Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paha mieli lapsen mummin käytöksestä, ylireagoinko?
20.03.2022 |
Lapsemme on nyt 1-vuotias. Aluksi kaikki meni mummin (anoppi) kanssa ok, mutta kuukausien kuluessa jokin on muuttunut. Mummin höpinöissä lapselle tulee usein ilmi, että vain se mummin puoleinen suku on oikea ja tärkeä. Minun iso sukuni sekä mieheni isän puolen suku on myös tosi innoissaan ja iloisia lapsestamme, mutta pidemmän välimatkan takia emme voi nähdä heitä niin usein kuin miehen äitiä. Mummi suorastaan ärsyyntyy jos muut sukulaisemme tulevat puheeksi tai jos lapsi vaikka leikkii heiltä saamillaan leluilla. Mummi yrittää vaihtaa lelut itse antamiinsa. Mummin mielestä lapsi on täydellinen kopio hänen lapsistaan, ei halua nähdä lapsessa mitään minuun, lapsen äitiin viittaavaa. Vaihtaa heti puheenaihetta, jos joku sanoo lapsen perineen asian x äidiltään. Nämä kaikki mummin vihjailut ovat niin hienovaraisia, että asiaan on vaikea puuttua. Itse jään noita puheita usein murehtimaan, ei minulle kenenkään muun sukulaisen vuoksi tule tällaista pahaa oloa. Onkohan tässä muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vähän etäisyyttä mummiin? Miehen mielestä äitinsä on vain niin innoissaan.
Kommentit (24)
Lapsi on tosi tuore tapaus, varmasti innoissaan uskon että tää helpottaa ku lapsi kasvaa, uhmakas taspero ei ole yhtään niin suloinen ja herttainen ku vuoden vanha joka on lähes vauva vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä taas lärvää sontaa ap.
Mees jo petiin ja lopeta tuo trollailu tältä vkonlopulta.
Yksi vuotias ei lapsi ei käsitä mitään mummien puheista, olet hölmö ap!
Opeta lapsi kiroilemaan ja sano, että ihan on kuin mummi. Loppuu aika vikkelästi tuollainen käytös.
Aika pienenä aloittaa aivopesun. Ehkä sinun pitäisi asua lähempänä omia sukulaisia. Moni suku ajattelee että heidän suku on paras luonnostaan, mutta miksi pikkulapselle höpistä tuollaisia mummon toimesta.
No olisiko kiva, jos mummi joka kerta miettisi, että "taitaa tulla teidän suvusta vai mistä lie, ei meidän suvussa ole koskaan ollut moista" oli sitten kyse taitavasta rakentamisesta tai iloisesta naurusta. Ja vielä sukujuhlissa muistuttaisi, että "tuon Lauran poika se on meneväinen, ei ole meidän suvussa ennen nähty". Lisäksi sanoisi sen kuin kehuen, jotta et voi loukkaantua siitä, että epäilee isyyttä ja saa koko suvun miettimään samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheutuuko mummin käytöksestä todellista vahinkoa millekään muulle kuin sinun ylpeydellesi? Mummi voisi kyllä käyttäytyä tahdikkaammin, mutta minusta tuo ongelma on aika pieni.
Näin vierestä tätä samaa, miehen sukulaislapsi oli eka sukupolveaan ja isomummu luetteli kaikkea mikä näyttää lapsen isältä eli hänen omalta lapsenlapseltaan, kun muut ympärillä sanoivat että "niin ja äidin silmät" hän suuttui että "ihan on kyllä omat silmät". Isovanhempi joka yrittää vieraannuttaa lasta sen sukulaisista ja toisesta vanhemmasta (jotkut pahimmillaan ei suostu sanomaan äitiä äidiksi lapselle), ei ole hyväksi lapselle. En nyt tiedä kannattaako alkaa pelätä eskaloitumista mutta jos on tapahtunut jo nyt selkeä muutos käytöksessä niin ehkä pieni tauko voisi olla paikallaan. Lähdette vaikka pidemmäksi aikaa sinun sukulaisten luo, niin hekin tulee lapselle tutuksi eikä hänelle mene mummun sadut niin helposti läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksettava tyyppi. Mulla on tommonen anoppi. Ei tee mieli vierailla siellä.
Koko suku sinun ja miehesi puolelta siis on aivan ihastunut ja innoissaan yksivuotiaastasi, ja anoppisi nyt sitten liian innoissaan?
On sinulla ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on monta ketjua sekopäisistä mummoista, lue sieltä vertaistukea.
Itse ottaisin etäisyyttä tuollaiseen mummoon, ja huolehtisin että muut suvunhaarat olisivat lapsen kanssa enemmän kun tuo mummo, kun kerran osaavat käyttäytyä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
No olisiko kiva, jos mummi joka kerta miettisi, että "taitaa tulla teidän suvusta vai mistä lie, ei meidän suvussa ole koskaan ollut moista" oli sitten kyse taitavasta rakentamisesta tai iloisesta naurusta. Ja vielä sukujuhlissa muistuttaisi, että "tuon Lauran poika se on meneväinen, ei ole meidän suvussa ennen nähty". Lisäksi sanoisi sen kuin kehuen, jotta et voi loukkaantua siitä, että epäilee isyyttä ja saa koko suvun miettimään samaa.
