Millaiset suhteet sinulla on vastakkaista sukupuolta oleviin kavereihisi?

Melkein kaikkien kanssa kyllä harrastanut seksiä jollain tasolla

Hyvät.

Epämääräiset. En osaa paljon muuta sanoa. :D Varattujen miesten kanssa kyllä hyvät ja välittömät. t.N26

En ole harrastanut millään tasolla. Tai siis yhden kanssa juu, mutta ei se sitten enää ollut ystävyyssuhde eikä sellaiseksi palannutkaan. Muut ovat olleet keskinäisiä hoivasuhteita jollain tapaa. Molemmilla pitkän ajan kaverimiehillä on ollut hiukan ristiriitainen suhde naissukupuoleen, toisaalta suojeleva ja toisaalta kitkerä, ja juoppo isä ja alkoholin kanssa flirttaamista sitten pojillakin. Minä olen ollut heille jotenkin se toisenlainen naiskuva, joka ei olisi isää katsellut ja antanut tämän jyrätä perhettä, enkä ole katsellut sitä heiltäkään. Itse taas olen nähnyt heissä oman juopon isäni piirteitä, ja toisaalta saanut heiltä sellaista lämpöä, jota en ole saanut kummaltakaan vanhemmaltani, joille olen äiti ja isä enemmän kuin he minulle. 

Ei olla arjessa tekemisissä juurikaan, mutta tietty luottamus on syvä, vaikka olisi rankkaa kestää jokapäiväistä kanssakäymistä, kun se kiintymystyyli on niin ristiriitainen ja helposti huomaa tulevansa tulkituksi negatiivisimman kautta, kun toiset tuulettavat äitipettymystään. Toisaalta, siinä on opittu puhumaan asioista ja olen oppinut puolustautumaan paremmin, kun alun perin olen ollut halvaantujatyyppiä moitteen edessä. Itse huomaan aina yrittäväni solahtaa äidillis-isälliseen rooliin suhteessa kaverimiehiin, mutta minut palautetaan ruotuun jos se menee yli.  Lapsistamme on keskusteltu niinkuin hyvien ystävien kesken vain voidaan, vaikka aika suppeasti - yritetään välttää rajarikkoja. Ihailemme niitä ristiin ja yritämme varmistaa, että kaikki on hyvin, ja tarjota tukea, jos on uskonpuute.

Tämä kaikki on tehnyt minulle hyvää, ja ilmeisesti heillekin. Heidän naisiinsa minulla on ollut vaikeuksia suhtautua, koska olen kestänyt naisten mustasukkaisuutta huonosti, koska äitini oli minulle mustasukkainen. Näillä naisilla taas on ollut niin epävarma olo häilyvien miestensä rinnalla, että epäluottamus minun suuntaani on ollut erittäin ymmärrettävää, ja ihailen heidän kärsivällisyyttään ja kohteliaisuuttaan. Olen pahoillani, jos olen ollut heille välttelevä tai tyly, ja toivottavasti pystyn jatkossa hyvittämään sen. Oma mieheni suhtautuu rauhallisesti ja kaverimiehet myös kunnioittavat häntä.

Oletan, että tulevaisuudessa nämä suhteet vain seestyvät, asioista pystytään puhumaan vieläkin kirkkaammin ja jokainen osapuoli hyötyy. Minä olen paljon aikuisempi näiden kavereitteni ansiosta, ja väitän samaa heistä. Luulen myös, että naispuolisten ystävieni kanssa vastaava kasvaminen ei ole mahdollista, koska niissä ei taannuta yhtä syvälle yleensä. Tai jos taannun, niin sitten siinä jää helposti jotenkin kiinteästi lapselliseen rooliin, ja imee toisesta enemmän kuin luovuttaa takaisin. Mutta kun on oikein hyvä keskustelu naispuolisen ystävän kanssa, niin silloin aina muistaa, että se tietty huipputaso jää miehen kanssa kuitenkin saavuttamatta, joka tulee siitä, että jaetaan samat hormonit ja vaikeudet. Se tietty tunne, kun ymmärtää ilmankin, että tarvitsee yrittää.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 04:27"]En ole harrastanut millään tasolla. Tai siis yhden kanssa juu, mutta ei se sitten enää ollut ystävyyssuhde eikä sellaiseksi palannutkaan. Muut ovat olleet keskinäisiä hoivasuhteita jollain tapaa. Molemmilla pitkän ajan kaverimiehillä on ollut hiukan ristiriitainen suhde naissukupuoleen, toisaalta suojeleva ja toisaalta kitkerä, ja juoppo isä ja alkoholin kanssa flirttaamista sitten pojillakin. Minä olen ollut heille jotenkin se toisenlainen naiskuva, joka ei olisi isää katsellut ja antanut tämän jyrätä perhettä, enkä ole katsellut sitä heiltäkään. Itse taas olen nähnyt heissä oman juopon isäni piirteitä, ja toisaalta saanut heiltä sellaista lämpöä, jota en ole saanut kummaltakaan vanhemmaltani, joille olen äiti ja isä enemmän kuin he minulle. 

