Parisuhde, jonka piti kestää loppuelämän,

Voi sua ♡ Hirmuisesti voimia ja muista, että olet arvokas ♡ Hae ammattiapua jos et jaksa, sinulla on oikeus levätä ja tuntea mitä tunnet.

Tsemppiä. Älä vielä hävitä koruja ja tavaroita, laita pois silmistä. Olet vielä tunnekuohussa, anna pahimman mennä ohi ja tee päätöksiä vasta kun olet valmis siihen. Puhu ystäviesi ja perheesi kanssa. Anna itsellesi lupa surra ja tuntea kaikki tunteet, jotka tulevat. 

Tuohon ahdistukseenkin voi saada apua vaikka lievän lääkkeen muodossa. Ei tarvitse olla sellainen, joka aiheuttaa riippuvuutta. Mutta sellainen, joka vie tärinän pois, esim tykytykseen käytettävä beetasalpaaja. T. Sh

Onnelliset loput on vaan lastensatukirjassa, Tervetuloa aikuisten maailmaan.

Minulle kävi samoin. Olin varma että ollaan ikuisesti yhdessä. Selvisi että mies on pettänyt ja valehdellut. Minulle pahinta oli katsoa sinkkuelämää-elokuvasta kohtausta jossa SJP hylätään alttarille, siis tuntuu että sain melkein sydänkohtauksen, rintaan sattui, itketti ja ajattelin että näihän se kävi minullekin. Meni yli vuosi, ennen kuin olin kasassa. Mietin paljon miksi näin kävi koska yritin olla hyvä tyttöystävä ja olinkin, jopa miehen kaverit totesivat että kyse taisi olla siitä että mies haluaa vielä seikkailla, mutta ei voinut hylätä parasta vaimoehdokasta, koska ei niistä muista vaimomatskuksi ollut. Hopeiset korut lahjoitin kavereille, kultaiset myin koruliikkeeseen. Kaiken muun pakkasin laatikkoon ja annoin petturille. Mitään esineitä ei jäänyt siis minulle.

Lääkitys ei ole avain onneen. Sururt on surtava ja aika ja ystävät auttavat. Miksi pitäisi salvata tunteet kemiallisesti?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 12:34"]Minulle kävi samoin. Olin varma että ollaan ikuisesti yhdessä. Selvisi että mies on pettänyt ja valehdellut. Minulle pahinta oli katsoa sinkkuelämää-elokuvasta kohtausta jossa SJP hylätään alttarille, siis tuntuu että sain melkein sydänkohtauksen, rintaan sattui, itketti ja ajattelin että näihän se kävi minullekin. Meni yli vuosi, ennen kuin olin kasassa. Mietin paljon miksi näin kävi koska yritin olla hyvä tyttöystävä ja olinkin, jopa miehen kaverit totesivat että kyse taisi olla siitä että mies haluaa vielä seikkailla, mutta ei voinut hylätä parasta vaimoehdokasta, koska ei niistä muista vaimomatskuksi ollut. Hopeiset korut lahjoitin kavereille, kultaiset myin koruliikkeeseen. Kaiken muun pakkasin laatikkoon ja annoin petturille. Mitään esineitä ei jäänyt siis minulle.
[/quote]
Mutta jatkan tähän vielä: älä jää roikkumaan tuollaisen surkimuksen muistoon! Minä sain ihanan miehen, hänen kanssaan ihanat lapset ja kodin. Olisi ollut kamalaa jos olisin antanut petturille anteeksi ja yrittänyt jatkaa suhdetta. Sain paljon parempaa. Anna aikaa itsellesi.

Pettäjä on itse ihmisraunio, joka ei osaa hoitaa itseään tai ihmissuhteitaan. Jättää rumaa jälkeä taakseen, mutta näyttää itse näennäisesti onnelliselta ja hänen valinnat ovat aina oikeutettuja. Siltikin, ihminen kantaa taakkaa teoistaan. Osa lievittää vointiaan alkoholilla, toinen sairastuu henkisesti.

Kaverini sai tuoreen vaimonsa rysän päältä kiinni pettämässä aviovuoteesta. Senkin piti kestä ikiajat.

Ainoa asia minkä on säilyttänyt muistoksi "siitä naaraskäärmeestä" on naisen ostama taskumatti huomenlahjaksi. Siksi että on kuulemma niin hyvä taskumatti ettei ole vielä +20 vuoteen löytänyt parempaa toimivuudeltaan. Ja muistutuksena siitä ettei haksahda enää yhdenkään naisen kanssa pysyvään kimppaan.