Ahhneus ja pahuus voittaa maailmassa. mukavat hyväsydämiset ihmiset (kuten itse olen) jääävät nuolemaan näppejään. Näin tämä maailma toimii.
Kommentit (32)
Uskon edelleen hyvyyteen. Uskon siihen, että hyvä voittaa lopulta. En suostu muuttumaan.
Näen kyllä, että ihmiset on muuttuneet kovemmiksi, pahuus lisääntyy ja näyttää siltä, että koko maailma on tullut hulluksi. Väliin iskee epätoivo.
Sitten tulee se valonpilkahdus, mikä kertoo mulle, että hyvää on vielä paljon ja lopulta se voittaa. Aina on tullut jotain hyvää juuri kun epätoivo alkaa olla pahimmillaan.
Avara luonto, eläimet piilokamerassa, jakso 4
Kohta 38:36.
Onpa tämä ketju loppunut lyhyeen, luulin että tästä tulisi hyvinkin pitkä.
Lopeta Ap uhriutuminen. Et ole sen erikoisempi kuin muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Evoluutiossa vahvempi säilyy, heikompi häviää.
Näin on aina ollut. Jos joku suojelee heikkoja, on itsekkin heikko. Vahvat ei suojele ketään kuin itseään.
Evoluutiossa on muitakin voimia kuin jokin eläimellinen raiskaa, tapa ja ryöstä -geeni, joka hyvin pienen vähemmustön geeneissä jyllää. Keskimäärin kantavin evolutiivinen strategia on yhteistoiminta.
Toisekseen nämä "vahvat" sitten kuitenkin karsiutuvat elämäntapojensa myötä yleensä aika varhain, jopa ennen lisääntymistä tai viettävät pitkiä aikoja Saramäessä, joka on muuten sekin evoluution yhteistoiminnallisen aspektin luoma paikka, jonka enemmistö on kehittänyt tätä pientä pitelemätöntä idioottiporukkaa varten, jotteivat nämä syö muiden kuormasta tai vahingoita muita...
"Survival of the fittest " EI tarkoita vahvemman selviämistä, vaan sopeutuvaisimman selviämistä. Laji tai yksilö joka parhaiten sopeutuu muuttuvaan elinympäristöön, selviää.
Mutta ihminen ei ole sidottu pelkkään biologiaansa.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että ahneet ja pahat ihmiset ovat oikeasti onnellisia elämässään?
Miksi eivät olisi?
Nyt tää keskustelu on jäänyt ihan kesken. Onko ihmisille liian vaikea tai vastenmielinen aihe?
Minua ainakin kiinnostaa, vaikka omia vastauksia ei olekaan antaa.
No (tirsk) itsekin kuulun niihin hyviin. Tietenkin aina riippuu kehen vertaa.
Eiks olis kellään vielä jotain kunnon kommenttia asiaan?
Niin jos joku nyt ei myönnä tuon aloittajan perusteita niin selittäkääpä vaikka minun elämääni: mitä ystävällisempi, auttavaisempi ja myötämielisempi olen yrittänyt olla, sitä enemmän olen tullut hyväksikäytetyksi ja haukutuksi, sitä enemmän on tullut p*skaa päin naamaa.
Ei ole kivaa enkä voi väittää olevani onnellinen.
Ominaisuuteni, joiden avulla olen tehnyt hyvää ja tukenut muita, ovatkin tuottaneet tulokseksi minulle vain pahaa oloa. Vähitellen muiden tukeminen pakostakin hiipuu kun ei kerta kaikkiaan jaksa.
Keskityn nykyisin lähinnä siihen, etten rupeaisi katkeraksi, koska siitähän on vain itselle haittaa.