Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paha mieli lapsen mummin käytöksestä, ylireagoinko?
20.03.2022 |
Lapsemme on nyt 1-vuotias. Aluksi kaikki meni mummin (anoppi) kanssa ok, mutta kuukausien kuluessa jokin on muuttunut. Mummin höpinöissä lapselle tulee usein ilmi, että vain se mummin puoleinen suku on oikea ja tärkeä. Minun iso sukuni sekä mieheni isän puolen suku on myös tosi innoissaan ja iloisia lapsestamme, mutta pidemmän välimatkan takia emme voi nähdä heitä niin usein kuin miehen äitiä. Mummi suorastaan ärsyyntyy jos muut sukulaisemme tulevat puheeksi tai jos lapsi vaikka leikkii heiltä saamillaan leluilla. Mummi yrittää vaihtaa lelut itse antamiinsa. Mummin mielestä lapsi on täydellinen kopio hänen lapsistaan, ei halua nähdä lapsessa mitään minuun, lapsen äitiin viittaavaa. Vaihtaa heti puheenaihetta, jos joku sanoo lapsen perineen asian x äidiltään. Nämä kaikki mummin vihjailut ovat niin hienovaraisia, että asiaan on vaikea puuttua. Itse jään noita puheita usein murehtimaan, ei minulle kenenkään muun sukulaisen vuoksi tule tällaista pahaa oloa. Onkohan tässä muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vähän etäisyyttä mummiin? Miehen mielestä äitinsä on vain niin innoissaan.
Kommentit (24)
Käytä nyt hyväksi se että vauvalle on hoitaja, meet kampaajalle ja shoppailee, puolison kanssa ravintolaan, ala harrastaa jotain ilman lasta. Ei ole joka perhessä siihen mahdollisuus.
Meillä ongelma on ollut isovanhempien päihdeongelmat ja mielenterveys ongelmat, niistä kun koituu lapselle vaaratilanteita, kokeiltu on, ei toiminut, ei voi luottaa yhtään, sanotaan että pystyy olemaan edes päivän selvinpäin, mutta sitte ei kuitenkaan pysty, niin antaisin kyllä mitä tahansa jos isovanhempien käytös ois vaan sitä että ollaan täysin hullaantuneita vauvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ottaisi etäisyyttä mummiin vaan niihin ärtymyksen tunteisiin, joita kyseinen ihminen herättää. Ei oo vakavaa jos se kerta on niin hienovaraista ettei siihen pysty edes puuttumaan (=ei todellista laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua yms). Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ole sinä se aikuisempi.
Näin minäkin tekisin. Lisäksi mummille siedätyshoitoa: Jos joku sanoo jostain piirteestä että "äidiltään peritty" alkaisin puhumaan iloisesti asiasta enkä kiinnittäisi anoppiin ja hänen puheenaiheen vaihtamisyritykseen huomiota. Samoin voisin itsekin joskus aina mainita että minä (tai esim siskoni) olin kuulemma pienenä ihan samanlainen tms. Tuo asia, että lapsella on muutakin sukua (?), herättää hänessä jostain syystä hankalia tunteita. Näin hän joutuu kohtaamaan noita tunteita ja todennäköisesti alkaa pärjäämään niiden kanssa.
Asiaan suhtautumista helpottaa, jos pystyy vähän ajattelemaan anopin kannalta, että hänestä nyt tuntuu jotenkin kauhean hankalalta eikä tee tätä ilkeyttään. Ei ole tietenkään sinun asiasi alkaa hoitaa anopin päätä, mutta jos pystyt asettumaan asian yläpuolelle niin tämä luultavasti tulee helpottumaan. Luulisin, että on kaikkien kannalta paras vaihtoehto että tullaan toimeen ja lapsella on suhde isovanhempiinsa ja muuhun sukuun. Kyseessä ei varmaan ole kuitenkaan rajaton/narsisti tms?
Hirveän helposti annetaan neuvoja "välit poikki", "etäisyyttä" jne, ja joissain (ääri)tapauksissa näin kannattaakin toimia. Sosiaalisesti taitava ihminen pystyy johtamaan tilanteet fiksummin, janiitä sosiaalisia taitojaan pystyy kehittämään. Tämä ei siis ole ap:lle, vaan noin yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ottaisi etäisyyttä mummiin vaan niihin ärtymyksen tunteisiin, joita kyseinen ihminen herättää. Ei oo vakavaa jos se kerta on niin hienovaraista ettei siihen pysty edes puuttumaan (=ei todellista laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua yms). Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ole sinä se aikuisempi.
Näin minäkin tekisin. Lisäksi mummille siedätyshoitoa: Jos joku sanoo jostain piirteestä että "äidiltään peritty" alkaisin puhumaan iloisesti asiasta enkä kiinnittäisi anoppiin ja hänen puheenaiheen vaihtamisyritykseen huomiota. Samoin voisin itsekin joskus aina mainita että minä (tai esim siskoni) olin kuulemma pienenä ihan samanlainen tms. Tuo asia, että lapsella on muutakin sukua (?), herättää hänessä jostain syystä hankalia tunteita. Näin hän joutuu kohtaamaan noita tunteita ja todennäköisesti alkaa pärjäämään niiden kanssa.
Asiaan suhtautumista helpottaa, jos pystyy vähän ajattelemaan anopin kannalta, että hänestä nyt tuntuu jotenkin kauhean hankalalta eikä tee tätä ilkeyttään. Ei ole tietenkään sinun asiasi alkaa hoitaa anopin päätä, mutta jos pystyt asettumaan asian yläpuolelle niin tämä luultavasti tulee helpottumaan. Luulisin, että on kaikkien kannalta paras vaihtoehto että tullaan toimeen ja lapsella on suhde isovanhempiinsa ja muuhun sukuun. Kyseessä ei varmaan ole kuitenkaan rajaton/narsisti tms?
Hirveän helposti annetaan neuvoja "välit poikki", "etäisyyttä" jne, ja joissain (ääri)tapauksissa näin kannattaakin toimia. Sosiaalisesti taitava ihminen pystyy johtamaan tilanteet fiksummin, janiitä sosiaalisia taitojaan pystyy kehittämään. Tämä ei siis ole ap:lle, vaan noin yleisesti.
No miksei johtamaankin, mutta piti kyllä kirjoittaa hoitamaan.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä ihan todellinen ongelma?