Lue keskustelun säännöt.
Olin ekaa kertaa ulkona lapsen saamisen jälkeen ja...
20.03.2022 |
Mies lupasi hoitaa kotona kaikki. Lähdin suoraan päivällispöydästä illalla ysin jälkeen, palasin kahden jälkeen. Keittiö oli samassa kunnossa kun palasin.
Kun tulin takaisin, mies tyrkkäsi lapsen minulle, ja painui röökille. Oli itkevä lapsi sylissä ja pelasi pleikkaa. Siinä hiprakassa sitten menin rauhoittelemaan lasta, ja nukahti sitten.
Ne lukemattomat kerrat, kun mies on käynyt ulkona tässä välissä, on tullut raskaassa kännissä kotiin, niin, että menee vielä seuraavakin päivä sängyn pohjalla.
Sain aamulla vielä itse herätä lapsen kanssa, miehellä kun oli niin raskas ilta.
Sellainen avautuminen sitten. V I T * * mä sanon.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne asiat tapahtuvat, joiden annat tapahtua.
Olet oikeassa. Keskellä yötä en vaan viitsisi mitään showta laittaa pystyyn. En myöskään voi mieheni puolesta tehdä ratkaisuja.
Ap
Tietenkin voit tehdä miehen puolesta ratkaisuja. Jätät sen ja se siitä. Ei siihen miehen mielipidettä tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä Ruotsissa jätti yksinäinen suomalainen äiti lapsensa kahdeksi yöksi yksin. Vanhin oli 7 vuotta. Pienemmät 4 ja 3 vuotta. Juhlimaan ja ovet lukkoon.
Vanhimmasta tuli huumeiden käyttäjä eikä ole enään hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Se on sellaista. Olisi kannattanut valita hoivaviettinen, ”tylsä” mutta luotettava mies, joku Beta, eikä mennä sellaisen itsekkään narsistinomaisen, kiinnostavan, ”pahan pojan” matkaan. Perheen perustamisessa on muitakin tärkeitä pointteja pohdittavana, kuin vain esim. Rakkaus. Pitää käyttää myös järkeään.
Tämä siis tulkintani ja voin olla väärässä kun en teitä tunne.
Perheen perustamisessa todella saa olla muutakin kuin pelkkää rakkautta. Tai sitten se rakkauden pitää olla jotain äärettömän suurta, että voisi katsoa sormien läpi kaikki arjen sujuvuutta haittaavat seikat.
Ensinnäkin jos lapsia miettii, kumppani täytyy valita sekä ulkonäön että luonteen perusteella.
Sitten pitää erikseen vielä katsoa miten kumppani tulee toimeen omillaan ja kuinka aktiivinen on; sujuuko kodinhoito, osaako tehdä ruokaa, pitääkö yhteyttä sukulaisiin, osaako tehdä huoltotoimenpiteitä, onko varallisuutta.. yms.
Täydelliset isät ovatkin niitä kilttejä, leppoisia, kovia touhuamaan ja tykkäävät pitää kodin siistinä. Tykkäävät myös harrastaa kaikenlaista. Eivät ajattele itseään ensimmäisenä vaan ovat aina auttamassa muita.
Ja kun miettii näitä "ehtoja", "kriteerejä" , on täysi mahdottomuus löytää yksilöä, joka täyttäisi ne kaikki ja samaan aikaan vielä löytyisi sielujen sympatiaa ja seksuuaalista viehätystä.
Mahdotonta !
Mutta jos löytyisi edes jotain sinne päin eikä tällaisia ääripäitä niin ois jees.
