Mies ei herää vauvan ääntelyyn/itkuun!

Eikös oo parempi että perheessä on edes yksi toimintakykyinen ihminen huolehtimassa asioista ihan järki päässä ja hermot tallella, kuin että kaksi väsynyttä ja kiukkuista aikuista...?

Välillä pidänkin vauvaa vieressä mutta toivoisin että oppisi nukkumaan omassa sängyssä alusta alkaen niin ei myöhemmin tulisi vaikea opettaa (meidän huoneessa kuitenkin) ja enben kaiklea että itse ei varoisi vauvaa ja siksi nukkuisi entistä huonommin ja ettei tartteisi varoa unissaan sätkähtelee miestä vauvan vieressä että vahingossa vaikka kyynerpäällä kolauttaa vauvaa. Miehellä ollut aina nukkuessa ihme lihasnytkähtelyjä. Ap

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:26"]Mä en osaa nukkua päivällä vaikka olisin kuinka väsy ja aamuisin herään aikaisin vaikka olisin nukkunut vasn kolme tuntia :( tämä onkin se kurjuus... mies osaa nukkua millon vaan :/
Joo huomaa ettämies tuskastuu päivälläkin nopeammin vauvan itkuun ja herkästi aina "pakko tehä toi yks juttu otatko tän.." eli ei niin vauvaa olisi hoitamassa vaikka onnellinen ja ylpeä vauvasta ja kovasti yhdessä toivoimme. Mutta selvästi äiti ja isä vanhemmuudessa erilaisia... mieluummin mies laittaa meille ruokaa kuin hyssyttelee vauvaa. Ap
[/quote]
No ole onnellinen siitä, että miehesi osaa ja ennenkaikkea haluaa laittaa edes sitä ruokaa ja kuitenkin on ylpeä perheestään. Jotkut miehet tajuaa vauvan synnyttyä, että ei mua huvitakkaan ja häipyvät kokonaan tai viettävät aikaa harrastuksisaa ja kavereiden kanssa ettei tarvitse huolehtia vaimosta ja vauvasta. Nuku sä miehen vapaapäivinä ja ota se vauva sinne omaan kainaloosi yöksi, että saat vauvan herätessä nälkään vaan tyrkätä tissin suuhun ilman mitään ylimääräisiä sängystä nousemisia ja kitinöitä.

Kuulostat ap aika marttyyrilta. Meillä ei ole mies herännyt öisin syöttämään muutamia viikonloppupoikkeuksia luukunottamatta ollenkaan. Tosin meillä mies oli vain viikon isyyslomalla, koska on yrittäjä. Ei tulisi mieleenkään potkia pitkiä päiviä töissä tekevää miestä hereille yöllä. Ja meillä on ihan sama juttu eli mies nukkuu todella sikeästi. En minäkään ennen ollut päivöuni-ihminen, mutta kummasti niitä unia saa otettua kun joutuu vähän valvomaan. Miehellä ei mitään päikkärimahiksia ole töitä tehdessä. Tekstisi kuulostaa muutenkin siltä, että piposi on aika kireällä. Ota vauvanhoito rennosti, mukaile vauvan rytmiä ja rauhoitu kun vauvakin rauhoittuu unille. Et voi loppuelämääsi valvoa ja kytätä lapsen sängyn vieressä kulkeeko henki, onko peitto hyvin, herääkö vai eikö herää jne. Yritä nauttia äitiydestä.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:43"]Välillä pidänkin vauvaa vieressä mutta toivoisin että oppisi nukkumaan omassa sängyssä alusta alkaen niin ei myöhemmin tulisi vaikea opettaa (meidän huoneessa kuitenkin) ja enben kaiklea että itse ei varoisi vauvaa ja siksi nukkuisi entistä huonommin ja ettei tartteisi varoa unissaan sätkähtelee miestä vauvan vieressä että vahingossa vaikka kyynerpäällä kolauttaa vauvaa. Miehellä ollut aina nukkuessa ihme lihasnytkähtelyjä. Ap
[/quote]

No, sanonpa vain että ihmisen biologia on sellainen että jälkeläinen kuuluu olla vieressä. Tällöin vauvakin nukkuu paremmin ja kokee turvallisuutta, jolloin myöhemminkin itse nukkuminen on helpompaa kun ei ole kokenut turvattomuutta. Tämä myöhemmin on kyllä sitten ihan jo isompana kuin pienenä vauvana.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:36"]

Haloo ap!

siis haluat että mieskin olisi yhtä väsynyt kun sä? En tosiaankaan ymmärrä tuota sun asennetta. Mitä hyötyä siitä on jos molemmat heräilivät yöllä hyysäämään vauvaa?

kiukkuat siitä että mies ei herää ja sanot että sä et osaa nukkua päivällä vaikka mies hoitaisi vauvan. Opettele ensin itse nukkumaan päivälläkin tarvittaessa ja jos et opi niin miten voit vaatia miestä oppimaan muuttaa omaa nukkumistapaa?

meillä mies heräili vauvojen ääniin ja toivoin että olis vaan nukkunut. Ei sen heräilystä ollut apua ihmeteltävää vauvan kanssa kuitenkaan. Isompana toki pystyi hoitamaan lapsia yölläkin. Mutta sitten oltiin molemmat väsyneitä. Ja pelotti välillä kun mies lähti tosi väsyneenä töihin.