No miksi ei voi ajatella lasta ihan vaan yksilönä? Kukaan lapsi ei ole sen yhden mummin kopio vaikka hän niin yrittäisi uskotella, geenejä tulee yhtä tasaisesti muiltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisiko kiva, jos mummi joka kerta miettisi, että "taitaa tulla teidän suvusta vai mistä lie, ei meidän suvussa ole koskaan ollut moista" oli sitten kyse taitavasta rakentamisesta tai iloisesta naurusta. Ja vielä sukujuhlissa muistuttaisi, että "tuon Lauran poika se on meneväinen, ei ole meidän suvussa ennen nähty". Lisäksi sanoisi sen kuin kehuen, jotta et voi loukkaantua siitä, että epäilee isyyttä ja saa koko suvun miettimään samaa.
No miksi ei voi ajatella lasta ihan vaan yksilönä? Kukaan lapsi ei ole sen yhden mummin kopio vaikka hän niin yrittäisi uskotella, geenejä tulee yhtä tasaisesti muiltakin.
Koska lapsi ei ole vain yksilö! Lapsi on geeniensä tulos ja jokainen etsii lapsesta jotain tuttua.
Meillä mummi suhtautui lapsiin kuin ei-sukulaisiin eli koskaan hän ei sanonut, että joku piirre tai tapa oli samanlainen kuin lapsillaan tms. Olihan se kurjaa, kun miehen siskonlapset oli läheisiä, heissä oli koko ajan "ihan kuin Tiina pienenä" -muistelua, meidän lapset sai aikaan vain hymähdyksen, että "voihan sen noinkin tehdä".
Mä en ottaisi etäisyyttä mummiin vaan niihin ärtymyksen tunteisiin, joita kyseinen ihminen herättää. Ei oo vakavaa jos se kerta on niin hienovaraista ettei siihen pysty edes puuttumaan (=ei todellista laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua yms). Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ole sinä se aikuisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on, jos ei puhu lapsenlapselle mitään. Aina sanoo jotain väärin ja miniä loukkaantuu. Siunattu korona, että ei ole tarvinnut yli kahteen vuoteen olla tekemisissä pojan perheen kanssa!
Laita heti alkuunsa rajat omistushaluiselle ja asioihinne sekaantuvalle anopille! Jos anoppi ei lopeta typerää käytöstään ja puheitaan ja lapsenlapsen omimista, niin laita välit poikki tuommoiseen anoppiin! Anopille porttikielto ja puhelimeen soitonesto anopin numerolle. Älä hyväksy appivanhempien yllätyskyläilyjä, vaan laita kodin ulko-ovi lukkoon. Älä missään nimessä anna lasta anopille tai anoppilaan hoitoon tai kylään!
Oletko puhunut anopin itsekkäästä käytöksestä miehesi kanssa? Mies on aika nössö, jos hän ei osaa käyttäytyä kuin mies ja eikä osaa laittaa rajoja äidilleen. Tämä on tuhoisaa lastenkasvatukselle, perhe-elämälle ja parisuhteelle. Riitatilanteissa mies menee äitinsä puolelle eikä puolusta vaimoaan ja lapsensa äitiä.
Asuuko anoppi samalla paikkakunnalla? Lyhyt välimatka on pahin. Pitkä välimatka, ainakin 500 kilometriä, on aina hyvä appivanhempien suuntaan.
Anopin kuuluu sanoa että "ei se ainakaan minun tai Mikon (puoliso) sukuun ole tullut, onko se edes meidän Leevin tekosia". Kaikissa mahdollisissa tilanteissa tulee kertoa julki oma epäilynsä lapsen isästä ja ilmoittaa, ettei ota syliinsä tuommoista lasta, jossa ei ole mitään tuttua. Sillä tavalla ei yritä vieroittaa lasta äitinsä suvusta ja miniä on iloinen, kun vauva on selkeästi saanut geenit vain yhdestä suvusta.
Onneksi meillä poika oivalsi tehdä lapset niin, ettei mennyt naimisiin tai edes muuttanut yhteen asumaan, ei tarvitse meillä arvuutella, kuka on isä. Tai mistä minä tiedän, kenen tekemien lasten ruokkoja tuo makselee.
Vierailija kirjoitti:
Anopin kuuluu sanoa että "ei se ainakaan minun tai Mikon (puoliso) sukuun ole tullut, onko se edes meidän Leevin tekosia". Kaikissa mahdollisissa tilanteissa tulee kertoa julki oma epäilynsä lapsen isästä ja ilmoittaa, ettei ota syliinsä tuommoista lasta, jossa ei ole mitään tuttua. Sillä tavalla ei yritä vieroittaa lasta äitinsä suvusta ja miniä on iloinen, kun vauva on selkeästi saanut geenit vain yhdestä suvusta.
Onneksi meillä poika oivalsi tehdä lapset niin, ettei mennyt naimisiin tai edes muuttanut yhteen asumaan, ei tarvitse meillä arvuutella, kuka on isä. Tai mistä minä tiedän, kenen tekemien lasten ruokkoja tuo makselee.
Täytyy olla joku pershäiriö, jos ei pysty ihan normaalisti juttelemaan lapsesta. Niinhän se näillä ongelmamummoilla menee, joko haluavat omia lapsen vain itselleen tai sitten välit poikki.
Alue: Aihe vapaa
Etäisyyttä.