Näin se menee ainakin 80-90 % suhteista. Sit miehet ihmettelee, miksi nainen otti ja lähti. Minun mies on sieltä osallistuvimmasta päästä ja pystyy oikeasti hoitamaan lapset yksin, niin kuitenkin, jos olen ollut juomassa alkoholia, niin kotiin paluun jälkeen mies kärkkyy näkyvästi, koska voin taas ottaa lapset vastuulleni ja yrittänyt tosiaan työntää imeväistä mulle syliin, vaikka en ole vielä 100 % kykenevä. Olen siis sitä mieltä, että vauvoja ei käsitellä jos yhtään on krapulaa tai ottanut yhtä lasia enempää. Olen kerran käynyt baarissa puolen vuoden aikana ja seuraava kerta taitaa tulla ens vuonna, kun on niin vaikeeta. Mieshän tuulettuu kerran kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee ainakin 80-90 % suhteista. Sit miehet ihmettelee, miksi nainen otti ja lähti. Minun mies on sieltä osallistuvimmasta päästä ja pystyy oikeasti hoitamaan lapset yksin, niin kuitenkin, jos olen ollut juomassa alkoholia, niin kotiin paluun jälkeen mies kärkkyy näkyvästi, koska voin taas ottaa lapset vastuulleni ja yrittänyt tosiaan työntää imeväistä mulle syliin, vaikka en ole vielä 100 % kykenevä. Olen siis sitä mieltä, että vauvoja ei käsitellä jos yhtään on krapulaa tai ottanut yhtä lasia enempää. Olen kerran käynyt baarissa puolen vuoden aikana ja seuraava kerta taitaa tulla ens vuonna, kun on niin vaikeeta. Mieshän tuulettuu kerran kuussa.
Ymmärrän. Itse en olisi halunnut alkoholin löyhkä hengityksensä joutua lasta hoitamaan, mutta tämä kai opetti, että jatkossa lapsi mummolaan, tai seuraavat viihteet sitten kouluiässä.
Oma miehenikin haluaa noin kerran kuussa ottaa. Usein ne tilanteet tulee niin, että käy kaverin kanssa harrastamassa, ja sitten sieltä soittaa kun olisi niin kiva "Pekan" kanssa vielä parit ottaa. Ja toki ymmärrän. Voisihan itsellenkin käydä ihan samoin. Yritän tällaisissa tilanteissa itse muistaa ymmärtää toisen tarpeita ja toiveita, jotenkin vaan pääsi nyt mieheltä minun vastaavat unohtumaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole maailmassa sellaista miestä jonka kanssa uskaltaisin lisääntyä. Tämänkaltaisia avauksia on palsta täynnä.
Suosittelen välttämään vauvapalstaa ohjeistuksena tärkeisiin elämänvalintoihin. Tosin jos vauvapalsta on pääasiallinen tiedonlähteesi, suosittelen myös välttämään lisääntymistä.
Vierailija kirjoitti:
Kun saa lapsia, niin tuollaiset lähden yksin ulos pitäisi kokonaan molempien lopettaa ja keskittyä siihen omaan perheeseen ja tekemiseen yhdessä perheenä. Minä olen käynyt baarissa viimeksi n. 25-vuotiaana eli 10 vuotta sitten. Oli häät ja jatkoille mentiin baariin. Puolisoni ei myöskään käy baareissa. Ei se ole perheellisten paikka.
Saamiesi alapeukkujen ja ap-palstalaisten kouvolatukkamammojen mukaan on. Itse olen samaa mieltä siinä, että pienten lasten vanhempien ei tarvitse ravata baareissa aiheettomasti, mutta esim. työpaikan pikkujouluissa on ihan ok käydä, tai vaikka kesänavajaisissa, jos sellaiset järjestetään. Mutta "turhat" menot voi lasten takia karsia.
ap:lle sanon, että jätä se sika. Ei tuo paremmaksi muutu. Meillä on mies käynyt tasan pikkujouluissa ja kesän avajaisissa lapsen saamisen jälkeen, eikä ole marissut. Itse olen käynyt päiväsaikaan kaupungilla muutaman tunnin ja kerran syömässä sukulaisten kanssa. Pärjäsi ihan hyvin sen 3-4h, jonka olin poissa. Silti jännittää, kun mennään ensi viikolla synnyttämään ja minun jäädessä pienemmän kanssa sairaalaan sokeriseurantaan, mies joutuu pärjäilemään 2-3 PÄIVÄÄ esikoisen (1v 4kk) kanssa, että mitenhän sujuu. Helppohan vauvoja on hoitaa, kun eivät paljoa vaadi, mutta esikoinen vaatii jo viihdytystä ja etenkin vahtimista, niin ei silloin voi vain omia juttuja tehdä ja luottaa siihen, että lapsi pärjää. Rutiinitkin olisi oltava hallussa, mutta mies ei oikein osaa tulkita milloin lapsi on nälkäinen ja milloin väsynyt. Yliväsymyksen oireista luulee, ettei lasta nukuta, nälästä ihmettelee, miksi kitisee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä se mies vastaa kun puhut sille? En jatkaisi suhdetta tuollaisen miehen kanssa, jolle isyys on noin haastavaa ja on edelleen itsekkin itsekäs lapsi. Siis valvoiko vauva/lapsi vielä kahden aikaan yöllä??
