Voinko lukea 14-vuotiaan päiväkirjaa, kun...

Kunnioita lapsesi yksityisyyttä, jos en pysty puhumaan, niin tilanne ei ainakaan parane.

Et todellakaan!!

NO ET! osta sille kortsuja

Saa tietenkin. Aihe on niin polttava että kyllä sinun tulee tietää.

No yök. Lapsiseksiä, kunnon räpellystä.

Et, ellei poikkis ole tyyliin 35-vuotias.

Mitä se lukeminen siihen auttaa? Aiotko sanoa tyttärellesi lukemisen jälkeen, että nyt sinulla on todistusaineistoa vai mitä se päiväkirjan lukeminen tässä ihan oikeasti hyödyttää?

Et et et! Jos nyt kuitenkin olet niin saatanan tyhmä että luet, niin älä ikinä missään nimessä kerro tytöllesi siitä. Oli ihan kamalaa saada teininä tietää, että äiti oli lukenut päiväkirjaani, luottamus meni moneksi vuodeksi. Ne ovat nuoresi henkilökohtaisia asioita ja ajatuksia, jotka eivät kuulu yhtään kenellekään muulle.

Ainoastaan ihmishirviö tai feministi kykenee lukemaan lapsensa päiväkirjaa. Siinä on erittäin suuri riski tuhota luottamus ja jopa lapsen rakkauden perusta vanhempaansa loppuiäksi. Se on äärettömän voimakas henkisen väkivallan muoto. Ei todellakaan kannata.

Koulussa on tohon ikään mennessä kyllä kerrottu, mutta voit toki antaa kumeja ja sanoa, että JOS seksiä harrastetaan niin näitä pitää käyttää, koska jo kerrasta voi tulla raskaaksi. Et utsi mitään päiväkirjoja tms, voit tehdä ainostaan oman osasi ja kertoa vastuunotosta. Et voi suojella lastasi ikuisesti. Sano vaikka vielä että siinä vaiheessa kun kehtaa seistä alasti kumppanin edessä on valmis harrastamaan seksiä. 

Oma äitini ja siskoni menivät aikanaan lukemaan päiväkirjaani ja kännykkääni sillä verukkeella, että "heidän täytyi saada tietää". Tilanne sekä kotona että koulussa oli helvetillinen, ja päiväkirja oli ainut, johon saatoin purkaa tunteitani tuon sekamelskan keskellä - vihaa, turhautumista, surua - kaikkea sitä, mitä kotona ei sallittu näyttää. No, tällä näennäisen viattomalla yksityisyyden loukkauksella oli pitkäkantoiset seuraukset. Äiti ja sisar loukkaantuivat ja suuttuivat lukemastaan ja syyllistivät minua sanoista, joita ei ollut tarkoitettu kenenkään toisen silmille. Minä puolestani menetin paitsi luottamukseni heitä kohtaan täysin, myös sen viimeisen järkevän keinoni purkaa pahaa oloani (en tietenkään uskaltanut tämän jälkeen kirjoittaa ajatuksiani ylös minnekään). Seuraavaksi kokeilinkin sitten vähemmän järkeviä keinoja, ja elin itsetuhoisesti usean vuoden.

Joten jos et epäile mitään seksuaalista hyväksikäyttöä yms. , niin älä oikeasti mene lukemaan tyttäresi päiväkirjaa. Osta kondomeita ja kysy, haluaako tyttösi ehkäisypillerit. Piste.

EI ne kumit niin paljoa maksa, että sen vuoksi pitäisi lukea toisen päiväkirjaa.

Ei missään tapuksessa eikä missään tilanteessa toisten päiväkirjoja lueta, ei edes oman lapsen.

Nojaa, jos on hengenhätä, niin ehkä silloin.

Ei tuonikäisen vielä harrastaa seksiä! Itsensänrikkoo vaan. Juttele sille, että vielä ei ole seksin aika.