[/quote]

Tottakai sen miehen pitää herätä koska AP ei kestä ajatusta etteikö toisellakin menisi se yö pilalle koska HÄNELLÄ kyllä menee.

Tässä syy miksi en jaksa "tehdä" toista lasta. Yksin sain hoitaa öiset itkut, oksennukset ja sairastelut. Mies nukkui tai mumisi vain. Viikonloppuisin oli sopimus et toisena aamuna toinen nousee aamuvirkun vauvan kanssa ja toisena toinen. Käytännössä aamuna jolloin mun oli vuoro saada nukkua, jouduin ensin kuuntelemaan vauvan kitinää ja sitten herätteleen puoli tuntia miestä joka sanoi et "joo kohta". Lopen kun mies nousi vauvan kans, olin jo itsekkin niin hereillä että unen jatkaminen oli lähes mahdotonta. Kyllä v*tutti.

Ja nyt kuulostaa kyllä siltä, että sä haluaisit miehen muuttavan nukkumistapojaan ja heräävän yöllä, mutta itse et ole valmis muuttamaan omia tapoja ja nukkumaan päivällä? Usko pois äkkiä se uni päivällä tulee, kun oot pari viikkoa mennyt vähillä yöunilla. Ja luulen, että se vauvakin nukkuisi sikeämmin ja vähemmillä heräämisillä, jos saisi olla vieressä. Ja et tietenkään laita vauvaa miehen viereen tai teidän väliin, koska sulla edelleen hyrrää ne hormoonit ja olet unessakin sen verran tietoinen vauvasta ettet kieri sen päälle, mutta miehellä ei. Vauva siis sun viereen sängyn reunaan ja jotain peittoa tai reunaa sänkyyn ettei vauva muksahda alas.

Miehillä ei taida olla sitä äidinvaistoa, ja muutenkin meillä mies sikeämpi nukkumaan.
Ei mun kaan mies noussut vauvan kanssa yöllä paitsi yhdessä noustiin isyysloman ajan :) ja viikonloppuna mies noussut aamulla vauvan kanssa ja itse saanut nukkua hiukan pidemäpään :)Jos mies menee aamulla töihin niin eihän silloin miehen yöllä kuulu herätä. Tää kyllä vaan mun mielipide, en itse raaskisi herätellä yöllä toista jos aamulla aikanen nousu.
Aluksihan se on aika raskasta kun itse on väsynyt mut kyllä siihen tottuu. Voithan miehen kanssa sopia jos hän esim vknloput vapaalla, hoitaa vauvaa jotta saisit nukuttua. Ja aina vauvan päivä uni aikaan nukut/ torkut se auttoi ainakin minulla.
Koitahan jaksaa !

Se oli mun mielestä hyvä, että mies sai nukuttua hyvin. Jaksoi sitten paremmin hoitaa muita asioita päivällä.

Itse hoidin tyytyväisenä molempien lasten yöheräilyt ja syötöt, koska hormonit avittivat ja olin perheen ainoa jolla maitoa

Eipä herännyt munkaan mies. Mutta yksi poikkeus vahvisti säännön, eli kun olivat lapsen kanssa kahdestaan yökylässä, niin silloin kyllä heräsi keskellä yötä kun lapsikin. Lapsi oli tosin jo vähän vanhempi tuolloin.

Ap, miten olisi, jos nukkuisit vaikka sohvalla silloin kun miehellä on "yöheräämisvuoro"? Saisit nukuttua paremmin, ja mies ehkä ottaisi paremmin vastuuta, kun sinä et ole varamiehenä heräämässä.

Mun mielestä tuossa kannattaa nyt ajatella ihan ensimmäisenä vauvaa. Vauvan tarpeisiin tulee vastata heti, kun vauva tarpeensa ilmaisee. Minun korvaan kuulostaa tosi oudolta, että pinnasänky on miehen puolella, vauva kaipaa erityisesti äidin läheisyyttä, erityisesti mikäli imetät. Se, että sinun täytyy herättää mies, jotta tämä vastaisi vauvan tarpeisiin, mahdollisesti aiheuttaa sen, että vauva joutuu odottamaan, ja tuntee turvattomuutta tilanteessa, mikä taas saattaa lisätä itkuisuutta, mutta ajan kanssa aiiheuttaa sen, että vauva ei ilmaise tarpeitaan, kun kokee ettei niihin vastata.

Minäkin suosittelen lämpimästi perhepetiä, meillä ei ikinä ole valvottu lapsen kanssa, paitsi silloin alussa, kun yritettiin nukuttaa pinniksessä. Eikä yösyöttöjen suhteen ole ollut kiistaa. Niin kauan, kuin lapsi oli rinnalla, vain minä hoisin yöheräilyt, kun isompana kaipasi maitopulloa yöllä, isä lämmitti pullon.