Lapsi oli ihan valmis nukkumaan lähtiessäni. En vielä tiedä mitä siinä illalla/yöllä on oikeen tapahtunut, ettei lapsi sitten päässyt nukkumaan. Olisko se pleikka houkutellut sitten niin paljon. Mies kyllä laittaa lasta nukkumaan, mutta tarvitsee reaaliaikaiset ohjeet, että nyt menet ja teet näin ja näin. Kodin ja lapsen hoito on siis kuitenkin mun vastuulla, sillä mitään itsenäisiä päätöksiä mies ei onnistu tekemään.
Kunhan mies nyt selviää rankasta yöstä ja päästään juttelemaan, niin aikomuksena on kyllä perin pohjin selvittää, että miten tämä nyt meni miehen mielestä.
Ap
Eijeijeieieieieiei...!
Annat sille ukolle nyt vaan oma osuutensa hommista hoidettavaksi. Ei ne varmaan samalla lailla tuu hoidetuksi kuin sulla, mutta jos lapsi pysyy hengissä ja ruoassa ja suunnilleen puhtaissa vaatteissakin (onko sekään niin nuukaa kun ollaan kotona oman väen kesken), mutta hoitaapahan kuitenkin. Alkuun varmaan takellellen mutta kyllä normaaliälyllä varustettu ihminen osaa. Tietty jos miehesi ei oo normaaliälyinen niin asia erikseen.
Se suurin vastuu on sulla tasan niin kauan aikaa kun siitä kynsin ja hampain kiinni pidät. Sysää ukon syliin vaan oma osuutensa ihan huoleti. Sille ne kuuluu, ei sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee ainakin 80-90 % suhteista. Sit miehet ihmettelee, miksi nainen otti ja lähti. Minun mies on sieltä osallistuvimmasta päästä ja pystyy oikeasti hoitamaan lapset yksin, niin kuitenkin, jos olen ollut juomassa alkoholia, niin kotiin paluun jälkeen mies kärkkyy näkyvästi, koska voin taas ottaa lapset vastuulleni ja yrittänyt tosiaan työntää imeväistä mulle syliin, vaikka en ole vielä 100 % kykenevä. Olen siis sitä mieltä, että vauvoja ei käsitellä jos yhtään on krapulaa tai ottanut yhtä lasia enempää. Olen kerran käynyt baarissa puolen vuoden aikana ja seuraava kerta taitaa tulla ens vuonna, kun on niin vaikeeta. Mieshän tuulettuu kerran kuussa.
Ymmärrän. Itse en olisi halunnut alkoholin löyhkä hengityksensä joutua lasta hoitamaan, mutta tämä kai opetti, että jatkossa lapsi mummolaan, tai seuraavat viihteet sitten kouluiässä.
Oma miehenikin haluaa noin kerran kuussa ottaa. Usein ne tilanteet tulee niin, että käy kaverin kanssa harrastamassa, ja sitten sieltä soittaa kun olisi niin kiva "Pekan" kanssa vielä parit ottaa. Ja toki ymmärrän. Voisihan itsellenkin käydä ihan samoin. Yritän tällaisissa tilanteissa itse muistaa ymmärtää toisen tarpeita ja toiveita, jotenkin vaan pääsi nyt mieheltä minun vastaavat unohtumaan.
