Edesmenneiden vanhempieni valokuva-albumit; kuka niistä saa määrätä, kenen ne ovat?

Sama juttu kuin kaiken irtaimenkin kanssa, paitsi että ne kuvat voi skannata ja kaikki saavat ne digitaalimuodossa.

Perunkirjoituksessa sovittava asia sekin. 

Jos ette keskenänne pääse sopimukseen niin voitte toki tapella oikeudessa niistä, mutta kalliiksi se tulee. 

Eikö noista kirveelläkään saa sovittua keskenään!? Lempikuvat tai vaikka kaikki voi kopioida.

Onko mitään lakia määrätty edesmenneiden vanhempien valokuvista, että onko ne pakko jakaa vai saako joku lapsista ne pitää itsellään. Ja jolle ne annetaan, onko hänellä minkäänlaista velvollisuutta antaa tai jakaa niitä valokuvia muille sisaruksilleen tai sisarusten lapsille?

Aikaisemmin esitetty kopiointi on hyvä ehdotus.

Tai sitten jaetaan kuvat esim niin että huomioidaan ketä kuvissa on ja katsotaan että kaikki saa itselleen tärkeät kuvat.

Tai sitten pidetään lasten kesken huutokauppa ja eniten albumeista maksava saa ne ja rahat jaetaan sisarusten kesken.

Laitatte roskiin, jos sopua ei muuten tule. Ei kenelläkään teistä ole niihin mitään suurempaa omistusoikeutta kuin toisella. Tai sitten revitte albumeista kuvat niin, että jokainen saa itseään esittävät, muut jaetaan niin, että on tasan saman verran kaikilla. 

Eihän ketään voi velvoittaa niitä kuvia skannaamaan tai kopioimaan.  Sehän on kallistakin sitäpaitsi, eli ei ketään kuolinpesän osakkasta voi yksin laittaa maksamaan niiden kopioimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Eihän ketään voi velvoittaa niitä kuvia skannaamaan tai kopioimaan.  Sehän on kallistakin sitäpaitsi, eli ei ketään kuolinpesän osakkasta voi yksin laittaa maksamaan niiden kopioimisesta.

Skanneri maksaa alta satasen. Ja kirjastossa saa skannata ilmaiseksi. Helvetinmoinen työ siinä toki on, jos kuvia on paljon, mutta ei mikään mahdoton asiana.

Minä ainakin meinaan pitää kaikki kuvat, mitä olen perinnyt itselläni ja oman perheeni jäsenten omistuksessa. Yksikään albumi kuvineen ei lähde minun omistuksestani kenellekään sukulaiselle; enkä aio ottaa mitään kopioita, enkä skannata tietokoneelle.

Olen saanut kaikki valokuvat ja aion ne myös pitää jakamatta ja kopioimatta niitä muille sisaruksilleni.  Ensinäkään perunkirjoitus on jo tehty, ja minä sain valokuvat, ja silloin ne ovat minun, eikä minulla ole minkäänlaista velvollisuutta luovuttaa niitä kuvia missään muodossa muille, jos en tahdo, ja kun en tahdo. 

Kukaan ei saa niitä tulla minulta pois ottamaan, koska ne valokuvat ovat päätyneet omistukseeni. 

Niistä olisi pitänyt todellakin sopia jo irtaimiston jakotilaisuudessa, mitä kuvien suhteen tehdään, mutta mitään ei ole sovittu paperille, joten kuvat ovat MINUN ja MINÄ määrään itse niistä, kenelle niitä jaeskelen.  En nimittäin aio antaa yhtäkään kuvaa kenellekään.

Minulla on kaikki edesmenneiden vanhempieni valokuva-albumit, ja todellakaan ei ole sovittu virallisesti"mustaa valkoisella" paperilla niiden jakamisesta virallisessa perunkirjoituksessa tai irtaimen jakotilaisuudessa.   Pidän valokuvat itselläni, ja minun kuoltuani omat lapseni saavat pitää ne itsellään.  Itse asiassa olen kieltänyt lapsiani antamasta niitä kenelläkään muulle kuolinpesän osakkaista. 

Sitä paitsi saan vaikkapa polttaa ne kaikki albumit, jos tahdon.  Ne nyt vaan ovat minun, ja niitä ei voi hakea enää kukaan kuolinpesän osakas, koska ne nyt vaan ovat minulla ja pysyvät. 

Okei, ollaanko me saatu keskuuteemme uusi kuolinpesän valokuva-albumit -hullu? Kivaa vaihtelua mm. savukalahullulle. 

saksilla leikkaatte kuvat niin moneen osaan kuin perikunnassa on jäseniä ja palaset jaatte tasapuolisesti kaikkien kesken

Sovitte perunkirjoituksissa. Eipä tuo minusta nyt niin iso asia ole kun ne kuvat saa nykypäivänä kuitenkin digitaaliseen muotoon ja jakoon kaikille sisaruksille suht vaivattomasti. Ei varmaan ole sellainen asia josta kannattaa alkaa sen enempää riitelemään, sovitte että kuvat digitalisoidaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko mitään lakia määrätty edesmenneiden vanhempien valokuvista, että onko ne pakko jakaa vai saako joku lapsista ne pitää itsellään. Ja jolle ne annetaan, onko hänellä minkäänlaista velvollisuutta antaa tai jakaa niitä valokuvia muille sisaruksilleen tai sisarusten lapsille?

Juu on. Etsipä käsiisi ”Laki edesmenneiden vanhempien valokuvista”, erityisesti 5. luku, pykälä 7. Siellä on lueteltu valokuvien jakamiseen liittyvät velvollisuudet.

Minä sain kaapin kokoisen laatikollisen kuva-albumeja toisenkin vanhempani kuoltua, koska kukaan ei muista siskoistani ja veljistäni niitä huolinut silloin kun ne kotiini raahasin.   Edesmenneiden sisarusteni lapsillahan ei sinänsä ole mitään sanomista niihin kuviin.  Ne ovat nyt minulla ja en todellakaan ala niitä kopioimaan mihinkään tietokoneen muistiin. 

Aikanaan kun minusta aika jättää, olen pyytänyt aikuisten lasteni antamaan ne museovirastoon tai johonkin kansallisarkiston käyttöön, jos eivät halua pitää itsellään.

Kopiointi tai sitten se pitää, joka pitää parhaiten huolta tavaroistaan ja jolla on tilaa.

Eli kyselet sitten la-iltana... jospa joku toinen kerta sitten.

Miksi niistä pitäisi määrä, kun kopiolaitteet on keksitty?

Meillä esikoinen sai pitää valokuva-albumit. 

Me muut valikoimme muutaman kuvan, jossa itse olimme, ja lisäksi tietysti skannasimme kopiot kaikista kiinnostavista kuvista. Vanhimmat kuvat ovat 1900-luvun alusta. Pidimme tärkeänä, että kaikki vanhat kuvat pysyvät ns. samoissa käsissä, vaikken itselleni niitä saanutkaan.

Tein omista kopioistani Ifolor-kirjan, johon laitoin kuvien lisäksi vanhoilta sukulaisilta kuultuja tarinoita ja esimerkiksi kartan, josta näkyy, mistä päin Karjalaa mikäkin sukulainen on lähtöisin.