Koiran murinat perheenjäsenille!

Meillä on keskikokoinen 1,5-vuotias uroskoira. Kiltti kuin mikä, sosiaalinen ja reipas. Ei uhittele perheenjäsenille normaalisti koskaan. Saa ottaa esim. ruokakupin pois.

Pienellä aikaa on kuitenkin tullut omituinen ilmiö, joka liittyy mun nukkumiseen. Koira nukkuu aina mun kanssa. Ei samassa sängyssä, mutta samassa tilassa. Jos mies menee nukkumaan ja mä jään hereille, jää koira olkkarin nurkkaan. Kun lähden nukkumaan, tassuttaa perässä ja menee makkarin nurkkaan nukkumaan. Jos nukahdan sohvalle, nukkuu tässä mun seurana. Nyt tämä mun nukkumiskaverointi on saanut uuden ilmiön: ei hyväksy mun lähestymistä nukkuvana. Kun mies tulee esim. herättämään sanoakseen aamulla heipat, niin koira alkaa murista miehelle lattialla (ei hyppää sänkyyn, mutta irvistelee siinä vieressä). Yöllä miehen nukkuessa samassa sängyssä, ei puutu asiaan, mutta miehen noustua ylös ja palatessa makkariin myöhemmin alkaa tätä reaktio. Muuten on kiltti miehelle ja mielistelee miestä aina. Päiväsaikaan ei osoita mitään tunteita, vaikka halittaisiin tai miten vaan, mutta kun olen nukkumassa, niin kukaan ei saisi lähestyä. Huomasin joku päivä, kun toinen lapsista tuli herättämään mua sängylle, niin koira murisi ja irvisteli siinä sängyn vieressä. Tähän on puututtu ja tänä aamuna mies otti koiran kanssa ison matsin asiasta, koska koira alkoi jo irvistellä ja näykkäsi miestä käteen.

Mikä tää juttu nyt on? Joku johtajuusongelma varmaan, mutta mistä se johtuu ja mitä pitäisi tehdä, jotta tää loppuisi. Korostan, että mitään ongelmia ei ole, kun olen hereillä tai muissa tilanteissa. Ainoastaan, kun nukun ja joku tulee herättämään mua.