Ap
Etkä olisi joutunutkaan jos et olisi tilanteeseen mukisematta sopeutunut. Oisit työntänyt muksun vaan miehelle takas ja sanonu että sori, sun vuoro olla kässinnä ja huominen krapulassa. Ei tarvii olla tahdoton tiskirätti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee ainakin 80-90 % suhteista. Sit miehet ihmettelee, miksi nainen otti ja lähti. Minun mies on sieltä osallistuvimmasta päästä ja pystyy oikeasti hoitamaan lapset yksin, niin kuitenkin, jos olen ollut juomassa alkoholia, niin kotiin paluun jälkeen mies kärkkyy näkyvästi, koska voin taas ottaa lapset vastuulleni ja yrittänyt tosiaan työntää imeväistä mulle syliin, vaikka en ole vielä 100 % kykenevä. Olen siis sitä mieltä, että vauvoja ei käsitellä jos yhtään on krapulaa tai ottanut yhtä lasia enempää. Olen kerran käynyt baarissa puolen vuoden aikana ja seuraava kerta taitaa tulla ens vuonna, kun on niin vaikeeta. Mieshän tuulettuu kerran kuussa.
Ymmärrän. Itse en olisi halunnut alkoholin löyhkä hengityksensä joutua lasta hoitamaan, mutta tämä kai opetti, että jatkossa lapsi mummolaan, tai seuraavat viihteet sitten kouluiässä.
Oma miehenikin haluaa noin kerran kuussa ottaa. Usein ne tilanteet tulee niin, että käy kaverin kanssa harrastamassa, ja sitten sieltä soittaa kun olisi niin kiva "Pekan" kanssa vielä parit ottaa. Ja toki ymmärrän. Voisihan itsellenkin käydä ihan samoin. Yritän tällaisissa tilanteissa itse muistaa ymmärtää toisen tarpeita ja toiveita, jotenkin vaan pääsi nyt mieheltä minun vastaavat unohtumaan.
Ap
Etkä olisi joutunutkaan jos et olisi tilanteeseen mukisematta sopeutunut. Oisit työntänyt muksun vaan miehelle takas ja sanonu että sori, sun vuoro olla kässinnä ja huominen krapulassa. Ei tarvii olla tahdoton tiskirätti!
Ens kerralla sit osaan kieltäytyä. Nyt vaan hämmennyin, kun oikeasti luulin kotona pääseväni vaan suoraan suihkun kautta petiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee ainakin 80-90 % suhteista. Sit miehet ihmettelee, miksi nainen otti ja lähti. Minun mies on sieltä osallistuvimmasta päästä ja pystyy oikeasti hoitamaan lapset yksin, niin kuitenkin, jos olen ollut juomassa alkoholia, niin kotiin paluun jälkeen mies kärkkyy näkyvästi, koska voin taas ottaa lapset vastuulleni ja yrittänyt tosiaan työntää imeväistä mulle syliin, vaikka en ole vielä 100 % kykenevä. Olen siis sitä mieltä, että vauvoja ei käsitellä jos yhtään on krapulaa tai ottanut yhtä lasia enempää. Olen kerran käynyt baarissa puolen vuoden aikana ja seuraava kerta taitaa tulla ens vuonna, kun on niin vaikeeta. Mieshän tuulettuu kerran kuussa.
Ymmärrän. Itse en olisi halunnut alkoholin löyhkä hengityksensä joutua lasta hoitamaan, mutta tämä kai opetti, että jatkossa lapsi mummolaan, tai seuraavat viihteet sitten kouluiässä.
Oma miehenikin haluaa noin kerran kuussa ottaa. Usein ne tilanteet tulee niin, että käy kaverin kanssa harrastamassa, ja sitten sieltä soittaa kun olisi niin kiva "Pekan" kanssa vielä parit ottaa. Ja toki ymmärrän. Voisihan itsellenkin käydä ihan samoin. Yritän tällaisissa tilanteissa itse muistaa ymmärtää toisen tarpeita ja toiveita, jotenkin vaan pääsi nyt mieheltä minun vastaavat unohtumaan.
Ap
Etkä olisi joutunutkaan jos et olisi tilanteeseen mukisematta sopeutunut. Oisit työntänyt muksun vaan miehelle takas ja sanonu että sori, sun vuoro olla kässinnä ja huominen krapulassa. Ei tarvii olla tahdoton tiskirätti!
Ens kerralla sit osaan kieltäytyä. Nyt vaan hämmennyin, kun oikeasti luulin kotona pääseväni vaan suoraan suihkun kautta petiin.