Ei olla arjessa tekemisissä juurikaan, mutta tietty luottamus on syvä, vaikka olisi rankkaa kestää jokapäiväistä kanssakäymistä, kun se kiintymystyyli on niin ristiriitainen ja helposti huomaa tulevansa tulkituksi negatiivisimman kautta, kun toiset tuulettavat äitipettymystään. Toisaalta, siinä on opittu puhumaan asioista ja olen oppinut puolustautumaan paremmin, kun alun perin olen ollut halvaantujatyyppiä moitteen edessä. Itse huomaan aina yrittäväni solahtaa äidillis-isälliseen rooliin suhteessa kaverimiehiin, mutta minut palautetaan ruotuun jos se menee yli.  Lapsistamme on keskusteltu niinkuin hyvien ystävien kesken vain voidaan, vaikka aika suppeasti - yritetään välttää rajarikkoja. Ihailemme niitä ristiin ja yritämme varmistaa, että kaikki on hyvin, ja tarjota tukea, jos on uskonpuute.

Tämä kaikki on tehnyt minulle hyvää, ja ilmeisesti heillekin. Heidän naisiinsa minulla on ollut vaikeuksia suhtautua, koska olen kestänyt naisten mustasukkaisuutta huonosti, koska äitini oli minulle mustasukkainen. Näillä naisilla taas on ollut niin epävarma olo häilyvien miestensä rinnalla, että epäluottamus minun suuntaani on ollut erittäin ymmärrettävää, ja ihailen heidän kärsivällisyyttään ja kohteliaisuuttaan. Olen pahoillani, jos olen ollut heille välttelevä tai tyly, ja toivottavasti pystyn jatkossa hyvittämään sen. Oma mieheni suhtautuu rauhallisesti ja kaverimiehet myös kunnioittavat häntä.

Oletan, että tulevaisuudessa nämä suhteet vain seestyvät, asioista pystytään puhumaan vieläkin kirkkaammin ja jokainen osapuoli hyötyy. Minä olen paljon aikuisempi näiden kavereitteni ansiosta, ja väitän samaa heistä. Luulen myös, että naispuolisten ystävieni kanssa vastaava kasvaminen ei ole mahdollista, koska niissä ei taannuta yhtä syvälle yleensä. Tai jos taannun, niin sitten siinä jää helposti jotenkin kiinteästi lapselliseen rooliin, ja imee toisesta enemmän kuin luovuttaa takaisin. Mutta kun on oikein hyvä keskustelu naispuolisen ystävän kanssa, niin silloin aina muistaa, että se tietty huipputaso jää miehen kanssa kuitenkin saavuttamatta, joka tulee siitä, että jaetaan samat hormonit ja vaikeudet. Se tietty tunne, kun ymmärtää ilmankin, että tarvitsee yrittää.
[/quote]

Minkä ikäistä porukkaa ootte suunnilleen? :)

5 korjaa ensimmäistä lausetta: siis en ole harrastanut seksiä millään tasolla.

Aika vaihtelevia suhteita.
Yhteen on todella sisarelliset välit, yhteen sellaiset bff-tyyppiset että voi puhua vaikka pieruista, muutamiin sellaiset että vietetään aikaa lähinnä kaveriporukassa, yhteen vähän hämärät jne.

Kolme ovat minulle kuin isoveljiä, mutta ovatkin isoveljenikin kavereita. Neljäs on yksi läheisimmistä kavereistani ja voidaan puhua mistä vaan ja meillä on yhtä mauton huumori. Tämän kanssa ollaan kerran armottomassa jurrissa pussailtu, ei tule toistumaan. Loput ovat sellaisia kenen kanssa käydään vaan kaljalla. Ketään kaverimiehistä en ole pannut, kahta tosin olisin joskus halunnut, mutten tehnyt elettäkään siihen suuntaan.

Lämpimät ja huolehtivat :) aikalailla sisko/veli mentaliteetilla. Viisi kappaletta löytyy. Tyttöystävät minua eivät hyväksy ja heille ei kerrota jos minua nähdään mikä on surullista :( kuitenkin rakkaita ihmisiä ystäväni minulle ovat.

Ei ole suhteita, eikä kavereita.

Up

Up

Kuumat, auhhh!