Kokemuksia viikon matkasta ilman pieniä lapsia!

Ettekö te jotkut oikeasti raaskisi antaa 1-vuotiasta hoitoon tutuille hoitajille viikoksi? Miksette?

Ap tosiaan kyseli kokemuksia niiltä vastaavanlaisen matkan tehneiltä vanhemmilta, ei mielipiteitä siitä, kannattaako matkaa tehdä vai ei. Lisää vastauksia otetaan vastaan!

Ap

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:35"]

Ap tosiaan kyseli kokemuksia niiltä vastaavanlaisen matkan tehneiltä vanhemmilta, ei mielipiteitä siitä, kannattaako matkaa tehdä vai ei. Lisää vastauksia otetaan vastaan! Ap

[/quote]

En oikeastaan ymmärrä, mitä haluat kuulla. Jokainen lapsi on erilainen ja reagoi eri tavoin. Sinä tunnet itse lapsesi parhaiten, joten olet paras asiantuntija päättelemään etukäteen, miten lapsesi suhtautuvat viikon erossa oloon. 

Totuus on, että tiedät itsekin viikon olevan pitkä aika lapsille. Nyt kalastelet muilta "hyvin menneitä" kokemuksia, jotta voit hyvällä omallatunnolla lähteä matkaan. Ihan oikeasti jos ajattelet lastesi etuja, tiedät viikon erossa olon olevan pienimmille valtavan suuri ponnistus. Kaikki voi näyttää päältä päin hyvin, mutta lapsen sisäistä hätää et pysty päältä päin sanomaan. Myöskin isovanhemmille viikon vastuussa oleminen kolmesta pienestä lapsesto on mielestäni kohtuuton ponnistus. 

Miksi pitää mennä viikoksi? Viikonloppu on ihan riittävä parisuhteen laatuajaksi ja omien akkujen lataamiseen. Ymmärrän kyllä miten raskasta on kolmen pienen lapsen kanssa ollut ja tarvitset irtiottoa mutta edelleen se lyhyempi reissu olisi lapsille mukavampi. Menette sitten vaikka koko perhe yhdessä sinne viikon reissulle. 

En olisi suostunut jättämään lasta viikoksi, ennen kun lapsi ymmärtää sen!

Viikonloppumatkoja voimme tehdä lastenkin kanssa, tämä on sellainen kohde, mihin emme pienten lasten kanssa muutenkaan menisi (esim malarialääkityksen takia). Ja kun ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen tarjoutuu tilanne tehdä vähän "entisen kaltainen" matka (ennen lapsia harrastimme juurinkn tällaisia ei lapsille sopivia matkakohteita) niin todellakin menemme!

No jos haluaa ehdoin tahdoin vaarantaa lapsensa psyykkisen kehityksen, voi matkalle lähteä kevein mielin. 

Aika iso vastuu isovanhemmille. Viikko on pitkä aika olla vastuussa noin pienistä. Viikonloppumatka?

Jos isovanhemmat on tuttuja lapselle ja lapset on ennenkin olleet öitä hoidossa, niin ilman muuta menette. Itse olimme esikoisen ollessa 9 kk viikon reissulla, se kyllä kirpaisi - minua - enkä enää menisi, mutta lapsi pärjäsi mainiosti isovanhempiensa hoivissa.

Nykyään teemme säännöllisesti parin yön reissuja mihen kanssa kahdestaan tai kaveripariskunnan kanssa. Vähintään kerran vuodessa. Valitettavasti lomien vähyys pienentää mahdollisuuksia. Suurimman osa lomasta haluan viettää koko perheenä, eli en enää lähtisi viikon matkalle ilman lapsia. Vaikka siis ovat isoja. Mutta syy on lomien vähyys, ei se, ettenkö voisi jättää lapsia kotiin.

Me matkataan kaikki reissut ilman pieniä lapsia (koska meillä ei ole pieniä lapsia). Mitä halusit tietää? Mahtavia on matkat yleensä aina, mut meillä on kyllä kivaa kotonakin keskenämme (kun siellä ei onneks ole niitä pieniä lapsia).

T. vähän tarkkuutta niihin aloituksiin.

Ei ole kyllä äidillä muodostunut minkäänlaista kiintymyssuhdetta lapseensa, jos edes harkitsee että jättäisi 1-vuotiaan viikoksi! Jos tilanne on jo nyt näin paha, niin ei se sillä viikon erolla paremmaksi muutu.