Ap
No niin, tämä kuulostaa jo paremmalta :) Tsemppiä perhe-elämään ja tasapuoliseen työnjakoon teille - ja kivoja tuuletteluiltoja kummallekin vanhemmalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä se mies vastaa kun puhut sille? En jatkaisi suhdetta tuollaisen miehen kanssa, jolle isyys on noin haastavaa ja on edelleen itsekkin itsekäs lapsi. Siis valvoiko vauva/lapsi vielä kahden aikaan yöllä??
Ikävä vain jättää lapsi 50/50 tuollaiselle hoitoon
Ei kai se mies olisikaan "tuollainen" jos hänen arkeensa oikeasti kuuluisi lastenhoito. Nythän ap kantaa kaiken vastuun. Luovuttamalla isälle hänelle kuuluvan vastuunsa (johon hänellä on myös oikeus!), on tilanteella mahdollisuus muuttua. Toisin kuin tämänhetkisellä dynamiikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä se mies vastaa kun puhut sille? En jatkaisi suhdetta tuollaisen miehen kanssa, jolle isyys on noin haastavaa ja on edelleen itsekkin itsekäs lapsi. Siis valvoiko vauva/lapsi vielä kahden aikaan yöllä??
Ikävä vain jättää lapsi 50/50 tuollaiselle hoitoon
Ei kai se mies olisikaan "tuollainen" jos hänen arkeensa oikeasti kuuluisi lastenhoito. Nythän ap kantaa kaiken vastuun. Luovuttamalla isälle hänelle kuuluvan vastuunsa (johon hänellä on myös oikeus!), on tilanteella mahdollisuus muuttua. Toisin kuin tämänhetkisellä dynamiikalla.
Kyllä mies saa vastuuta ihan niin paljon mun puolesta kun vaan haluaa ottaa. Meillä vaan on erilaiset käsitykset asioista. Mies ajattelee, että asiat vaan soljuu itsekseen. Kyllähän ne asiat hoituisi varmasti mieheltäkin lopulta, mutta meistä minä olen se aikaansaavampi osapuoli. Siispä usein siksi langat ovat minun käsissäni. Kyllä mies on ihana isä lapselleen. Viettää aikaa paljon ja lopulta kotonakin imuroi, kun muutaman kerran muistutan, että nyt olis hänen vuoro. Häntä ei vaan haittaa ne likaiset astiat tiskipöydällä, eikä huomaa sitä, että nyt olisi jo syytä imuroida. Nää on sellasia asioita, mihin vaan arjessa pitää sopeutua.
Ehkäpä kun lapsi kasvaa ja minäkin enemmän otan enemmän omaa aikaa, oppii mieskin itse ottamaan tilanteet haltuun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mies tule mitään vastuuta ottamaan vaikka sinun puolesta saisikin, niin kauan kun asiat kerta etenee muutenkin. Sun pitää luopua siitä vastuusta, siis päästää se käsistäsi, että mies siihen tarttuu. Jos koti pysyy puhtaana, ruoat ja kaupat hoituu, lapsi ja pyykit hoituu, niin mitä siinä on miehellä mihin tarttua edes?
Sanot sille, että jos nyt ei ryhdistäydy, tulee avioeropaperit pian postissa. Tollaisten pellejen kanssa ei keskustella vaan sanotaan miten asioiden tulee olla tai ei hyvä heilu. T. Kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä se mies vastaa kun puhut sille? En jatkaisi suhdetta tuollaisen miehen kanssa, jolle isyys on noin haastavaa ja on edelleen itsekkin itsekäs lapsi. Siis valvoiko vauva/lapsi vielä kahden aikaan yöllä??
Ikävä vain jättää lapsi 50/50 tuollaiselle hoitoon
Ei kai se mies olisikaan "tuollainen" jos hänen arkeensa oikeasti kuuluisi lastenhoito. Nythän ap kantaa kaiken vastuun. Luovuttamalla isälle hänelle kuuluvan vastuunsa (johon hänellä on myös oikeus!), on tilanteella mahdollisuus muuttua. Toisin kuin tämänhetkisellä dynamiikalla.
