle - jos on tilanteen yläpuolella, on silti yhä samassa tilanteessa. Se, että oppii sietämään jotakin tai ymmärtämisen varjolla altistaa itsensä myrkylliselle käytökselle, ei ole millään laila tavoiteltavaa. Ihan niinkuin sen fyysisenkin väkivallan kanssa - ei sitä tekijää tarvitse ymmärtää pätkän vertaa, vaan siitä nyrkin edestä pitää juosta niin pitkälle kuin pystyy ja sen jälkeen pysyä pois sen läheltä. Se, että "ymmärtää" että pertsa hakkaa koska sen isä hakkasi sitä, on vain kuriositeetin arvoinen ja olankohautuksella ohitettava seikka - varmaankin näin on, mutta mitä sitten, ei muuta mitään. Olen siis yhä sitä mieltä että "ymmärtäkää ihmistä joka pahoinpitelee teitä" on vain ja ainoastaan ajattelematon, empatiakyvytön ja syyllistävä kommentti, eikä sitä tarvitsisi kenellekään mennä sanomaan. Se pahointekijä ei tarvitse ymmärrystä, uhri tarvitsee (muutes, pahointekijän puolelle meneminenkin on yksi tyypillinen narsistin piirre. Narsisti kun samaistuu siihen pahointekijään, ei suinkaan uhriin. Uhrille ei riitä empatiaa).
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 15:27"]
Mä niin AP tiedän ton syyllisyyden tunteen eikä mitään hajua mistä se johtuu. Sillon tällöin soitellaan ja mietin pääni puhki puhelun jälkeen, että mitähän kaikkea puhuin, kerroinko liikaa, kysyinkö liian vähän, oliko äänensävyni jotenkin väärä, onkohan äiti nyt loukkaantunut. Minä aikuinen ihminen mietin hikikarpalot otsalla tällaista, mitä hel***tiä?! [/quote]
Tottakai mietit, sinähän olet koulutettu koko lapsuutesi ajan olemaan "ilmapuntari", jonka pitää miellyttää äitiä tai... tai jotain kamalaa tapahtuu. Ei siitä ohjelmoinnista pääse ihan niin vaan eroon, jos ei kaivaudu syvälle siihen miten sinut on aivopesty ja mitä kaikkia vääryyksiä mieleesi on syötetty. Ensiaskel on se, että sisäistät että äitisi on aikuinen ihminen, eikä hänen loukkaantumisensa ole mitenkään sinun vastuulla niin kauan kuin käyttäydyt peruskohteliaasti.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 15:27"]Meillä on aina ollut äidin kanssa hyvin teennäiset välit, ei halailua, ei kehuja, ei tsemppausta, ei mitään normaalia äiti-tytär suhdetta siis.[/quote]
Pakko kysyä, että puhutko nyt vain siitä mitä sinä sait? Veikkaan nimittäin, että sinä olet kyllä kehunut ja tsempannut äitiäsi siitäkin edestä. Olenko oikeassa? Näin nimittäin yleensä on, että narsisti on perheessä se "lapsi", ja lapsi se "äiti(/isä)" joka huolehtii vanhemansa henkisestä hyvinvoinnista.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 15:27"]Muuttaessani omilleni en ollut varmaan kahteen vuoteen yhteydessä vanhempiini, mutta sitten he jotenkin hivuttautuivat takaisin elämääni. Nyt olemme olleet tekemisissä vain sen takia, että minulla on lapsia ja äiti haluaa leikkiä mummia, näyttäytyä lasten kanssa ulkona jotta kaikki aattelisivat, että "onpas siinä nuori isoäiti" ja naapurit olisivat kateellisia kun heillä ei ole vielä lapsenlapsia, lapset itsessään eivät kiinnosta.[/quote]
Miksi altistat lapsesi tuolle? Kyllä he aistivat ja tajuavat olevansa vain näyttelyesineitä, joilla ei ole persoonana mitään arvoa. Se ei todellakaan tee lapsille hyvää. Sanon nyt suoraan: sinun tehtäväsi äitinä on suojella lapsiasi, vaikka se olisi sinulle itsellesi hankalaa. Suojele lapsiasi, älä altista heitä hyväksikäytölle.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliselle:
Ei me vissiin oikein päästä samalle aaltopituudelle. Kyllä, ymmärrän myös sun pointtis. Kaikilla meillä on erilaiset suhtautumistavat asiaan, sulla se on "juokse niin kovaa kuin voit" mulla ehkä enemmän siihen ymmärrykseen pohjautuva. Haluan vastauksia ja selityksiä asioille. Miksi sun tapa ois se ainoa Oikea? Ja on vähän kaukaa haettua leimata minua narsistiksi, vaan luettua muutaman mun kirjoittaman lauseen. Sanoin että "menipä tunteisiin" kun sulla näyttää olevan hirveän agressiivinen tapa ilmaista itseäsi. Toki tämänkin saat väännettyä sun syyllistämiseksi minun "mahdollisen narsistin" puolelta :)