Jos ei ole varaa matkustaa kolmen lapsen kanssa, niin silloin on tehty valinta, että tehdään lapsia ja luovutaan jostain muusta. Nyt on se kohta, missä tämä tulee esiin. Jos ei ole varaa matkustaa lasten kanssa (ja mahdollisesti maksaa myös isovanhempien matkoja), niin jätätte menemättä. Aikuiset ihmiset pystyvät kyllä odottamaan, että pääsevät tekemään jonkun haavematkansa. 

Me matkustamme paljon koko perhe, nuorinkin on käynyt jo monessa maassa. Mutta nyt haluamme lähteä kaksistaan, koska kaksin matkustaminen on täysin erilaista kuin perheenä matkustaminen ja lisäksi haluamme pitkästä aikaa vähän eksoottisempaan paikkaan, joka ei välttämättä lapsille olisi se turvallisin.

Ap

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:51"]

Viikonloppumatkoja voimme tehdä lastenkin kanssa, tämä on sellainen kohde, mihin emme pienten lasten kanssa muutenkaan menisi (esim malarialääkityksen takia). Ja kun ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen tarjoutuu tilanne tehdä vähän "entisen kaltainen" matka (ennen lapsia harrastimme juurinkn tällaisia ei lapsille sopivia matkakohteita) niin todellakin menemme!

[/quote]

Miten niin "tarjoutuu tilanne"? Ei tarjoudu! Pienin lapsi on aivan liian nuori kokemaan tällaisen hylkäämisen, ei hän selviydy siitä ilman traumoja! Nyt on aika sinun olla aikuinen, kantaa vastuusi ja niellä se, ettet voi omien mielitekojesi vuoksi kävellä lastesi hyvinvoinnin yli.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:51"]

Viikonloppumatkoja voimme tehdä lastenkin kanssa, tämä on sellainen kohde, mihin emme pienten lasten kanssa muutenkaan menisi (esim malarialääkityksen takia). Ja kun ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen tarjoutuu tilanne tehdä vähän "entisen kaltainen" matka (ennen lapsia harrastimme juurinkn tällaisia ei lapsille sopivia matkakohteita) niin todellakin menemme!

[/quote]

Vaikka miten nykyisin joka paikassa törmää selityksiin, ettei äitiys muuta mitään tai mistään ei ole tarvinnut luopua, niin se ei pidä paikkaansa. Vanhemmuuteen, tai ainakin hyvään vanhemmuuteen, kuuluu aina myös jonkinasteinen luopuminen. 

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:06"]

Me matkustamme paljon koko perhe, nuorinkin on käynyt jo monessa maassa. Mutta nyt haluamme lähteä kaksistaan, koska kaksin matkustaminen on täysin erilaista kuin perheenä matkustaminen ja lisäksi haluamme pitkästä aikaa vähän eksoottisempaan paikkaan, joka ei välttämättä lapsille olisi se turvallisin. Ap

[/quote]

Turhaan kuvittelet saavasi täältä siunauksen tuollaiselle. Tiedät itsekin tekeväsi väärin, muuten et edes kyselisi. 

Totta kai ilman lapsia matkustaminen on erilaista. Mutta te olette tehneet lapsia ja luopuneet siitä mahdollisuudesta matkustaa kaksin useiksi vuosiksi. Yritä nyt vain elää sen kanssa ja pitää lapsistasi huolta! Ei se sinun matkakohteesi sieltä mihinkään katoa. Voitte mennä sinne kuuden vuoden päästä, kun nuorinkin lapsistasi on valmis viikon eroon vanhemmistaan.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:51"]

Viikonloppumatkoja voimme tehdä lastenkin kanssa, tämä on sellainen kohde, mihin emme pienten lasten kanssa muutenkaan menisi (esim malarialääkityksen takia). Ja kun ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen tarjoutuu tilanne tehdä vähän "entisen kaltainen" matka (ennen lapsia harrastimme juurinkn tällaisia ei lapsille sopivia matkakohteita) niin todellakin menemme!

[/quote]

Vaikka miten nykyisin joka paikassa törmää selityksiin, ettei äitiys muuta mitään tai mistään ei ole tarvinnut luopua, niin se ei pidä paikkaansa. Vanhemmuuteen, tai ainakin hyvään vanhemmuuteen, kuuluu aina myös jonkinasteinen luopuminen. 