Kyllä mies saa vastuuta ihan niin paljon mun puolesta kun vaan haluaa ottaa. Meillä vaan on erilaiset käsitykset asioista. Mies ajattelee, että asiat vaan soljuu itsekseen. Kyllähän ne asiat hoituisi varmasti mieheltäkin lopulta, mutta meistä minä olen se aikaansaavampi osapuoli. Siispä usein siksi langat ovat minun käsissäni. Kyllä mies on ihana isä lapselleen. Viettää aikaa paljon ja lopulta kotonakin imuroi, kun muutaman kerran muistutan, että nyt olis hänen vuoro. Häntä ei vaan haittaa ne likaiset astiat tiskipöydällä, eikä huomaa sitä, että nyt olisi jo syytä imuroida. Nää on sellasia asioita, mihin vaan arjessa pitää sopeutua.
Ehkäpä kun lapsi kasvaa ja minäkin enemmän otan enemmän omaa aikaa, oppii mieskin itse ottamaan tilanteet haltuun.
Ap
Tässä on se riski että kun vuosia mennään yhdellä tyylillä, niin siihen sitä sitten jämähdetään. Miten vuosia "passatun" miehen silmät yhtäkkiä aukenisi? Miksi edes pitäisi odottaa jotain lapsen kasvamista? Siinähän jää miehelläkin kokemus lapsuuteen osallistumisesta väliin, jos hän syrjäytyy pleikkarin eteen. Lapselle kai se olisi parasta myös, että molemmat vanhemmat on siinä koko ajan alusta saakka mukana.
Kunnon sikamies. Olisi meidän huushollista lentänyt pleikkari samantien ulos ja ukko perässä. Vituttaa tuommoiset vätykset.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni mies on tuollainen? Mä kysyn.
Miksi.
Kasvattaja nainen/äiti. Ehkä passanneet poikansa piloille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä se mies vastaa kun puhut sille? En jatkaisi suhdetta tuollaisen miehen kanssa, jolle isyys on noin haastavaa ja on edelleen itsekkin itsekäs lapsi. Siis valvoiko vauva/lapsi vielä kahden aikaan yöllä??
Ikävä vain jättää lapsi 50/50 tuollaiselle hoitoon
Ei kai se mies olisikaan "tuollainen" jos hänen arkeensa oikeasti kuuluisi lastenhoito. Nythän ap kantaa kaiken vastuun. Luovuttamalla isälle hänelle kuuluvan vastuunsa (johon hänellä on myös oikeus!), on tilanteella mahdollisuus muuttua. Toisin kuin tämänhetkisellä dynamiikalla.
Kyllä mies saa vastuuta ihan niin paljon mun puolesta kun vaan haluaa ottaa. Meillä vaan on erilaiset käsitykset asioista. Mies ajattelee, että asiat vaan soljuu itsekseen. Kyllähän ne asiat hoituisi varmasti mieheltäkin lopulta, mutta meistä minä olen se aikaansaavampi osapuoli. Siispä usein siksi langat ovat minun käsissäni. Kyllä mies on ihana isä lapselleen. Viettää aikaa paljon ja lopulta kotonakin imuroi, kun muutaman kerran muistutan, että nyt olis hänen vuoro. Häntä ei vaan haittaa ne likaiset astiat tiskipöydällä, eikä huomaa sitä, että nyt olisi jo syytä imuroida. Nää on sellasia asioita, mihin vaan arjessa pitää sopeutua.
Ehkäpä kun lapsi kasvaa ja minäkin enemmän otan enemmän omaa aikaa, oppii mieskin itse ottamaan tilanteet haltuun.
Ap
Kerrot, miten teillä on erilaiset käsitykset asioista, joten mitä valitat? Itse olet tästä huolimatta valintasi tehnyt miehesi ja lapsesi isän suhteen.
Lapsi oli ihan valmis nukkumaan lähtiessäni. En vielä tiedä mitä siinä illalla/yöllä on oikeen tapahtunut, ettei lapsi sitten päässyt nukkumaan. Olisko se pleikka houkutellut sitten niin paljon. Mies kyllä laittaa lasta nukkumaan, mutta tarvitsee reaaliaikaiset ohjeet, että nyt menet ja teet näin ja näin. Kodin ja lapsen hoito on siis kuitenkin mun vastuulla, sillä mitään itsenäisiä päätöksiä mies ei onnistu tekemään.
Kunhan mies nyt selviää rankasta yöstä ja päästään juttelemaan, niin aikomuksena on kyllä perin pohjin selvittää, että miten tämä nyt meni miehen mielestä.
Ap