Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko puheliaisuutta oppia? Kysymys puheliaille
20.03.2022 |
Mua kiehtoo kovasti erilaiset luonteenpiirteet tms.
Tällaisena hiljaisena ihmisenä (En siis ole tuppisuu, päinvastoin usein ihmiset sanovat minusta, että olen helposti lähestyttävä, sosiaalinen ja rauhallisen mukava tyyppi, ihmisiin tutustuminen on ihan ok)
Kuitenkin olen siis perusluonteeltani, vapaa-aikana siviiliminänäni hiljainen hissukka.
Otan esimerkkinä eilisen. Menin pitkäaikaisen kaverin kanssa istumaan iltaa erääseen pubiin. Hän on itsekin samankaltainen kuin minä, joten kuulumiset vaihdettua, eli noin puolisen tuntia saatiin sentään puheenaihetta viime kuukausien tapahtumista, mutta sen jälkeen. Hmmh. Sitten oltiinkin oikeastaan hiljaa, kun ei ollut mitään juteltavaa. Toki oltiin pubissa, siellä melua tms ja häiriötekijöitä. Vaikka meidän piti istua iltaa, niin lähdettiin suht ajoissa pois kun oli tylsää ja kun kumpikaan ei sen ihmeempää jutun juurta keksinyt.
Katselin siinä sitten ihmisiä pöydissään, joilla oli hauskaa ja puheensorina täytti pubin ja juttuja tuntui kehittyvän kuin tyhjästä. Itse haluisin samanlaista taitoa, mutta kun en tiedä, mistä oikein juttelisi. Aivotkin lyö vaan tyhjää.
Toki lähimpien ystävien kanssa voi olla koko päivän, eikä tarvitse jutellakaan. Sitten tehdään yhdessä asioita, pelaillaan tai sitten vaan möllötetään hiljaa paikallaan, ystävyydessä se onkin parasta.
Mutta jos olet puhelias, otetaan esimerkkinä, että istut kaverisi kanssa jossain sosiaalisessa tapahtumassa/paikassa. Tarviiko sun erikseen yhtään pinnistellä, että keksit jutun juurta? Vai tuleeko puhe kuin itsestään, mistä vain? Ja laukkaako aivoissasi koko ajan ajatuksia, mitä haluat tuoda esille ja tuotkin? Kun itse just mietin, että toisinaan ainakaan mun päässä ei yksinkertaisesti edes laukkaa mikään ajatus, että sellaista voisi tuoda ilmi, kun ei sitä ole olemassakaan.
Heh, tällaisia henkeviä ajatuksia nyt toin vain esille. Voikohan puheliaisuutta yhtään oppia? Toki luonteelle ei varmasti mitään mahda (otetaan esimerkki introvertti/ekstrovertti) mutta voisiko esim puheliaisuutta esim oppia yhtään enempää?
Kommentit (31)
Viina eritoten itselläni aiheuttaa vielä enemmän mykkyyttä. Sen takia viihdyn selvinpäin, koska sillon aivot toimivat parhaiten ja juttu kulkee paremmin.
Olen huomannut, että jos ryyppään, olen entistä hiljaisempi. Minulta lähtee estot ja näin lähtee myös "pitää jutella" estot. Sitten olen rehdisti hiljaa ja aivot ei toimi ja pää senkun pyörii. Tai sitten alan avautumaan niin tyhmiä juttuja, ettei ketään kiinnosta.
Toki tanssijalan vipatus ja tarve liikkua tulee ryyppäämisestä, mutta puheliaisuutta se ei lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta yksi hyvä keskustelutilaisuus on sopivan tiivis 4 hengen porukka, jossa kaikki pääsevät vuorollaan ääneen ja istutaan saman pöydän ympärillä ns. maailmaan parantamassa. Ympäristöksi sopii esimerkiksi julkinen kahvila tai yliopiston kuppila. Erilaisten kavereiden seurassa voi sitten keskustella vaihtelevista aiheista, joista osa voi olla omalta vahvuusalueelta ja osa sitten semmoisia, jossa itse on enemmänkin sen kyselijän roolissa. Jos joku harrastaa esimerkiksi hevosurheilua tai on käynyt Etelä-Amerikassa, niin semmoista voisi riittää juteltavaa. Tai jos tiedät paljon musiikista ja elokuvista, niin saman alan harrastajan kanssa riittänee puhuttavaa. Hyvässä keskustelussa kenellekään ei ole tarvetta räplätä samalla kännykkää tai joutua kuuntelemaan tarpeeton taustamelua kuten televisiosta tulevaa ääntä.
Normaalia puheliaisuutta voi harjoitella myös arkisissa kohtaamisissa kuten vaihtaa muutaman sanan jonkun vanhan mummon kanssa kauppareissuilla tai muuta vastaavaa ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Sitä supliikkia kannattaa treenata monenlaista ihmisten seurassa, eikä vain silloin kun kyseessä voisi olla potentiaalinen seurustelukumppani.