En ala enempää jankkaamaan kanssasi, ymmärtäjä, sillä näköjään yhä turvaudut olkiukkoiluun (en ole väittänyt että tapani olisi ainoa Oikea, enkä ole viestinyt "hirveän aggressiivisesti" vaikka kuinka niin väittäisit), etkä suostu ajattelemaan miltä se "ymmärryksen tivaaminen" voi muista tuntua. Onnea valitsemallesi tielle, toivottavasti ymmärryksesi suojaa sinua tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos samoin. En ole tivannut sitä keltään. Tässä ketjussa haettiin kokemuksia. Kerroin omani, joka itseäni helpottaa ja auttaa, ajatellen että siitä voisi olla ehkä hyötyä jollekkin. Mutta ei, näin ei saisi sinun mielestä ajatella tai sanoa edes äänen. Kerrot sen hyvin selkeästi. Eli se taisit olla sinä joka sortuu vähättelyyn, minun kokemuksestani. Kiitos ja Hei.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 15:05"]
Vaikka äiti olisi kuinka narsisti tahansa, lapsi yrittää aina viimeiseen asti uskoa äidin olevan hyvä ja oikeassa. Muistetaan että nämäkin äidit ovat edellisten sukupolvien tuotosta ja hyvin usein omien kokemustensa ja traumojensa vankeja. Kenenkään ei tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä, mutta silti voi etsiä ymmärrystä asialle. Toivottavasti myös oman itsensä ymmärryksellä katkaistaan mahdollinen narsistien suvun jatkumo sekä pyritään elämään ja kasvattamaan lapset ilman jatkuvaa pelkoa ja nöyryyttämistä.
[/quote]
Niin on joka vitun työpaikkanarsistikin ympäristönsä tuote. Mutta ei niitäkään tarvitsee sen kummemmin ymmärtää, vaan välit poikki vaan jos ei osaa kohdella toisia hyvin. Äitisuhteen pitäisi olla positiivinen voimavara. Jos se ei ole sitä vaan ainoastaan luo tuskaa, niin miksi siihen äitiin pitäisi olla yhteydessä? Oma on häpeänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 16:11"]
Kiitos samoin. En ole tivannut sitä keltään. Tässä ketjussa haettiin kokemuksia. Kerroin omani, joka itseäni helpottaa ja auttaa, ajatellen että siitä voisi olla ehkä hyötyä jollekkin. Mutta ei, näin ei saisi sinun mielestä ajatella tai sanoa edes äänen. Kerrot sen hyvin selkeästi. Eli se taisit olla sinä joka sortuu vähättelyyn, minun kokemuksestani. Kiitos ja Hei.
[/quote]
Ihan vaan sivusta seuraajana.. sinähän kirjoitit:
"Vaikka äiti olisi kuinka narsisti tahansa, lapsi yrittää aina viimeiseen asti uskoa äidin olevan hyvä ja oikeassa. Muistetaan että nämäkin äidit ovat edellisten sukupolvien tuotosta ja hyvin usein omien kokemustensa ja traumojensa vankeja. Kenenkään ei tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä, mutta silti voi etsiä ymmärrystä asialle. Toivottavasti myös oman itsensä ymmärryksellä katkaistaan mahdollinen narsistien suvun jatkumo sekä pyritään elämään ja kasvattamaan lapset ilman jatkuvaa pelkoa ja nöyryyttämistä."
Ei tuossa ole yhtäkään "minun mielestäni" ilmaisua, vaan jokainen lause on kirjoitettu passiivissa eli koskemaan kaikkia lukijoita. Kyllä tuo minustakin tarkoittaa sitä, että kaikkien pitää ymmärtää, eikä että sinua auttoi ymmärtäminen. Olisi varmaan kannattanut kirjoittaa itsestään minä muodossa eikä käyttää passiivia, jos tarkoittaa vain ja ainoastaan itseään.
Et muuten vastannut siihen kysymykseen, että kirjoittaisitko perheväkivallasta keskustelevaan ketjuun "Muistetaan että nämäkin väkivaltaiset puolisot ovat edellisten sukupolvien tuotosta ja hyvin usein omien kokemustensa ja traumojensa vankeja. Kenenkään ei tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä, mutta silti voi etsiä ymmärrystä asialle"? Tämä on ihan sama asia, ja ihan yhtä typerästi kehoitettu.
Vaikka äiti olisi kuinka narsisti tahansa, lapsi yrittää aina viimeiseen asti uskoa äidin olevan hyvä ja oikeassa. Muistetaan että nämäkin äidit ovat edellisten sukupolvien tuotosta ja hyvin usein omien kokemustensa ja traumojensa vankeja. Kenenkään ei tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä, mutta silti voi etsiä ymmärrystä asialle. Toivottavasti myös oman itsensä ymmärryksellä katkaistaan mahdollinen narsistien suvun jatkumo sekä pyritään elämään ja kasvattamaan lapset ilman jatkuvaa pelkoa ja nöyryyttämistä.