Lue keskustelun säännöt.
Miten voikaan olla ÄRSYTTÄVÄ esikoinen...
16.08.2008 |
Enpä olisi uskonut, että tämänkin päivän näen: koen lähes VIHAAVANI 4 v. esikoistamme. Perheessä myös pieni vauva, tietenkin. Ja minä kun ennen vauvan syntymää murehdin, miten koskaan on mahdollista rakastaa kakkosta yhtä paljon. Nyt tuntuu, että antaisin esikoisen pois vaikka ilmaiseksi... :(
Tänään oli ihan kauhea päivä: kaksin lasten kanssa kotona, ulkona sataa, vauva tyytymätön ja itse todella väsynyt. Siinä kun sitten jaloissa pyörii kitisevä ja ruikuttava isompi lapsi, niin johan on helvetti valloillaan! Ei se ollut edes erityisen tuhma tänään, on ollut paljon pahempikin, mutta oma sietokyky vaan oli ihan nollassa. Hetkeäkään ei osannut olla aloillaan, keksiä itse tekemistä tms. Rikkoi muutamia esineitä tutkiessaan niitä (yleistä meillä) ja sai muuten vaan aikaan esim. "omatoimisuudellaan" keittiössä aikaan kohtuuttomasti sotkua. Käytös on pikemminkin kuin 2-vuotiaan!
Esikoinen on muutenkin haastava luonteeltaan: vilkas, levoton, impulsiivinen, ei kuuntele eikä tottele käskyjä, aina häsläämässä ja rikkomassa jotain, äänekäs, itsepäinen, temperamenttinen jne. jne. On sitten toisaalta myös reipas ja iloinen, rohkea, sosiaalinen, vitsikäs ja älykäs jne. Mitään diagnoosia lapsella ei ole, mutta varmaan se menis jonnekin adhd:n lähettyville. Tuntuu kuin koko hänen elämänsä olisi yhtä temppurataa: jos on matkalla vaikka vessaan, tulee siinä matkalla eteen tuhat asiaa ja ärsykettä, joihin kaikkiin on jollain lailla reagoitava ja näin alkuperäinen asia saattaa kokonaan unohtua. Koko ajan pitää myös rallattaa ja lallattaa tai huutaa jotain, ihan keskustellessakin.
Aina puhutaan siitä, miten lasten kanssa olisi hyvä osata olla vaan, siis relata kotona. Juu, tekisi kyllä mieli, mutta 4-vuotiaamme ei mahdollista sellaista rentoa olemista, hän ei yksinkertaisesti OSAA olla aloillaan. Tyytyväisin olisi varmaan, jos joka päivä olisi jotain ohjattua toimintaa ja häppeningiä, mutta kuka sellaista jaksaa....
Huoh, tästä tuli aika sekava purkaus, ette varmaan saa selkoa, mutta itseäni helpotti. Toisaalta on ihan kamala syyllisyys, kun tiuskin esikoiselle ihan koko päivän ja sanoin kamalia asioita, myös silloin kun hän ei tehnyt mitään kiellettyä. Ihan vain siksi, että lapsen koko olemus ärsytti!! Mitähän kaikkea korvaamatonta on jo ehtinyt tapahtua? Sekin toisaalta ois parempi, että lapsi vaikka murtuisi itkemään ja hänelle tulisi paha mieli, mutta tämä ei ole räyhäämisestäni milläänsäkään. Ihan kuin vesi valuisi hanhen selästä...
Supernannyä kyllä todella tarvittais meillä!
Kommentit (4)
Aamulla kun tulee alakertaan niin viidessä minuutissa on ihan täys kaaos. Ja kaikki tulee älämölön säestyksellä, ja kaikkea pitää olla todistamassa. Aina on ollut tuommoinen päällepäsmäri, muiden lasten seurassakin on se ryhmän pomo joka rellestää paikan kuin paikan aikamoiseen sotkuun. Sadepäivät ovat ihan kauheita, koko talo on ylösalaisin, ja herra riekkuu seiniä pitkin. Hävettää kylässäkin käydä... Niin, ja olen raskaana, että toinenkin on tulossa kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4-vuotias ja lisäksi vauva talossa ja tämä 4-vuotias osaa kyllä testailla ja uhmailla paljon. Jotkut päivät onneksi nykyisin vähän helpompia (vauva reilu puoli vuotta), mutta toisinaan ihan mahdotonta: mitään ei uskota ja joka asiasta, mikä ei mene niin kuin halutaan, tulee aivan älyttömät kiukunpuuskat. Välullä esikoinen ärsyttää todella paljon, ja käytös tuntuu tosi rasittavalta. Puuh! Pinnaa kysyy kyllä moinen toiminta...
Meillä on kanssa nyt 4 vuotias tuo vanhempi. Kohta täyttää 5 ja nuorempi täyttää kohta kaksi ja siis tuo vanhempi tarviaa on hurjan energinen ja tylsistyy äkkiä ja uskon sen liittyvän myös tähän ikään. Nyt on onneksi helpompaa silleen että kun toinen ei ole ihan pieni vauva mutta silti vaatii enempi huomiota ja hoitoa joten esikoinen riuhuu välillä ihan kympillä. uskon että teillä on myös mustasukkaisuutta joka lisää tuota esikoisen riekkumista. Tiedän kuinka hankalaa voi olla nyt suhtautua esikoiseen mutta muista että hän on pieni ja tarvitsee sinua ja tarvitsee virikkeitä. Meillä lapsien isä oli hyvin paljon esikoisen kanssa ja keksi virikkeitä kun toinen lapsi oli pieni vauva. Muuten olisi ollut tosi hankalaa kun en saanut imettää rauhassa enkä mitään. Kyllä se usko pois vielä helpottuu. Yritä jaksaa!
nyt kommetoida esikoisesi käyttäytymistä muuten, mutta koita kestää. Sitä varmasti harmittaa, kun vauva tuli ja vei sen ainokaisen aseman.
Minulla on hyvin kiltti esikoinen, kun vertaan lähes kenen tahansa tutun lapseen. Nyt tarhasta on löytynyt muutama tosi vaivaton kaveri, joiden meillä ollessa ei koko ajan tarvitse pelätä, mitä se vieras seuraavaksi rikkoo. (Omamme ei juuri koskaan riko mitään.) Siitä huolimatta pinna joskus (aika useinkin) kiristyy, kun se hidastelee tahallaan, haaveksuu ja ynnää. Meillä siis on kanssa 4v, vauvan tullessa hän oli 3,5v.
Koitan tällä vain sanoa, että koita kestää, kyllä se ärsytys joskus menee ohi, tai ainakin on helpompiakin aikoja tiedossa. Minä olen ainakin niin lyhytpinnainen, että menetän hermoni joskus aika olemattomista jutuista. Etenkin sotku saa minut raivon partaalle, ja jos sitä on talossa, pääni sisällä kiehahtaa pienestäkin.