Itse pystyn siis heittämään helposti small talkia kyllä tuntemattomien kanssa, ja keksin jutun juurta vaikkapa lenkillä tai kaupassa/pubissa sen muutaman minuutin.
Eri asia on sitten sellainen kaveri, kenet jo tuntee, tietää, eikä häneen tarvitse enää "tutustua". Tietää suurinpiirtein elämäntilanteet, harrastukset, työn ja parisuhteen. Noiden juttujen jälkeen en sitten tiedä, mistä voisi keskustella. Sitten se on sellaista hiljaisuutta.
En tiedä voiko sitä oppia. Itse kai opin ensin omalta lapseltani, joka oli heti pienenä kova puhumaan ja kyselemään. Itse jäyhän hämäläiskodin lapsi, joka ei juuri puhunut. Eikä tullut kuuloonkaan, että olisin aloittanut jutun jonkun täysin vieraan kanssa! Mutta jotenkin aikaa myöten olen oppinut juttelemaan. Jopa niin, että minun pitää joskus hillitä itseäni. Kaikki kun eivät halua jutella. Kun tulen Helsinkiin, alan usein jutella vaikkapa jonkun koiranomistajan kanssa, odotellessamme vaikka raitiovaunua. He ovat yleensä juttelevia.
Joskus sitten tulen tyrmätyksikin, ja se vähän tuntuu ikävältäkin. Voihan senkin tehdä kohteliaasti. Ikävin tyrmäys sattui aikoinaan syöpäklinikalla, jossa aloin kyselemään toisen potilaan kokemista mahdollisista sytojen haittavaikutuksista. Hän tölväisi aika ikävästi, ottaen huomioon, että olimme vähän kuin samassa veneessäkin. Sitten mietin, että hän ei varmaankaan joutunut pitämään niistä kirjaa, kuten minä, koska olin tutkimuspotilas ja meille oli sitä varten annettu muistikirja tms.
Minua kyllä harmittaa nuoruuden aikainen hiljaisuuteni ja ujouteni. Mutta sellaisia lapsia kasvaa kun lapset yritetään nujertaa kaikin mahdollisin keinoin. Eikä koskaan saa näyttää suuttumustaan. Aina vaan on toteltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsähdän kuulijana totaalisesti sellasesta Afrikka-matkan tms. selostuksesta. Voin hetken sujuvasti kuunnella ja ynähdellä, mutta en kertakaikkiaan jaksa painaa mieleen sitä sepustusta, et kyselisin jotain ja myöhemmin palaisin kerrottuun. Noloa sit kun ei muista.
Jos teillä ei ole sen takia juttelemista, että elämissänne ei ole oikeasti mitään kerrottavaa puolituntista pidemmäksi ajaksi? Eli vaikea se on tyhjästä nyhjäistä juttua varsinkin nuorella ihmisellä. Eikä kaikkien kanssa muutenkaan vain jutut mene yhteen ja joka päivä ei vain irtoa juttua eikä jaksa jutella, vaikka voisikin.
Minulla on pari hyvää ystävää ja esimerkiksi sisko, joiden kanssa juttua riittää aina ja ikuisesti. Olemme kaikki 45-55 vuotiaita ja jokaisella on oma mielenkiintoinen tapansa elää ja olla. Koska työni on yksinäistä, niin voin jutella ystäväni tai vuorotyötä tekevän siskoni kanssa puhelimessa tunteja. Hiljaisia hetkiä ei tule välttämättä yhtään, vaan päinvastoin jutut rönsyilevät ihan valtoimenaan. Välillä nauramme silmät vesissä, välillä suurinpiirtein vollotamme. Toisen kanssa on niin helppo olla aina.
Työni on myös asiakaspalvelua ja mitä paremmin tunnen asiakkaan, sitä helpompi hänen kanssaan on töitä tehdä, joten olen opetellut juttelemaan. Varsinkin kuunteleminen on kultaa ja kun osaa kysyä, myötäelää ja olla läsnä, niin yhdessäolo on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me joristaan kaikki 10-20v sitten tapahtuneet asiat läpi uudelleen ja uudelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö teillä ole tapana jutella esim. maailman tapahtumista, kirjoista, leffoista, urheilusta, lapsista, vanhenemisesta, opiskelusta, terveydestä, tulevaisuudensuunnitelmista? Kertoa mitä on tapahtunut, pohtia elämän kaikenlaisia kummallisuuksia? Meillä ei tule ikinä hiljaisia hetkiä kavereiden kanssa. Ja olen itse introvertti, mutta silti puheenaiheita riittää aina kun on juttukaveri.
Minä en ole kovin taitava keksimään puheenaiheita, mutta tiedostan sen johtuvan kiinnostuksensa puutteesta. Jos henkilö on samalla aaltopituudella kanssani, on helppo keksiä puhuttavaa.