Itse olen neuvonut aloittamaan aikaisintaan täysi-ikäisenä ja silloinkaan ei ole mikään kiire. Paras olisi, jos vasta sen kanssa, jonka kanssa avioituu.

Jos kumeja ostaa, se on kuin hyväksyntä. Mulla on saman ikäinen ja en todellakaanvhyväksy.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 16:07"]

Jos kumeja ostaa, se on kuin hyväksyntä. Mulla on saman ikäinen ja en todellakaanvhyväksy.

[/quote]

Niin sillä erolla että: et hyväksy= sinusta tulee isovanhempi , hyväksyt = ostat kortsuja ja sinusta tulee isovanhempi  vasta myöhemmin.

Kyllä ne nuoret harrastaa seksiä riippumatta siitä mikä on vanhempien mielipide.

Eieiei. Siellä kirjassa on paljon sellaista asiaa, jota ei todellakaan ole tarkoitettu kenenkään muun silmille. Sitä paitsi nyt kirjoitettu teksti ei tarkoita sitä, että asia olisi samanlainen vaikkapa kuukauden kuluttua. Sinne kirjaan puretaan kirjaimellisesti pala omaa identiteettiä. Päiväkirjan avulla saadaan mahdollinen paha olo ulos, sekavat ajatukset järjestykseen ja kaaos hallintaan. Suurimmat salaisuudet, haaveet ja toivot saavat muodon tekstin kautta. Päiväkirja ei palvele ketään muuta, kuin kirjoittajaansa. Ulkopuolinen ei sen sisältöä pysty, eikä kuulukkaan ymmärtää.

Oletko valmis viemään tyttäreltäsi tämän kaiken ihan vain sen takia, että saisit hänen mahdolliset seksifantasiansa selville? Koetko, että päiväkirjan lukeminen on se ratkaisu, jolla saat tyttäresi luottamaan ja puhumaan sinulle?

Jos olisin sinä, niin sanoisin tyttärelleni, että minun luokseni voi tulla koska vain puhumaan, jos siltä tuntuu. Kertoisin myös, että rakastan ja luotan häneen. Muistuttaisin vielä, että vaikka tapahtuisi mitä, niin tulisin silti rakastamaan ja tukemaan häntä. Tällä tavalla antaisin pallon tyttärelle. Jos hän ei tulisi juttelemaan minulle, niin ajattelisin varmaan, että mikään ongelma ei ole ollut niin suuri, että se olisi vaatinut äidin supervoimia. Toki äidillisillä supervoimillani kuulostelisin myös tyttären olemuksen muutoksia ja jos ne menisi huonompaan suuntaan, menisin keskustelemaan uudestaan.

Mietin vain, että miten olet ennen mahtanut toimia, jos tyttäresi ei puhu sinulle ja nyt mielessäsi on päiväkirjan lukeminen?

Ystäväni äiti luki ystäväni päiväkirjan, kun olimme leirikoulussa n. 12 vuotta sitten. Äiti ei voinut elää syyllisyytensä kanssa ja tunnusti asian. Ystäväni ei ole antanut vieläkään anteeksi. Välit viilenivät ja luottamus katosi. Tuo on niin paha asia, etten antaisi itsekään anteeksi.

Sanokaapa. Äitini kuoli yli 10 vuotta sitten. Voinko nyt lukea hänen vanhoja päiväkirjojaan, vai pitäisikö minun tuhota ne?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 16:46"]

Sanokaapa. Äitini kuoli yli 10 vuotta sitten. Voinko nyt lukea hänen vanhoja päiväkirjojaan, vai pitäisikö minun tuhota ne?

[/quote]

Jos joku museo huolisi, niin veisin varmaan sinne. Itse en voisi lukea, mutta historoitsien kannalta siellä voi olla paljon hyvää tietoa. Ei ehkä Anne Frankiin verrattavaa, mutta kuitenkin.