Josko koittaisitte nyt jotain muuta taktiikkaa, ja ottakaa se vauva lähemmäksi, pieni lapsi tarvitsee aivan välttämättä vanhemman turvaa ja läheisyyttä, eläimetkin hoitavat poikasiaan vieressä, ihminen vaan on niin luonnosta vieraantunut laji, että pyrkii heti irtaantumaan vastasyntyneestäkin poikasestaan.

Ja mitä tulee siihen, etteikö muka lapsi opi omaan sänkyyn jos viereen tottuu, on puppua. Turvallisesti kiintynyt lapsi, jonka tarpeisiin on vastattu, kyllä siirtyy itsekseen omaan sänkyyn, kun on siihen valmis, olen nähnyt näitä tapauksia paljon, ja näin on tapahtunut myös meillä. Lapsi nukahtaa viereen, mutta kömpii sitten unissaan omaan sänkyynsä nukkumaan. Jos pelkäät että mies huitaisee lasta, niin tehkää pinniksestä sivuvaunu sinun puolelle ottamalla laita irti, sulla on tilaa nukkua, vauva voi välillä nukkua sun vieressä teidän sängyssä, tai siinä lähellä sivuvaunussaan, kokee olonsa turvalliseksi.

No oletteko sitä mieltä, että teemme väärin kun iltaitkuissa myös mes hyssyttelee/kanniskelee vauvaa kun huutaa masukipuja? Alkaa yleensä seitsemän jälkeen ja mitä tietysti imettelen paljon ja annan läheisyyttä mutta välillä myös vauvan isälle kanniskeltavaksi ja hyssyteltäväksi. Oletettavasti vauva haluaisi olla äidin lähellä koko ajan (?) vaikka siis ei syökään vaan masukipuja itkee. Tätä melkein joka ilta useamman tunnin niin jaetaan sitä hyssyttämistä. Mutta onko se väärin vai pitäisikö äidin pitää koko ajan kun lapsi paremmin päivällä viihtyy äidin sylissä? Ap

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:22"]

Ei kuulu miehen biologiaan.

[/quote]

Huhhuh.. Tää nyt on säälittävin tekosyy ikinä!

Ei todellakaan ole väärin että molemmat hyssyttelette vauvaa, hyvä vain! Ja siis ei tuossa yöheräilyssäkään periaatteessa olisi, jos mies heräisi heti, eikä vaiva joutuisi turhaan odottamaan ja itkemään. Mutta tissi on tissi, sitä kannattaa alussa tarjota vauvalle vähän joka inahdukseen, vaikkei olisikaan nälkä, niin rinta tuo lapselle turvaa ja lohtua. Hyvä, että isäkin on halukas luomaan vauvaan hyvän kiintymyssuhteen, mutta olisiko tosiaan öisin itsesi kannaltakin helpompi pitää vauva lähellä, ei tulisi turhia nousuja ja heräilyjä, ja vauva tosiaan kokosi olonsa turvalliseksi kun saa heti hoivaa.

Ei "herää", koska ei halua herätä vaan haluaa jatkaa uniaan. Että sellainen äijä sulla...!

Ap, kuulostat ihan normaalilta ihmiseltä, ymmärrän sinua täysin, olin ihan samassa tilanteessa kun vauvamme syntyi. Nämä vastaukset täällä kuulostaa yliäitien vastauksilta, tottakai kaikki nukkuu samassa sängyssä ja äidit jaksaa herätä maailman ääriin saakka koska ovat äitejä, isit on miehiä eikä pysty ja nönnönnöö. Kyllä se äitikin on omia unitottumuksiaan muuttanut kun pakon edessä joutuu nousemaan monta kertaa yössä, ja on väsynyt. Miksi ihmeessä isän ei tarvitsisi myös muuttaa omiaan ja sopeutua tilanteeseen, siinä missä äidinkin täytyy niin tehdä. Toki jos mies on töissä, on kohtuutonta herätellä kaikki yöt, mutta vapaalla on vähintäänkin reilua antaa äidinkin nukkua välillä mahdollisimman täysiä öitä.

Meillä minä olen se sikeäunisempi, ollut aina. Herään kyllä, mutta siihen menee aikaa. Mielestäni se on hyvä, ei joka inahdukseen tarvikaan reagoida. Mies herättää yleensä mut jos herää ensin (on herkkäuninen) ja minä hoidan lapsen. Tämä siksi, että minä olen kotona ja mies käy töissä. Lapsi kohta kaksi, ja heräilee edelleen satunnaisesti.

Olen tyytyväinen järjestelyyn, viikonloppuisin ja loma-aikoina mies toki hoitaa myös öitä tarvittaessa. Mutta koska mies tuo leivän pöytään, on mielestäni minun vastuullani silloin kotiasiat. Jos kävisimne molemmat töissä, muutkin hommat jaettaisiin.