[/quote]

Näin juuri, monesta joutuu luopumaan. Mutta jos on muodostanut omaan lapseensa kunnollisen kiintymyssuhteen (mikä ap:ltä selvästi puuttuu), niin mitään todellista luopumista ei edes tapahdu, koska ne omat halut menee yksiin lapsen edun kanssa. Ulospäin se näyttää luopumiselta, kun vanhemmat matkustavat lastensa kanssa eivätkä pääse koskaan kaksin. Itse he eivät kuitenkaan koe luopuvansa mistään, koska eivät halua olla lapsistaan erossa ja haluavat jakaa matkustuskokemuksensa lastensa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:06"]

Me matkustamme paljon koko perhe, nuorinkin on käynyt jo monessa maassa. Mutta nyt haluamme lähteä kaksistaan, koska kaksin matkustaminen on täysin erilaista kuin perheenä matkustaminen ja lisäksi haluamme pitkästä aikaa vähän eksoottisempaan paikkaan, joka ei välttämättä lapsille olisi se turvallisin. Ap

[/quote]

Turhaan kuvittelet saavasi täältä siunauksen tuollaiselle. Tiedät itsekin tekeväsi väärin, muuten et edes kyselisi. 

Totta kai ilman lapsia matkustaminen on erilaista. Mutta te olette tehneet lapsia ja luopuneet siitä mahdollisuudesta matkustaa kaksin useiksi vuosiksi. Yritä nyt vain elää sen kanssa ja pitää lapsistasi huolta! Ei se sinun matkakohteesi sieltä mihinkään katoa. Voitte mennä sinne kuuden vuoden päästä, kun nuorinkin lapsistasi on valmis viikon eroon vanhemmistaan.

[/quote]

Juuri näin. En ihan vilpittömästi ymmärrä, mikä pakko niitä lapsia on tehdä, ellei niiden mukanaan tuomia vastuita ja rajoitteita kykene sietämään. Lapset ovat kuitenkin pieniä vain rajallisen ajan. Jos ne kerran on tullut hankkineeksi, luulisi vastuullisen aikuisen kykenevän toimimaan lapsen edun mukaisesti. Mutta ei, kaikkihetimullenyt.

t: vela, joka ei hanki lapsia statussymboliksi, koska tajuaa niiden mukanaan tuoman vastuun.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:51"]

Viikonloppumatkoja voimme tehdä lastenkin kanssa, tämä on sellainen kohde, mihin emme pienten lasten kanssa muutenkaan menisi (esim malarialääkityksen takia). Ja kun ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen tarjoutuu tilanne tehdä vähän "entisen kaltainen" matka (ennen lapsia harrastimme juurinkn tällaisia ei lapsille sopivia matkakohteita) niin todellakin menemme!

[/quote]

Miten niin "tarjoutuu tilanne"? Ei tarjoudu! Pienin lapsi on aivan liian nuori kokemaan tällaisen hylkäämisen, ei hän selviydy siitä ilman traumoja! Nyt on aika sinun olla aikuinen, kantaa vastuusi ja niellä se, ettet voi omien mielitekojesi vuoksi kävellä lastesi hyvinvoinnin yli.
[/quote]

Nojoo, minun tuttavaperheitteni kaikki lapset ovat sitten traumatisoituneet jo vakavasti.

Hyvää lomaa! Kuulostaa mukavalta. Varmaan merkittävä juttu lapsille ja isovanhemmille.

Ihanko todella lapsia ei saa hankkia, ellei ole valmis luopumaan elämän tärkeistä asioista vähintään kuudeksi vuodeksi?

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:32"]

Ihanko todella lapsia ei saa hankkia, ellei ole valmis luopumaan elämän tärkeistä asioista vähintään kuudeksi vuodeksi?

[/quote]

No mitä ne sellaiset elämän tärkeät asiat on, joista ei voi luopua? Yleensä mistään ei tarvitse kokonaan luopua mutta sopeutumista ja muutoksia kyllä vaaditaan jokaiselta vanhemmelta. Niin kuin tässäkin esimerkissä matkustelusta ei tarvitse kokonaan luopua, mutta mielestäni kyllä viikon parisuhdereissuista lasten ollessa pieniä.