En ole henkilö, joka jaksaa jauhaa tyhjää. Ehkä seurasi ei ole ollut tarpeeksi luontevaa sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Tarviiko sun erikseen yhtään pinnistellä, että keksit jutun juurta? Vai tuleeko puhe kuin itsestään, mistä vain? ”
Ei tarvitse. Puheenaiheita löytyy ihan mistä vaan. Kun seuraa aikaansa, lukee lehtiä, tuntee historiaa, maantiedettä, luonnontieteitä ym. ja on kiinnostunut monista asioista, ei puheenaiheista ole puutetta. Auttaa tietysti, jos eri asioista on lisäksi oma mielipide tai ajatus jota haluaa kehittää kuuntelemalla myös toisen ihmisen mielipide.
Senkus höpötät tajunnanvirtaa, niin siinähän olet sitten puhelias.
Oikeasti ns. puheliaat ihmiset on monesti aika raskaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole tapana jutella esim. maailman tapahtumista, kirjoista, leffoista, urheilusta, lapsista, vanhenemisesta, opiskelusta, terveydestä, tulevaisuudensuunnitelmista? Kertoa mitä on tapahtunut, pohtia elämän kaikenlaisia kummallisuuksia? Meillä ei tule ikinä hiljaisia hetkiä kavereiden kanssa. Ja olen itse introvertti, mutta silti puheenaiheita riittää aina kun on juttukaveri.
Nuokin on puhuttu äkkiä. Pohdittu Ukrainan sodat, päivitelty kun on taas vanhettu, mitkä leffat on katellut ja lukeeko kirjoja ja mitä kirjoja. Ja meinaako vaihtaa työpaikkaa vai ei. Ap.
Voi oppia.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
En tahdo uskoa, että tarkkaillessasi ympäristöäsi ja ihmisiä päässäsi löi vain tyhjää. Olen aika varma, että mieleesi pulhati erilaisia kysymyksiä muista pöytäseurueista ja paikan ilmapiiristä. Voit heittää niitä kysymyksiä kaverillesi, niin kyllä siitä keskustelua syntyy.
Vierailija kirjoitti:
En tahdo uskoa, että tarkkaillessasi ympäristöäsi ja ihmisiä päässäsi löi vain tyhjää. Olen aika varma, että mieleesi pulhati erilaisia kysymyksiä muista pöytäseurueista ja paikan ilmapiiristä. Voit heittää niitä kysymyksiä kaverillesi, niin kyllä siitä keskustelua syntyy.
*pulpahti :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole tapana jutella esim. maailman tapahtumista, kirjoista, leffoista, urheilusta, lapsista, vanhenemisesta, opiskelusta, terveydestä, tulevaisuudensuunnitelmista? Kertoa mitä on tapahtunut, pohtia elämän kaikenlaisia kummallisuuksia? Meillä ei tule ikinä hiljaisia hetkiä kavereiden kanssa. Ja olen itse introvertti, mutta silti puheenaiheita riittää aina kun on juttukaveri.
Nuokin on puhuttu äkkiä. Pohdittu Ukrainan sodat, päivitelty kun on taas vanhettu, mitkä leffat on katellut ja lukeeko kirjoja ja mitä kirjoja. Ja meinaako vaihtaa työpaikkaa vai ei. Ap.
Ei ole mitään vikaa olla hiljaisempi, mutta alat kuulostaa jo joltain putous-hahmolta.
Sanopa.. Onko sulla joku halu/tarve/kaipaus muuttaa näitä asioita? Vai oletko onnellinen juuri tuollaisena? Jos olet, mitäpä sitä näitä pohtimaan?
Ja vastaus kysymykseesi: voi oppia keskustelemaan monipuolisesti niin halutessaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole tapana jutella esim. maailman tapahtumista, kirjoista, leffoista, urheilusta, lapsista, vanhenemisesta, opiskelusta, terveydestä, tulevaisuudensuunnitelmista? Kertoa mitä on tapahtunut, pohtia elämän kaikenlaisia kummallisuuksia? Meillä ei tule ikinä hiljaisia hetkiä kavereiden kanssa. Ja olen itse introvertti, mutta silti puheenaiheita riittää aina kun on juttukaveri.
Nuokin on puhuttu äkkiä. Pohdittu Ukrainan sodat, päivitelty kun on taas vanhettu, mitkä leffat on katellut ja lukeeko kirjoja ja mitä kirjoja. Ja meinaako vaihtaa työpaikkaa vai ei. Ap.
No sä et selvästi osaa keskustella. Ei se tarkoita sitä, että raportoidaan yksi asia, ja sillä selvä. Ei, keskustelussa yksi asia johtaa toiseen ja kolmanteen ja sivupoluille ja sinne ja tänne. Keskustelu ei ole mitään palaverin pitämistä, missä asia kerrotaan, ja sitten lopetetaan puhuminen.
Alue: Aihe vapaa
Totta kai voi oppia keksimään puheenaiheita.
Hyväksi todettu sosiaalisissa tilanteissa on puhuttaa keskustelukumppania kyselemällä häneltä yhtä sun toista, osoittamalla kiinnostusta. Moni tykkää puhua itsestään, mutta sen ei pidä mennä kuitenkaan kuulusteluksi.
Ja sää. Ei turhaan sää ole pikkupuheen klassikko.
Lisää viinaa koneeseen jos ei juttu lähde luistamaan.